Ajatteletko, että elämän tarkoitus on, että on hauskaa?
Kommentit (18)
Monelle saattaa tulla yllätyksenä,että vanhemmuuden mukana minuus katoaa.Et ole enää `Maija`` vaan lapsen äiti.Lapsen tarpeet menee omien edelle.Siinä on monelle purtavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. En voisi kuvittellakaan kamalampaa kohtaloa kuin joutua töihin ja olemaan selvinpäin.
:D
Isäni kutsui minut eräänä päivänä tehtaalleen. Nousimme metalliset kolisevat portaat hänen toimistoonsa ja tarkkailukoppiin. Sitten hän osoitti ikkunaan, alas ihmismassaan ja sanoi: "Nuo ovat niitä työläsiä."
Silloin opin sen
Ap
Kyllä ja kun huomaan että hauskuus on laantunut, aloitan ikävän karkoittamisen. Entarkoita tällä päihdeputkea, se ei ole tie pysyvään onneen vaikka sillä saa huippuhetkiä mutta myös pohjahetkiä.
Kyllä. Valitettavan moni uhraa koko elämänsä työnteon ja rahan alttarille.
Kyllä elämän pitää olla hauskaa, kun on 18-35 vuoden iässä. Sitten alkaa rauhallisempi meno. 5-kymppisenä ei maistu juomatkaan. 6-kymppisenä ei senkään vertaa. 7-kymmpisenä ymmärtää, että lähtö lähenee. Mutta mukava muistella, kun oli hauskaa. Parhaimmat hetket koin tukevassa nousuhumalassa. M69
Vierailija kirjoitti:
Kyllä elämän pitää olla hauskaa, kun on 18-35 vuoden iässä. Sitten alkaa rauhallisempi meno. 5-kymppisenä ei maistu juomatkaan. 6-kymppisenä ei senkään vertaa. 7-kymmpisenä ymmärtää, että lähtö lähenee. Mutta mukava muistella, kun oli hauskaa. Parhaimmat hetket koin tukevassa nousuhumalassa. M69
Vanhana kun krapulat pahenee voi vaihtaa miedompaan ja vähiten haitalliseen päihteeseen josta ei tule krapulaa. Elämästä voi nauttia loppuun asti. Jos kännissä on kivaa niin pilvessä on vielä hauskempaa.
En, mutta en myöskään haluaisi uskoa, että sen tarkoitus on tämä loputon kärsimys. Ei elämällä ole tarkoitusta. Mikä tarkoitus on sodan laspseksiorjan elämällä, joka kuolee sinne?
Ehkä elämällä ei ole tarkoitusta. Me vain ollaan ja mennään. Minne sitten mennäänkin, eteenpäin.
Elämän tarkoitus on elää ja pyrkiä onnellisuuteen. Kukin tavallaan. Ei tänne olla synnytty itkemään ja valittamaan kurjuutta.
Jotkut tarvitsevat lapsien hankkimista ollakseen onnellisia. Toiset eivät sitä tarvitse.
Ajattelen ettei elämällä ole mitään suurempaa tarkoitusta.
Täytteen ja merkityksen vuosiinsa saa jokainen keksiä itse.
Vierailija kirjoitti:
Elämän tarkoitus on elää ja pyrkiä onnellisuuteen. Kukin tavallaan. Ei tänne olla synnytty itkemään ja valittamaan kurjuutta.
Jotkut tarvitsevat lapsien hankkimista ollakseen onnellisia. Toiset eivät sitä tarvitse.
Elämän tarkoitus, jos sellainen on ja uskoo tuonpuoleiseen, on juurikin kärsimys ja kurjuus. Tuonpuoleisessa on vain autuus ja iätön rakkaus, joten missä muualla sielu kehittyy ja oppii? Tämä ulottuvuus on se vastapaino ja kaikki perustuu tasapainoon. Ei ole valoa ilman pimeyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän tarkoitus on elää ja pyrkiä onnellisuuteen. Kukin tavallaan. Ei tänne olla synnytty itkemään ja valittamaan kurjuutta.
Jotkut tarvitsevat lapsien hankkimista ollakseen onnellisia. Toiset eivät sitä tarvitse.
Elämän tarkoitus, jos sellainen on ja uskoo tuonpuoleiseen, on juurikin kärsimys ja kurjuus. Tuonpuoleisessa on vain autuus ja iätön rakkaus, joten missä muualla sielu kehittyy ja oppii? Tämä ulottuvuus on se vastapaino ja kaikki perustuu tasapainoon. Ei ole valoa ilman pimeyttä.
Lisäisin vielä lapsien hankkimisesta, että lapset tuovat suurimman tuskan minkä voi tietää rakkauden lisäksi.
Minusta tässä kiinnostava ero on se, puhutaanko elämän tarkoituksesta jonakin valmiiksi annettuna asiana vai siitä, millaisen merkityksen ihminen itse antaa elämälleen. Filosofiassa tätä voi lähestyä monesta suunnasta: esimerkiksi sen kautta, tekeekö onnellisuus elämästä hyvää, onko moraalilla jotain objektiivista perustaa tai kuinka vapaita omat valintamme oikeastaan ovat.
Olen mukana tämän sivun/artikkelin tekemisessä, joten mainitsen yhteyden avoimesti. Siinä on koottu lisää samantyyppisiä filosofisia kysymyksiä:
https://iltalahti.fi/filosofisia-kysymyksia/
Ehkä juuri siksi elämän tarkoitukseen ei ole yhtä vastausta. Jo itse sen pohtiminen kertoo aika paljon siitä, mitä kukin pitää elämässä arvokkaana.
Elämän tarkoitus on löytää kadotettu yhteys Jumalaan ja pelastua kadotukselta. Ja sitten oppia rakastamaan lähimmäisiä.
Jumalan tahto ei useinkaan ole, että elämä olisi vain hauskaa ja ruusuilla tanssimista, koska jatkuva myötätuuli ei kasvata ihmistä. Vastukset kasvattavat paremmin. Ja hänen tahtonsa on, että myös kasvamme ihmisinä.
Jos elämä sujuu pääosin mukavasti, ihminen ei yleensä myöskään tunne tarvetta ruveta kyselemään elämän tarkoitusta ja merkitystä, eikä myöskään koe tarvetta löytää Jumalaa.
Tietenkin elämän tulisi olla enimmäkseen mukavaa, onnellista, hauskaakin. En osaa alkoholia tuohon kuvioon sijoittaa, kemiallista oloa. Mutta kyllä elämään murheita kun kuuluu, ja ihan hiton väärin, jos sitä on enemmän kuin positiivista.
Kyllä. En voisi kuvittellakaan kamalampaa kohtaloa kuin joutua töihin ja olemaan selvinpäin.