Pk-työntekijät: kertokaa, millainen on mielestänne "ihanneperhe".

on olleet koko urani (n. 10 v) aikana aina erityisen fiksuja ja mukavia kaikin puolin.



Muitakin mukavia perheitä on tietysti ollut, mutta kohdalleni osuniesta opeperheistä kaikki ovat aina olleet huippuja.



t. lto

Tuovat lapsilleen sopivat vaatteet, lukevat tiedotteet, eivät tuo lapsia sairaana päiväkotiin ja antavat lastenkin olla kesälomalla.

sosiaalisia, kilttejä, rauhallisia, oppivaisia, tottelevaisia.

Vanhemmat eivät tule koskaan myöhässä hakemaan, muistavat aina kaikki retket, tapahtumat ja rahankeräykset esim. purkkaan.

Lapset tulevat tarhaan puhtaina ja hyvin nukkuneina, lapsilla selkeä päiväjärjestys.

Positiiviset, iloiset, yhteistyökykyiset vanhemmat. Antavat rakentavasti palautetta positiivisessa hengessä.

mutta olemme varmaan olleet sekä päiväkodin kauhuperhe, että ihanneperhe.



Esikoisen kohdalla meillä oli monta palaveria, kun lapsi oli hyvin vilkas, ja muiden kanssa tuli kahnauksia. Myöhemmin selvisi, että lapsella oli ihan fyysisiä erityisominaisuuksia, mutta aika raskas prosessi oli päiväkodin kanssa ollut, kun oli psykologia ja muuta kuvioissa.



Nuoremmat ovat nyt eri päiväkodissa, missä saamme jatkuvasti vain huippuhyvää palautetta, hoitajat vain päivittelevät, miten hienosti lastemme asiat ovat. Ja lapset pärjäävätkin hienosti, eikä kahnauksia heillä ole.



Vieläkin hieman katkeralta tuntuu se aika esikoisen kanssa, kun fyysisiä syitä ei kukaan edes etsinyt, vaikka lopulta asia olikin aika selvä. Mutta mitä lie meistä vanhemmista silloin ajattelivat. Varmaan, että lapsella on tosi vaikeat kotiolot.

"Ihanneperhe" kuuntelee ja on kiinnostunut lapsen asioista, myös negatiivisista. On valmis harjoittelemaan myös kotona asioita, joissa lapsi tarvitsee tukea. Ja kertoo avoimesti, miten lapsella kotona menee eri asiat. Ja muistaa tuoda retkivarusteet, kumpparit, ksylitolipastillit tms. (lapsen on mukavampi osallistua toimintaan, kun on oikeat tarvikkeet mukana).

Meillä ylivilkas poika.

Hänellä on säännöllinen, kellontarkka päivärytmi, nukkuu tarpeeksi, syö säännöllisesti monipuolista kotiruokaa, olemme kasvattajina tiukkoja, johdonmukaisia, mutta rakastavia. Lapsemme on aina puhdas (käy aamuisin suihkussa ja illalla iltapesulla) ja siistit puhtaat vaatteet.

Yritimme tehdä mahdollisimman hyvää yhteistyötä tarhan kanssa, mutta väsyin kuulemaan sitä että teidän poika on taas tänään sitä ja tätä, ei jaksa keskittyä jne. Poika käy toimintaterapiassa, ollaan oltu psykologisissa tutkimuksissa monta kertaa, ja poika on saanut tukitoimia. Poikamme ei ole siis mikään riiviö, ei satuta muita, on erittäin suosittu kavereiden kesken, mutta virtaa riittää liikaa, paikallaan istuminen vaikeaa pitkiä aikoja, eikä jaksa keskittyä kuuntelemaan pitkiä aikoja mitään hänene mielestään tylsää.

Tuli vain niin selkeäksi se tarhan asenne- pojassa on liikaa vaivaa verrattuna normilapseen. Jos vuoden aikana ei saa kertaakaan mitään positiivista palautetta, vain negatiivista, huomaa kyllä että pojasta ei pidetty. Samalla huomasin että kaikkiin vilkkaisiin poikiin suhtauduttiin samalla tavalla tarhassa, en koskaan nähnyt yhtään poikaa tarhatätien sylissä, tai pään paijausta, mutta tytöillä näin tätä jatkuvasti!!

on oppivainen, kiltti, rauhallinen lapsi, josta on mahdollisimman vähän vaivaa tarhatädeille.



Äidit ja isätkään ei saisi vaivata tarhatätejä millään asialla, tämän olen huomannut



T adhd pojan äiti

Opettajien perheet ihanneperheitä. Tietty. Lapset tuodaan aamulla aikaisintaan 08 aikaan ja usein haetaan myös aikaisin iltapäivällä. Esim. ala-asteella open päivä loppuu usein viimeistään kahdelta. Lapsilla on tietty pitkät kesälomat, samoin kaikki muut lomat. Lapset eivät joudu olemaan varahoitopaikoissa tai odottelemaan viimeisinä pihalla vanhempia. Onko ihme, että tarhan tätien ihanneperhe? Työajoilta lapsille ja päiväkodille ihanne. Kait siinä nyt lapset ja vanhemmat jaksaa paremmin.

