Onko muilla tällaisia sukulaisia?

mutta vaikea toteuttaa.. älä kuuntele, tai älä ainakaan ota vakavasti.

Siskoillasihan ei ole mitään käsitystä lapsista ja perhe-elämästä ja äitisi taas olettaa sinun tekevän niin kuin hänkin.

Kun kuulin henkilön papatuksen ihmettelin kenestä hän puhuu. Kuulosti niin oudolta. Totesin hänelle, että "sä et kuule koskaan tiedä, mitä toisen kotona tapahtuu". Pienistä hetkistä ja lasten kiukutteluista oli tehty aikalailla johtopäätöksiä. Otin etäisyyttä vuoden verran. Tavattiin vain, kun oli pakko. Pari vuotta ollaan taas oltu väleissä.



Tämän jälkeen olen pitänyt itselläkin mielessä, että asiat eivät ole aina ihan sitä miltä näyttää. Niin hyvässä kuin pahassa.



Suosittelen sinulle hetkeksi välimatkaa tähän naisväkeen.Ehkä olisi hyvä myös sanoa heille, että heidän seurastaan saa vain pahan mielen. Tsemppiä!

täysin tunnistamattomaksi. Kun kolme naista päivätöikseen jauhaa, juttu tuntuu paisuvan.



Niin kuin tuo huutonet-juttu. Minulla on tosi hoikat lapset, joille on ollut vaikea löytää housuja ja hameita, jotka pysyy ylhäällä! En siis voi vain marssia kauppaan ja ostaa - kun en ole löytänyt mistään sopivia. No, sitten löysin huutonetin kautta myyjän, jolla myös on pitkäraajainen hoikka tyttö (joka on vähän vanhempi kuin meidän esikoinen) ja nykyään käyn kahdesti vuodessa hakemassa häneltä käytettyjä vaatteita. Ja koska hän on vaatefriikki, osa vaatteista on ihan koskemattomia.



Eli käytän itse asiassa osi vähän aikaa noihin vaateostoihin, pari tuntia vuodessa ja lisäksi sitten joskus jotain uutta kaupasta, mies tuo matkoilta jne.



Yksi siskoistani muutti ja häneltä jäi paljon ylimääräisiä huonekaluja ja silloin sitten mainitsin, että voin laittaa niitä huutonetiin myyntiin, jos hän haluaa.



ELI tästä on rakenneltu juttu, että minä istun päivät pitkät huutonetissä ja ostan sieltä liikaa lastenvaatteita ja että olen niin pihi, että en voi ostaa lapsiraukoille uusia vaatteita jne.



Surkuhupaisaa, mutta ihan hirveää, kun koko elämä on tällaisen tarkkailun alla!



ap

että "julma mieheni on hylännyt äitiraukkansa"...



Kuulin tämän jutun vasta nyt vuosia myöhemmin... Anoppini kuoli vuonna 2004, joten ymmärrettävästi häntä ei ole meillä juuri näkynyt viime vuosina. Tästä oli kehitelty juttu Suuresta Sukuriidasta, minkä takia mies ei muka enää edes "käy vanhaa äitiraukkaansa tapaamassa". Tätä jauhettiin joka paikassa viime talvena, kun oikein haluttiin haukkua miestäni.



En voi käsittää, miten joku voi unohtaa toisen kuolemankin.



Ap

toivottavasti pystyt elämään myrykyttämättä itseäsi tuolla ympäröivällä saastalla.



He yrittävät mitätöidä sinua minkä ehtivät, mutta varmaan tiedät itsestäsi, ettet ole heidän sanojensa mukainen?



Oletko heidän ainoa yhteinen kohteensa, vai haukkuvatko he toisiaankin samalla tavoin?



Itse olisin heidän kanssaan tekemisissä niin vähän kuin mahdollista ja kertoisinkin elämästäni mahdollisimman vähän. Eipä olisi sitten niin paljon ruodittavaa. Ja silloin, kun olisin tekemisissä, pitäisin jutunaiheet heidän asioissaan, vaikka ne eivät kiinnostaisi pätkääkään.



Sukulaisia kun ei voi valita... mutta ei niiden kanssa ole pakko olla.

Huvittavinta on se, että siskoni haukkui äitiäni vuosikymmenet. Sitten osansa saivat veljeni ja tämän vaimo, kun heille syntyi poika.



Nyt minä kuulen näitä ihan samoja juttuja kolmatta kerta, tällä kertaa itsestäni. Potenssiin kymmenen tosin.



Tällä hetkellä olen ainoa kohde. Veljenpoikakin kun on jo aikuinen.



Lapseton isosiskoni on pahin. Hän ei löydä yhdestäkään äidistä hyvää sanottavaa.



Mutta kuulemma kade hän ei ole. Minä olen vain lapsellinen ja ilkeä, kun sellaista kehtasin väittää.



ap

Kun kuulin henkilön papatuksen ihmettelin kenestä hän puhuu. Kuulosti niin oudolta. Totesin hänelle, että "sä et kuule koskaan tiedä, mitä toisen kotona tapahtuu". Pienistä hetkistä ja lasten kiukutteluista oli tehty aikalailla johtopäätöksiä. Otin etäisyyttä vuoden verran. Tavattiin vain, kun oli pakko. Pari vuotta ollaan taas oltu väleissä. Tämän jälkeen olen pitänyt itselläkin mielessä, että asiat eivät ole aina ihan sitä miltä näyttää. Niin hyvässä kuin pahassa. Suosittelen sinulle hetkeksi välimatkaa tähän naisväkeen.Ehkä olisi hyvä myös sanoa heille, että heidän seurastaan saa vain pahan mielen. Tsemppiä!

Itse olen myös ottanut sen linjan, että heti jos jostain äidistä, parisuhteesta tms. aletaan puhua pahaa selän takana, totean että emme voi tietää, mitä todellisuudessa on tapahtunut.

Esimerkiksi työpaikallani eräs rouva juoruaa, kuinka heidän naapurissaan taapero valvoo vielä kymmenen aikaan ja on sitten aamuisin kiukkuinen jne. Että ei kyllä osata lapsia hoitaa. No mistä helvatasta se voi tietää, jos lapsi on ollut vaikka kipeä tai päiväkodissa nukutetaan pitkät päiväunet tai jotain.

Tsemppiä ap:lle! Älä välitä siitä, mitä ajattelevat. Tiedät itse, minkälainen vanhempi olet. Eiköhän siskon mieli muutu, jos joskus saa omia lapsia..

Mutta kyllä minä itse suht reiluna ja kivana ihmisenä sitä aina silti ihmettelen, että kuinka jotkut viitsivätkin olla niin ällöttävän ilkeitä ja itseriittoisia muiden ihmisten nokkijoita. Vastenmielistä seuraa! Jauhavat aina sitä ikävää roskaansa muista, huomauttelevat ja puuttuvat muiden asioihin, jotka eivät heille todellakaan edes alkuunkaan kuulu. Narsistista toimintaa.



Tosiaankin suosittelen reipasta etäisyyttä! Ei sun ole mikään pakko katsella tuollaista. Minäkin muuten usein puutun puheeseen seurueessa jos kuulen jonkun toisen elämää ja asioita arvosteltavan ikävästi. En ainakaan lähde mukaan heikkoitsetuntoisten pätijöiden huonoon käytökseen.