Lue keskustelun säännöt.
Kuka uskaltaa rehellisesti tunnustaa olevansa töissä alisuoriutuja?
22.06.2025 |
Ja.pitäisikö työnantajan mielestäsi silti pitää sinut töissä ja maksaa samaa palkkaa kuin muillekin?
Kommentit (16)
Minä alisuoriudun, mutta pelkästään siksi, että toimin työnantajan toiveiden mukaan. Käytän huonoja ohjelmia, osallistun idioottimaisiin palavereihin ja sosialiseeraan toimistolla jutustelemassa työkavereiden kuulumisia ( tällä viikolla ei puhuttu muusta kuin juhannuksesta, lähestyvistä lomista ja yhden työntekijän kesähäistä). Työnantajani arvostaa yhteisöllisyyttä ja ajattelee sen olevan tärkeää luovuuden, luottamuskysymysten yms vuoksi.
Ja toisaalta ne vuodet, jotka sai tehdä etänä ilman häiriöitä, tein enemmän kuin mistä mulle maksetaan, joten hyvähän se on nyt tasata tilannetta höpöttelemällä turhanpäiväistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkihan me täällä ollaan alisuoriutujia.
Työnantaja on maksavinaan palkkaa ja minä olen tekevinäni töitä.
Meillä töissä alisuoriutuminen on hyvän työntekijän merkki. Jos jotain oikeasti tekee, niin alkaa pomoja ja työkavereita ahdistamaan, kun joutuisivat itsekin sitten tehdä jotain. Minulta odotetaan kuraa, niin toimitan kuraa.
Meillä on aika vähän tekemistä töissä, joten kaipa sitä sitten alisuoriutuu. Kuitenkin siellä on oltava porukkaa tarpeeksi paikalla, jos vaikka asiakkaita tulee paljon kerralla. Että miten tuon nyt sitten ottaa.
Luppoaikaa siis on, mutta meistäkin jokainen suhtautuu siihen eri tavalla. Yhdet keskittyy jaarittelemaan keskenään ja toiset pyrkii esim hyllyttämään, järjestelemään yms. Mutta pahimmalla alisuoriutujalla on suojatyöpaikka lahkolaisuuden vuoksi, joten ei sitä pihalle viskata vaikka kuinka lorvis ja setämieheilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan. Lopetin normaalin suoriutumisen ja joustamisen kun työnantajakin lopetti joustamisen, eli teen vain sen mikä on ihan pakko.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan me täällä ollaan alisuoriutujia.
Miten niin? Itse en ainakaan koe olevani vaan teen opetustyötäni täydestä sydämelläni parhaani mukaan <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä alisuoriutuminen on hyvän työntekijän merkki. Jos jotain oikeasti tekee, niin alkaa pomoja ja työkavereita ahdistamaan, kun joutuisivat itsekin sitten tehdä jotain. Minulta odotetaan kuraa, niin toimitan kuraa.
Järkyttävää tällainen työmoraali. Minä ajattelen, että minun on tehtävä työni niin kuin Herralle tekisin. Hän näkee tekemiseni ja tekemättä jättämiseni, en kehtaisi sluibailla jo senkään vuoksi.
En ole tällä hetkellä alisuoriutuja, päinvastoin. Mutta, meillä uhataan laskea palkkoja syksyllä ja jos se toteutuu niin en varmasti tee työtä enää niin ahkerasti kuin nyt teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä alisuoriutuminen on hyvän työntekijän merkki. Jos jotain oikeasti tekee, niin alkaa pomoja ja työkavereita ahdistamaan, kun joutuisivat itsekin sitten tehdä jotain. Minulta odotetaan kuraa, niin toimitan kuraa.
Järkyttävää tällainen työmoraali. Minä ajattelen, että minun on tehtävä työni niin kuin Herralle tekisin. Hän näkee tekemiseni ja tekemättä jättämiseni, en kehtaisi sluibailla jo senkään vuoksi
Mitä se "herra" sanoo palstailusta?
Minäkin tein hommia vähän vasurilla huitaisten. Silti sain kovasti kehuja ja palkankorotuksen. Olin aika ihmeissäni ja vähän hävetti. Ehkä joskus yritän tosissani. Toisaalta joilla työnantajilla ehkä on rima matalalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan tunnusta! T. Virkaköpi lomalta
Omiin kykyihin ja taitoihin nähden olen alisuoriutuja. Muihin verrattuna suoriudun keskimääräistä paremmin. Motivaatio kieltämättä hukassa, kun hommat hoituvat vasemmalla kädellä ja ilman minkäänlaista vaivaa ja älyllistä haastetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkka on huono, joten en minäkään anna kaikkea mahdollista panosta.
Minä tunnustan, enkä edes häpeä. Olen valtiolla asiantuntijatehtävissä, eikä kiinnosta paskaakaan koko homma. Toisaalta eipä kiinnosta työnantajaakaan mitä teen vai teenkö mitään. Nää hommat, mitä mulla on hoidettavana, tekisi murto-osassa siitä ajasta, joka minulla on käytettävissäni.
No, ei ole stressiä, mutta on tämä silti perseestä. Lähden välittömästi haastavampiin hommiin, kun yksityiseltä sektorilta aukeaa sopiva paikka.
Näen asian niin että minulle on annettu työtehtäviä joissa en pääse käyttämään repertuaariani. Se on työnantajan vastuulla tukea henkilöstöä niin että niiden kyvyt pääsevät oikeuksiinsa. Minä teen mukisematta sen mitä käsketään ja pyrin hakeutumaan tehtäviin joissa minusta on eniten hyötyä mutta jos työnantaja ei tätä tunnista niin eipä ole minun menetykseni vaihdan vaan työpaikkaa.