Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko hullu kun ajattelen näin?
03.08.2011 |
Meillä on syvään ystävyyteen perustuva avioliitto; mitään palavaa intohimoa ei ainakaan minun puolelta ole koskaan ollut. Taitaa olla kolmas vakavampi suhteeni, en todellakaan ikinä ole ollut mikään miesmagneetti.
Ollaan oltu yhdessä kohta 18 vuotta ja lapsia on 2; nyt alakouluikäisiä. Muuten elämä sujuu ihan ok, mutta minä olen lopen kyllästynyt tekemään kaikki kotityöt itse. Mies ei vaan näe siivouksessa, pyyykinpesussa tai ruoanlaitossa mitään tekemistä ennenkuin minä olen jo tehnyt kaiken. (mm. siivousta saisin odottaa vuoden; miestä ei sotku eikä lika häiritse) Lapsille on hyvä isä eikä meillä juurikaan riidellä; ei ole väkivaltaa eikä alkoholiongelmaa. Aikani olen jaksanut tapella kotitöistä, nyt heitin noin viikko sitten pyyhkeen täysin peliin. Olkoon, en jaksa tapella. Jos olen kaiken tehnyt tähänkin asti; jaksan vielä 10 vuotta kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä. Ja sitten muutan omilleni
Tällä hetkellä on ainakin rauhoittanut oloani kovasti; en jaksa vetää hernettä nenään siitä, ettei toinen tee puolia hommista ( joka minun mielestä olisi reilu jako) Ehdin minä sitten yli 50v elää sitä omaa elämää ilman tappelua tästä aiheesta.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
oletko hullu, koska voi olla hyvinkin että olen itsekin. Olen nimittäin samassa tilanteessa ja samaan päätökseen tullut.
Parisuhde on ollut alusta asti heikko. Ei syvää henkistä yhteyttä, ei intohimoa tms. Ja arki ei toimi. Olen myös päättänyt odottaa vaan että lapset aikuisia ja sitten pääsen elämään omaa elämääni.
Vuosi sitten suurinpiirtein tein tämän päätöksen ja on ollut helpompaa. Joka ilta ennen nukahtamista mietin että millaista elämäni on sitten, joskus..:)