Lue keskustelun säännöt.
Introvertti, miten kestät kyläilyjä/sukulointeja?
08.07.2025 |
Minua ne kuormittavat aivan kauheasti, vaikka niitä olisikin todella harvoin. Ihan hirveää, kun on melu kun kaikki puhuvat yhtäaikaa, ja aiheet ovat merkityksetöntä sanahelinää. En ymmärrä, miksi noita pitää harrastaa.
Yhden ihmisen kanssa kerrallaan keskustelen ja näen mielelläni joskus, harvoin, mutta silti mielelläni.
Kyläilyn/sukuloinnin jälkeen tarvitsen täydellistä tyhjyyttä ja hiljaisuutta.
Kommentit (18)
Minulla oli myös ihan kamala puolison sukujuhla juhannuksena. Kauhea kälätys joka puolella, vauvat huutaa, meinasi oikeasti lähteä järki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin. Oman perhern kyläilyt (aikuiset lapset, sisarukset, vanhemmat) ei kuormita yhtään. Kaikk7 muu kuormittaa eli missä on muita ihmisiä kuin oma lähipiiri.
No aina vaihtoehto erakoituminen. Oikeasti itse ole jotain keskiväliltä eli en erityisemmin mikään introvertti mutta en tunne ketään joka ei kaipaisi omaa rauhaa hälinän jälkeen. Se hälinä ja meteli stressaa kaikkia ihmisiä, tutkittu fakta.
En harrasta niitä. En ole nähnyt sukulaisiani sitten teini-iän muuten kuin isäni hautajaisissa. Elän erakkona, ei onneksi kukaan enää kyselekään perään. Sukulaiset nyt eivät koskaan kyselleetkään enkä minä heidän, emme ole läheisiä. Lapsena vielä vanhemmat onnistuivat raahaamaan juhliin ja talkoisiin.
En sukuile. Meidän sukuun ei taida kuulua ns. sukukokoukset ollenkaan kun kukaan ei kertaakaan ole sellaista järjestänyt elinaikanani. Joskus harvoin käytiin jotain sukulaista moikkaamassa kun olin lapsi, mutta ei se mikään kokous ollut jossa oli muutakin sukua, vain meidänperhe + se isäntäväen perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä kyläily tarkoittaisi sitä, että kaikki puhuvat yhtä aikaa? Lähinnä todella isolla porukalla voi käydä niin, että jakaannutaan useampaan erilliseen keskusteluryhmään, mutta kyllä esim. kaksi pariskuntaa vielä ihan helposti keskustelee yhtenä ryhmänä, jossa kukin puhuu vuorollaan. Oon kyllä itse ekstrovertti, mutta jos omassa suvussani ja kaveripiirissäni harrastettaisiin tuollaisia kakofoniakyläilyjä, niin kääntyisin kyllä äkkiä introvertiksi minäkin...
Välillä se on vaikeampaa. Yhden päivän vierailut ovat ok, pidemmät kärsimystä. Äitini esimerkiksi puhuu melkein kaikki ajatuksensa ääneen, mutta onneksi hänen kanssaan riittää kun vähän hymistelee vastaukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kavereita ei ole, enkä pidä yhteyttä sukulaisiini. Puolison miespuolisia kavereita siedän jotenkin, mutta en heidän vaimoja tai puolisoni sukulaisia. Ahdistun jo ajatuksesta että joku tulee käymään. En omaa small talkia eli jos en pääse tilanteesta pois, puhun kuin papupata ja päästän suustani sammakoita. Sitten on taas itseinhon paikka.
En ole jaksanutkaan käydä tai edes tapailla perheenjäseniä kuin ehkä kerran vuodessa nyt about 5v ajan. En myöskään jaksa viesteihin vastailla koska rehellisesti, ei ole vanhempien kanssa mitään mistä keskustella. En myöskään jaksa tai välitä omia kuulumisia jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli myös ihan kamala puolison sukujuhla juhannuksena. Kauhea kälätys joka puolella, vauvat huutaa, meinasi oikeasti lähteä järki.
Kuulostaa perinteiseltä jossa esitellään täydellisiä perhekulisseja sukulaisille ja yritetään mahtailla saavutuksilla.
Mulla on just toi että puhun ihan liikaa kun en osaa olla ihmisten kans luonteva vaan hermostuneena päästän suustain jotain ihme höpinää. Antakaa mun olla rauhassa. Mä en haluu vaihtaa kuulumisia. Mä haluun paeta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni täyttää pyöreitä muutaman kk päästä ja aikoo järjestää juhlat suvulle ja ystäville. Ei, ei, ei, ei 😱
Olen vain 2 sukulaisen kanssa tekemisissä. Hyvin. En ole koskaan tykännyt sukujuhlista tms. Osallistun niin n. 98%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni täyttää pyöreitä muutaman kk päästä ja aikoo järjestää juhlat suvulle ja ystäville. Ei, ei, ei, ei 😱
Saahan hän järjestää, voit mennä vaikka reissuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni täyttää pyöreitä muutaman kk päästä ja aikoo järjestää juhlat suvulle ja ystäville. Ei, ei, ei, ei 😱
Saahan hän järjestää, voit mennä vaikka reissuun.
Voin tietysti, ja mielessäni on jo nyt 101 suunnitelmaa kuinka välttää juhlat, mutta omatunto sanoo että pakko se on kemut järkätä ja hymyillä niin että suupieliin koskee. Paskat muiden mielipiteistä ja juoruilemisesta, mutta kyllä minun täytyy tässä asiassa miestäni ajatella. Mutta silti 😱
Vierailija kirjoitti:
Kavereita ei ole, enkä pidä yhteyttä sukulaisiini. Puolison miespuolisia kavereita siedän jotenkin, mutta en heidän vaimoja tai puolisoni sukulaisia. Ahdistun jo ajatuksesta että joku tulee käymään. En omaa small talkia eli jos en pääse tilanteesta pois, puhun kuin papupata ja päästän suustani sammakoita. Sitten on taas itseinhon paikka.
Tämä. Nuo sammakot on liiankin tuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni täyttää pyöreitä muutaman kk päästä ja aikoo järjestää juhlat suvulle ja ystäville. Ei, ei, ei, ei 😱
Saahan hän järjestää, voit mennä vaikka reissuun.
Voin tietysti, ja mielessäni on jo nyt 101 suunnitelmaa kuinka välttää juhlat, mutta omatunto sanoo että pakko se on kemut järkätä ja hymyillä niin että suupieliin koskee. Paskat muiden mielipiteistä ja juoruilemisesta, mutta kyllä minun täytyy tässä asiassa miestäni ajatella. Mutta silti 😱
Tilatkaa joku järjestämään juhlat.
Koitan välttää ja vältänkin 98%