Miksi sugar babyt tuomitaan, mutta OnlyFansin tähdet ylistetään? Onko tekopyhyys huipussaan Suomessa?

Olen niin kyllästynyt siihen kaksinaismoralismiin, jota näen koko ajan etenkin täällä Suomessa. Kun joku myy kuviaan OnlyFansissa, häntä juhlitaan "seksuaalisesti vapautuneena naisena", mutta jos joku valitsee olla sugar baby ja saa vastineeksi tukea, lahjoja tai vain vakautta elämäänsä, hänet leimataan AHNEEKSI tai "itseään myyväksi". Miksi?

Tutustuin Sugar Daddy Meet -sivustoon ja mietin: miksi ihmeessä tämä nähdään jotenkin häpeällisenä? Eikö se ole jopa rehellisempää kuin pelata Tinderissä viikkokausia ja lopulta huomata, että toinen halusi vain yhden yön?

Kuka määrittelee, mikä on "oikeanlaista" tapaa deittailla tai rakentaa suhde? Ja miksi aina naiset saavat kaiken kritiikin niskaansa?

Ja sitten vielä kysymys: voiko Sugar Daddy Meet(https://www.sugardaddymeet.com/fi) -sivustoon edes luottaa, vai onko se täynnä feikkejä, jotka vaan tuhlaavat sun aikaa?

Haluan kuulla, mitä mieltä TE olette. Onko kyse empowermentista vai hyväksikäytöstä? Itsekkyydestä vai älykkyydestä? Miksi Suomessa yhä pelätään puhua rahasta ja suhteista samassa lauseessa?

Räntti päättyy tähän. Nyt saa tulla eri mieltä, mutta perustelkaa kunnolla.