Onko parisuhde ainoa yksinäisyyden tappaja aikuisiässä?
Minulla ei ole mitään parisuhdehaaveita. Tykkään olla sinkku pitkän avioliiton jälkeen, mutta olen todella yksinäinen. Yhtään ystävää ei ole, ei kaveria tai ketään kenen kanssa olla vapaa-ajalla. Monta vuotta olen niitä kavereita yrittänyt saada, mutta kaikilla on näin keski-ikäisenä jo tiiviit omat piirinsä. Tuntuu, että parisuhdekin olisi helpompi saada kuin uusi ystävä. Mitään kiinnostusta ei siihen parisuhteeseen ole, mutta onko se ainoa vaihtoehto, ettei olisi näin yksinäinen? Eikö todellakaan enää aikuisena kukaan halua ystävystyä uuden ihmisen kanssa?
Kommentit (6)
Kyllä se niin taitaa olla, jos lapsuuden/nuoruuden kavereita ei ole. Eikä parisuhteen tarvitse olla pelkkä panosuhde. Hyvä ystävyyssuhde riittää, jos molemmat saavat panoja muualta. Ei ole yksinäistä ja voi tehdä kaikkea kivaa yhdessä. Myös talous on parempi
Ei todellakaan ole. Ja aikuisenakin voi ystävystyä. Mun parhaimmat ja läheisimmät ystäväni olen tavannutkin vasta yli viisikymppisenä.
T. Reipas ja tunnollinen lammas taas vierailijana
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole. Ja aikuisenakin voi ystävystyä. Mun parhaimmat ja läheisimmät ystäväni olen tavannutkin vasta yli viisikymppisenä.
T. Reipas ja tunnollinen lammas taas vierailijana
Miten ja missä heidät tapasit ja ystävystyit? Tuntuu ihan uskomattoman vaikealta, kun ei kukaan nainen koskaan mitään edes juttele jos jossain olen. Miehet juttelee vaikka edes vain pari sanaa, naiset ei ikinä mitään.
Jos sua yhtään lohduttaa, niin parisuhteessa sitä vasta voikin olla yksinäinen.