Kuvaile lemppari-iltasi syksypimeässä tähtien ja kynttilöiden loisteessa

Ei ollut kynttilöitä, mutta muistan lapsuudesta kun isän kanssa katseltiin iltaisin tuikkivaa tähtitaivasta ja isä puhui, kuinka ne kuolleet rakkaat, mummo ja ukki, tuikkii nyt siellä tähtenä taivaalla.

Oon nyt 37, isä kuoli jo yli 20 vuotta sitten, mutta edelleen joskus katselen tähtitaivasta ja juttelen isälle ja muille läheisille edesmenneelle. Vaikeina aikoina pyydän apua sieltä ja usein se ihminen on tullut käymään unessa mun luona juttelemassa seuraavana yönä.

Ai joku menneisyyden tapahtunut syysilta vai joku millaista toivoisi?

Vierailija kirjoitti:

Ai joku menneisyyden tapahtunut syysilta vai joku millaista toivoisi?

Kumpi vaan :)

Kun oli se hirveä hellekesä ja viikkokausia oli jopa 37 astetta lämmintä ja yölläkin 28, niin yhtenä yönä istuttiin kuistilla, ja järven takaa kuului ukkosen jyrähdyksiä .Silloin tiedettiin, että kohta sataa ja se kuivuushelvetti on ohi.

Joskus syksyllä 1992-93 oli kivoja viikonloppuja kotona perheen kanssa. Olin yläasteella silloin. Alkuillasta syötiin yhdessä äitimme kokkaamaa hyvää ruokaa, esim. jotain lihapataa. Pöytä oli katettu kauniisti ja oli kynttilöitä palamassa. Ruoan jälkeen vanhempamme pelasivat keittiössä trivial pursuitia ja joivat viiniä, ja me lapset saimme viikonlopuksi ostetut karkit ja menimme katsomaan Disney-elokuvaa olohuoneeseen. Elokuvan jälkeen menin omaan huoneeseeni kuuntelemaan musiikkia ja kirjoittamaan päiväkirjaa ja haaveilemaan.