Liika hiljaisuus ja rauhallisuus on epäilyttävää.



t. hiljaisen tytön äiti

niin jos lapsesi oli vaivalloisen vilkas, ei sinusta pidetty. Eli tarhatädin suhde lapseen leimasi myös aikuisten välisen suhteen.



Toimintaterapeutti itse sanoi, että poikamme on todella kiltti ja tottelevainen, mutta ajoittain vilkas (kotona rauhallinen), ei ole adhd, mutta tarvitsee tukea impulssien hillitsemiseen ja keskittymiseen. poika nauttii suorittamisesta, konkreettisista tehtävistä, mutta suoriutuu huonosti staattisesti paikallaan istumisesta ryhmässä (paitsi kotona). Tämä oli se ongelma tarhassa (jota en vähättele) ja siksi pojasta ei pidetty, kun poika oli vaivalloisempi verrattuna rauhalliseen lapseen.

Opettajien perheet ihanneperheitä. Tietty. Lapset tuodaan aamulla aikaisintaan 08 aikaan ja usein haetaan myös aikaisin iltapäivällä. Esim. ala-asteella open päivä loppuu usein viimeistään kahdelta. Lapsilla on tietty pitkät kesälomat, samoin kaikki muut lomat. Lapset eivät joudu olemaan varahoitopaikoissa tai odottelemaan viimeisinä pihalla vanhempia. Onko ihme, että tarhan tätien ihanneperhe? Työajoilta lapsille ja päiväkodille ihanne. Kait siinä nyt lapset ja vanhemmat jaksaa paremmin.

Että opettajat kun ovat omassa työssään paljon tekemisissä lasten (oppilaiden) vanhempien kanssa, niinhe osaavat toimia oman lapsensa pk-asioissa mahdollisimman sujuvasti ja kivasti. Eli asiaankuuluvat varusteet, rahat, vaatteet yms on lapsella mukana oikeaan aikaan. Omassa ammatissaan kun varmasti ihan tarpeeksi näkevät niitä ressukoita, joilta aina puuttuu liikuntavarusteet liikuntatunnilla ja juomapullo retkipäivänä jne.

Minä olen työssäni paljon tekemisissä perheiden ja lasten kanssa, useimmiten negatiivisten asioiden kanssa, ja en tod. muista enää omien lasten juttuja. Aina meiltä unohtuu kurahousut, unilelu tai joku maksu. En mahda mitään. Ei siis liity siihen lainkaan, että näen jatkuvasti huono-osaisia perheitä ja lapsia, joilta puuttuu ties mitä.

Lapset tulevat tarhaan puhtaina ja hyvin nukkuneina, lapsilla selkeä päiväjärjestys.

Mitä tarkoitat selkeällä päiväjärjestyksellä? Mietin vaan, että onko olemassa ihmistä, jolla ei mitään päiväjärjestystä olisi - luultavasti kaikki lapset heräävät aamulla, syövät n. 5 kertaa päivässä, leikkivät, jne, jotkut katsovat lastenohjelmia alkuillasta tai aamusta, ja illalla mennään nukkumaan, yö nukutaan. Eikös tällainen ole jo aika selkeää?

Vai tarkoitatko kuinka tarkkoja rutiineja? Itse olen huomannut, että juuri niiden rutiinityyppien ja tarkkojen päiväjärjestysten lasten kanssa kaikki on kamalan vaikeaa, kun heti menee elämä sekaisin, jos vähänkin poiketaan kellontarkasta aikataulusta.

ihanneperhe.



Yksi 4v tyttö, kiltti, herttainen, suloinen, tottelevainen, hyväkäytöksinen, innostuu aina leikeistä, lauluista ja esityksistä jne.



Meidän vanhempien ei tarvitse puuttua juurikaan päiväkodin asioihin muutoin kuin positiivisella palautteella, kun tyttö tykkää olla siellä ja me olemme tyytyväisiä henkilökuntaan ja toimintaan. Negatiivista palautetta ei tule koskaan.



Laitan kaikki retket ja muut ylös ja muistan varautua niihin asianmukaisella tavalla. Tarkistan suht säännöllisesti että varusteet on kunnossa ja oikean kokoisia. Tulostan tiedotteet ja kuukausiohjelman jääkaapin oveen.



Näillä mennään meillä.

