Lue keskustelun säännöt.
Jäisitkö "eläkkeelle" jos...
01.07.2025 |
Kiinnostaa kuinka moni jäisi "eläkkeelle" eli lopettaisi työt jos olisi minun tilanteessa:
- ikää 46v
- maksettu asunto, ei isoja remontteja tiedossa.
- ei lapsia, ei tarvetta autolle, ei kalliita harrastuksia muita kuin matkustelu (mutta sitä voi tehdä halvalla, etenkin jos ei ole töitä pakottamassa aikatauluja)
- sijoituksia niin, että keskimääräisellä pitkän aikavälin tuotolla tuloja pitäisi tulla noin 2000 - 2500e/kk (netto)
- pakolliset menot, sis asuminen, vakuutukset, ruoka noin 1300e/kk
- ala sellainen, että jos on poissa luokkaa vuoden niin erittäin vaikea enää palata
- erittäin toksinen työ - hyvä palkka mutta todella huono johto ja jatkuva työstressi jonka takia menee yöunet. Tällä hetkellä näyttää mahdottomalta löytää uusia töitä, olen hakenut jo pitkään.
Lopettaisitko työt ja jäisit "eläkkeelle" eli elämään sijoitusten tuotolla? Olen huolehtija, joten epäilyttää vaihtaa työstressi rahastressiksi. Normaalissa tilanteessa säästöjen pitäisi riittää loppuiäksi, mutta niitä ei kuitenkaan ole tarpeeksi että ne kestäisivät esim pitkän pörssiromahduksen, sairauden joka vaatisi paljon varoja, tai muuta yllättävää erittäin kallista tilannetta.
Kommentit (16)
En jäis pelkkien sijoitusten varaan, no mä en koko hommasta mitään tajuakaan. Itse oon helposti perimällä pystynyt jäämään pois työelämästä viiskymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtaisin työtä. En usko että keksisit itsellesi mielekästä tekemistä siltä varalta että eläisit vielä 30-40 vuotta. Sijoitustuototkaan eivät ole tässä maailmassa varma tulonlähde.
Äitini hinkui varhaiseläkkeelle ja pääsi 58-vuotiaana. Nyt hän on 88 ja valittaa että on niin tylsää.
Jäisin. Itse lopetan työt muutaman vuoden kuluttua kun puoliso jää eläkkeelle. Pärjätään hyvin velattomina puolison hyvällä eläkkeellä.
Olisinpa terve vielä ja 100 % työkykyinen. Saisin töitä helposti.
Sinuna sinnittelesin ja jatkaisin paremman työpaikan etsimistä.
Jos saisin 2000-2500€ netto tuossa tilanteessa niin en miettisi hetkeäkään työnteon jatkamista.
Olin tuon ikäisenä vuoden työttömänä kun Suomeen ja varsinkin omalle alalle iski pitkä taantuma kun eräs nimeltämainitsematon firma vapautti parissa vuodessa luontoon tuhansia saman alan korkeakoulutettuja asiantuntijoita.
Rahahuolista huolimatta en ole koskaan aikuisena ollut sekä fyysisesti että varsinkin henkisesti niin terve ja hyväkuntoinen kuin tuon työttömyyden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska sinulla ei ole lapsia, niin omaisuutta ei tosiaan kannata kerätä pahan päivän varalle määräänsä enempää vaan pyrkiä siihen että viimeiset markat ovat menossa kuolinhetkellä.
Mutta, pari vuotta sitten eläköityneenä minusta työelämälläkin on puolensa. Eli, jäisin töihin ja yrittäisin tehdä työstäni sellaisen että viihdyn siinä vielä muutaman vuoden. Tosin unohdit laskelmistasi sen että sinulla on käytettävissäsi elämiseen säästöjen lisäksi ensin työttömyyskorvaus ja mahdollinen asumistuki, myöhemmin eläke.
Ainut poikkeus olisi, jos päättäsin muuttaa Kanarian lämpöön. Siinä tapauksessa lähtisin lapsettomana ja noilla säästöillä heti. Muutenkaan sinun tuskin kannattaa kärvistellä täällä kalliissa Suomessa surkeassa ilmastossa.
Vastasin että jäisin heti, mutta varsinaisen "eläkkeen" sijasta jäisin nyt vaan töistä pois ja alkaisin etsiä muita hommia, kouluttautuisin ehkä jne. Kun ois varaa noin kivasti vähän tutkailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään työ ei ole stressin ja yöunien menettämisen arvoista. Sellainen vain lyhentää elämää. Jos on vaihtoehtoja, käytä niitä.
En noilla tiedoilla jäisi eläkkeelle. Sijoitustuotoilla eläminen on epävarmaa, jos jotain sattuu ja joutuu käyttämään sijoituksia remonttiin, sairaudenhoidon tms. Kerran töitä on jatkaisin töissä ja jos työ käy liian rankaksi etsisin kevyempää työtä pienemmällä palkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on elämässä muuta tekemistä kuin työ, niin kysymys on noilla spekseillä aika retorinen. Sitähän sää tässä taisit hakeakin vissiin?
