Lue keskustelun säännöt.
Sitoutumiskammo, itsellä
08.07.2025 |
Nyt vasta 4,5 vuotta eron jälkeen olen havahtunut siihen että minulla on valtava sitoutumiskammo. Olen 48 v nainen. Parisuhde josta erosin oli pitkä, 26 v. Ero riidaton, välit edelleen kunnossa. Olen silti aika huonosti käsitellyt kaikki eroon liittyvät tunteet.
Minulla on ollut satunnaista deitti/tapailuseuraa. Ei kuitenkaan mitään seurusteluksi luettavaa.
Mutta näissäkin kolkuttanut takaraivossa sellainen tunne, ettei asioita voi päästää kovin vakavaksi. Niissä tilanteissa joissa toinen on halunnut enemmän, olen lopettanut suhteen. Olen vain aina aikaisemmin kuitannut asian sillä, että toinen osapuoli ei ole ollut sopiva. Joskus pelkkä viestittely jonkun kanssa on saanut valtavan ahdistuksen valtaan, jos on ollut mahdollista että toinen haluaa suhteesta vakavaa. Nyt en ole ollut yli vuoteen missään deittisovelluksissa tms. Nyt tajusinkin yhtäkkiä että olenkin todella sitoutumiskammoinen. Samalla kaipaan kuitenkin ihmistä rinnalleni.
Ymmärrän että asioiden käsittely on ainoa tie, mutta parantuukohan tästä ollenkaan?
Isäni jäi aikanaan vaikean sitoutumiskammon vuoksi yksin ja eli 30 vuotta ilman uutta seuraa. En haluaisi samaa
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko haluta parisuhde?
Hyvä kysymys. Jos edes hetkeksi uskallamme lakata juoksemasta siinä oravanpyörässä, jonka olemme itsellemme ehtineet luoda, saattaa mieleemme nousta kysymys, kuka minua käskee ja kenen takia tätä kaikkea teen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin jäädessä muuttuu automaattisesti yksinäiseksi? Kun osaa olla yksin, ei pelkää yksinäisyyttä ja huomaa, ettei tarvitse toista täyttämään tyhjyyttä. Toisten ihmisten tehtävä on täydentää kokonaisuutta, ei paikata puuttuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko haluta parisuhde?
Onko pakko haluta ns perinteinen parisuhde? Ei ole. Itse olen ollut jo kohta 20 vuotta suhteessa, jossa ei esim asuta yhdessä.
Ja jotkut tapailee ihan vaan ajankuluksi. Suhteet voi olla mitä monimuotoisempia.
Ei eronneen kuulukaan yrittää mitään uusia suhdesäätöjä. Kuten olet huomannutkin. "Sitoutumiskammo" on ystäväsi, suojamekanismi. Eikä sinulla ole aitoa ja alkuperäistä sitoutumiskammoa, koska olit 26 vuotta parisuhteessa.
Kuin omasta kynästä... Kerrothan, miten pääsit yli? Myös itse pitkästä parisuhteesta eronneena olen yllättäen huomannut kärsiväni sitoutumiskammosta. Iho huutaa kosketusta, mutta mieli ei päästä ketään lähelle. Mikä avuksi? En haluaisi jäädä yksin ja katkeroitua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen yli 40+ vuotias, enkä eläessäni ole ollut pidemmässä parisuhteessa. Ikävintä on, että omen (kao vähän pipi päästäni, kun itse oikein tajua ja ymmärrä, miksi juuri omakohtaloni on ollut ikisinkun osa.
En syytä tai väitä, ett se johtuisi kenestäkään muusta tai muista..
En täysin onnettomana tai vastenmielisenä osaa itseäni pitää sillä vaikka se yksi ja erityinen puuttuu/ on puuttunut rinnaltani, niin olen voinut muutoin toimia kokea ja saada muita monin tavoin merkittäviä ha rakjaita ihmissuhteita osaksi eloani
Eivät he tietenkään sama asia ole kuin se yksi ja erityinen mutta auttavat ja tukevat eloani, koska en ole erakko, koka ei tarvitsisi lainkaan (ihmis)seuraa ja mahd vuorovaikutukseen ja mitä kaikkea sitä nyt voikaan tois(t)en kanssa kokea ja jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko haluta parisuhde?
Onko pakko haluta ns perinteinen parisuhde? Ei ole. Itse olen ollut jo kohta 20 vuotta suhteessa, jossa ei esim asuta yhdessä.
Ja jotkut tapailee ihan vaan ajankuluksi. Suhteet voi olla mitä monimuotoisempia.
Tästä ei edelleenkään puhuta tarpeeksi.
Suhteet jaetaan tylsiin muotteihin, jotka eivät vastaa todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuin omasta kynästä... Kerrothan, miten pääsit yli? Myös itse pitkästä parisuhteesta eronneena olen yllättäen huomannut kärsiväni sitoutumiskammosta. Iho huutaa kosketusta, mutta mieli ei päästä ketään lähelle. Mikä avuksi? En haluaisi jäädä yksin ja katkeroitua
Tapailusuhde, missä ollaan yhdessä kun se sopii. Ystävyyttä ja lämpimiä tunteita. Ei yhteisiä rahoja, lemmikkejä tai lapsia.
Vaikea kuvitella että ap olisi sitoutumis kammoinen kun sinullakin on noin pitkä suhde alla.
Mutta oman pitkän suhteen jälkeen löysin sinkkuja joilla ei ollut kunnollisia parisuhde historioita takana.. nopeasti huomasi kaikista että ei sellaisten kanssa tule hyvää parisuhdetta.
Viimeinen ehkä jäi viimeiseksi parisuhteeksi. Ei enää mitään hinkua saada jämäpaloja. Jos joku tulee joskus vastaan ja tutustuu hyvin ihmiseen, ei sitä tiedä vaikka pyytäisi sellaista "treffeille".
Oletan että tulen olemaan ilman kumppania, pidempään kuin ap:n isi.. hyväksyn sen ja mielummin yksin kuin itsekkäiden kumppanien kanssa vain seuran takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kuullut että suhteesta kestää toipua yhtä kauan kuin se on kestänyt...
Onko pakko haluta parisuhde?