Kiltti lapsi muuttui ajan kanssa aggressiiviseksi ja kiusaaminen alkoi pienryhmässäkin. Ihmettelen, miten tämmöinen pääsi tapahtumaan puolessa vuodessa?? Nykyään meidän poika on ryhmän vaativin yksilö ja osittain siksi, että opettajakaan ei saa (koulutuksestaan huolimatta) häneen mitään kuria. Olen pyytänyt jokaisessa keskustelussa useamman kerran, että PITÄISIVÄT YLLÄ KURIA, EIVÄT ANTAISI 4-VUOTIAAN POMPOTTAA. Mutta ei; jos 4-vuotias suuttuu, hänen ei ole pakko tehdä mitään. Kumma että kotona ei näitä "vintti pimeäksi"-raivareita sitten saa ja vaikka harmistuukin, jossei saa tahtoaan läpi, ei koskaan jää jumiin siihen??



Teemme (pakon edessä) tiivistä yhteistyötä neuvolan, päiväkodin jne. kanssa. Käymme pari kertaa kuussa perheneuvolassa jauhamassa samoja juttuja samalle ihmiselle, joka aina toistaa samat fraasit. Jopa mieheni, tuo kärsivällinen ihminen, on alkanut kyllästymään koko touhuun- mutta jos emme jatka käyntejä, tiedän että olemme sen jälkeen viranomaisten "tutkassa" lopun ikäämme.



(ps. Kyllä meille aiheellisia neuvoja saa ja pitääkin antaa, mutta siinä vaiheessa kun päiväkodissa selitetään kolmatta kertaa puolen vuoden sisään, kuin pyörän uudestaan keksineenä, että heillä on käytössä tämmöinen munakello siirtymätilanteissa, niin...)

jos vilkkaat pojat ja hiljaiset tytöt ovat epäilyttäviä ja rasittavia, miettikää, mitä ovat vilkkaat tytöt ja rauhalliset pojat. Meillä on molempia, ja kyllä sitä on ennen pitkää joutunut aina vastaamaan samoihin kysymyksiin: "nukkuuko teidän tyttö varmasti tarpeeksi? Oletteko miettineet, ettei hänellä ole jotakin adhd:tä tai vastaavaa? Hän on aina niin levoton ja rauhaton." Tässä se tarkoittaa sitä, että tyttö on motorisesti edellä ikätasoaan ja tykkää touhuta ja avustaa hoitotätejä, ja on kysymässä, mitä voi tehdä, ennenkuin ohjaajat ja opettajat ohjeistavat. Aikuisia ahdisti, kun meidän tyttö on "aina ekana varaamassa kaikki värit ja tarvikkeet eikä ymmärrä, että pitää jakaa". Hetken tätä jankattuamme kysyin, millä sanoilla tyttö tarvikkeita "varaa", ja vastaus oli, että "mitä mä voin tehdä?" Ehdotin, että ensi kerralla aikuiset antaisivat hänelle avustavia tehtäviä, kuten tavaroiden pöytiin viemistä jne. - tyttö kun nimittäin haluaa vain olla avuksi. Helpotti kummasti.



Pojan hiljaisuus ja rauhallisuus meni ensimmäisen kuukauden ihan sujuvasti kehujen kera, mutta sen jälkeen ruvettiin pohtimaan, onko hänellä puheen tuottamisen vaikeuksia, autismia tai muuta sellaista, hän kun jaksaa istua paikallaan, keskittyä pitkiäkin aikoja yhteen asiaan eikä pidä ääntä vain äänen pitämisen vuoksi. Totesin vain, että on se jännä kun ikinä ei ole hyvä, ja jos ahdistaa, pistäkää poika leikkimään siskonsa kanssa (ovat eri ryhmissä päiväkodissa, eivätkä siksi paljon tekemisissä keskenään päivän aikana). Tätä tehtiinkin sitten pari kertaa, ja kokeilu sai päiväkodin tädit vakuuttuneiksi siitä, että kyllä meidän poikakin osaa leikkiä, puhua ja on kiinnostunut yhteisistä touhuista.

ei halua olla missään tekemisissä päiväkodin kanssa, ei esimerkiksi anna yhteystietojaan päiväkotiin ja joku muu kuin toinen vanhempi on varahakija?

ota osaa lasta koskeviin varhaiskasvatussuunnitelmiin ja muihin?

mutta kun täällä on paljon negatiivista keskustelua päiväkodeista, niin tekee vain mieleni tulla sanomaan,, että en tiedä ollaankon me ollenkaan ihanne- vai mikä perhe, mutta meidän päiväkoti on kyllä ihanne päiväkoti. Lapset hoidetaan hyvin! Aikuisilla on aidosti lämmin suhde lapsiin. Lasten asiat kiinnostavat aikuisia. Koskaan ei ole sellainen olo, että meitä vanhempia arvosteltaisiin. Päiväkodin henkilökunnalla on kädet täynnä töitä, mutta siitä huolimatta he pyörittävät sen päivärumban ihailtavalla ammattitaidolla ja lämmöllä. Ja lapsemme ovat ihan kunnallisessa päiväkodissa Helsingissä.

Hgissä mekin enkä tiedä, mitä meistä pk:ssa ajatellaan mutta minä olen äärimmäisen tyytyväinen ihaniin ja fiksuihin hoitajiin ja opettajiin. Ammattitaitoisempaa väkeä saa hakea!