'Tuloja pitäisi tulla' voi olla tosin aika iso muuttuja, riippuen osakepainosta ja hajautuksesta salkussa, inflaatiosta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lopetin työt 10 vuotta ennen eläkeikää ja olen elänyt sijoitusteni tuotoilla. Pörssiromahdusten varalle oli pankkitilillä parin vuoden elatusta varten tarvitsemani minimimäärä lisäksi. Puolisoni jäi tuolloin samaan aikaan normaalille eläkkeelle ja sekin tietysti lisäsi turvaa.
Vaikka tässä on ollut koronakriisit, Ukrainan sotaa, sairasteluakin ja Usan tullikriisejä ym. ja vaikka olen sijoituksilla elänyt, on osakesalkkuni arvo tänään isompi kuin töistä pois jäädessäni. Normaali kulutukseni on noin 1500 e/kk, mutta matkusteluun on lisäksi mennyt n. 15 000 e vuodessa poislukien korona-aika.
Jäin pois töistä, koska organisaatiomuutokset töissä tekivät ennen mieluisasta työstä todella hankalaa. Lisäksi puolisoni tuli eläkeikään. Olen kyllä toisinaan kaivannut työyhteisöä ja tunnetta siitä, että teen jotakin merkityksellistä. Toisaalta rakastan kyllä tätä vapautta, aamu-unia, matkustelua, kiireettömyyttä.
Sinuna ehkä parisen vuotta vielä sinnittelisin töissä varsinkin jos olet sinkku tai jos puolisosi on töissä, ilman työyhteisöä voi elämä sittenkin alkaa tuntumaan yksinäiseltä ja merkityksettömältä jos ei sinulla ole samaa ikäluokkaa olevia kavereita samantapaisessa elämäntilanteessa, on niin pitkä aika siihen että ikätoverit pääsevät eläkkeelle.
Kiitoksia vastauksista, muutama Extra kommentti
- en asu Suomessa, en saisi asumistukea (eihän sitä omaan asuntoon saisi sielläkään) enkä työttömyyskorvausta koska jäisin itse pois töistä. Terveydenhuolto on täällä ilmaista, siihen en tarvitse rahaa jos ei sitten tapahdu jotain mihin haluaisin käydä muualta apua rahalla, esim joku erikoinen syöpä johon olisi uusi lääke jota ei täällä käytetä tms.
- työtilanne on oikeasti todella huono alallani, en ole puoleen vuoteen päässyt edes haastatteluun. Viimeksi kun etsin töitä 5v sitten, löytyi uusi paikka kuukaudessa...
- kouluttauduin jo kerran uusiksi, edes 10v nuorempana en päässyt enää uudelle alalle töihin vaan jouduin palaamaan entiseen (ja samalla vaihdoin maata). En siis usko että uudelleenkoulutus on enää vaihtoehto, koska realistisesti kukaan ei palkkaa 50v aloittelijaa (eikä mikään hoitoala kiinnosta).
Eli realistisesti minun pitää punnita "tämä tai ei mitään" koska tässä iässä ja vuoden kokemuksella en enää usko että vaihtaminen onnistuisi.
Nykyinen työpaikka on oikeasti kamala, johto yrittää savustaa minua ulos koska olen nostanut esiin epäkohtia joita he haluavat piilottaa (osin lähes laittomiakin). Jokainen päivä on siis todella stressaava kun tiedän että he yrittävät keksiä tekosyitä saadakseen minut pellolle, ja usein teen niin tai näin se voidaan mahdollisesti kääntää negatiiviseksi... Mielenterveys on jo kärsinyt enkä usko jaksavani enää kuin enintään muutaman kuukauden ilman täydellistä burnoutia. Mutta silti tietysti pohdin kadunko jos luovutan, ja stressaanko rahaa vielä enemmän. Olin lapsena ja nuorena köyhä, joten tiedän miten hirveää sekin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sinuna ehkä parisen vuotta vielä sinnittelisin töissä varsinkin jos olet sinkku tai jos puolisosi on töissä, ilman työyhteisöä voi elämä sittenkin alkaa tuntumaan yksinäiseltä ja merkityksettömältä"
Työyhteisöllä on tällä hetkellä lähinnä negatiivinen vaikutus sen toksisuuden takia. Keneenkään ei voi luottaa ja selkään puukotukset on joka päiväistä. Ainoa arvo tällä työllä on siitä maksettava raha, muuten sen vaikutus on negatiivinen.
Sinkku olen, ei puolisoa joka elättäisi tai jota pitäisi elättää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
'Tuloja pitäisi tulla' voi olla tosin aika iso muuttuja, riippuen osakepainosta ja hajautuksesta salkussa, inflaatiosta jne.
No sepä se, mikään ei ikinä ole varmaa ja jos on ehtinyt olla useamman vuoden pois töistä, on palaaminen alalle lähes mahdotonta.
Uppista!