Tunnistatko ilmiön?

Kun jotkut ovat tosi tyytyväisiä asioihin, jotka sinulle ovat kauhistus. Esimerkiksi minulle taloyhtiön piha on sellainen, etten voi nauttia siitä, koska se ei ole minun. Koska siellä on muitakin enkä voi määrätä siitä. Tai joku laina-auto. Esimerkiksi joillain taloyhtiöillä on yhteiskäyttöauto. Joo, kätevä silloin kun oma ei ole käytössä jostain syystä, mutta en minä ikimaailma tyytyisi pelkkään yhteiskäyttöautoon. En edes liisaisi autoa ikinä. Minulla on ollut pelkkiä 100 % omia autoja (ei lainaa) ja seuraavakin tulee sellainen olemaan.

Tai että ollaan tyytyväisiä vuokra-asuntoon, koska tärkeintä on, että on koti ylipäätään. Mietin kun itse olen aivan totaalinen vastakohta tällaiselle ja esimerkiksi nyt kesällä pihalla oleminen on ajankohtaista. Mietin vain, että miten ihmeessä jotkut ovat onnellisia, kun mikään ei ole omaa, kaikki pitää jakaa jne.

Jotkut joskus kysyvät, että miksi kaikki pitäisi omistaa. Vastaan tähän pian.

Toisin kuin moni luulee, omistamisen halu EI pääsääntöisesti johdu näyttämisen halusta, vaan ihmisen luonteesta. Ihminen, joka haluaa omistaa asioita (auto, asunto, talo jne.) on itsenäinen eikä halua jakaa. Se ei vain tunnu oikealta. Lisäksi rahat ovat kätevästi kiinni omaisuudessa ja tiukan paikan tullen ne voi myydä. Auto ei ole sijoitus, mutta kun sen ostaa oikein, siitä saa myydessäkin edes jotain. Pienen lohdutuksen, kun joutuu luopumaan.

Toki olen ylpeä siitä, että autoni ovat aina 100 % minun omiani alusta alkaen, koska suurimmalla osalla on rahoitusauto tai leasing. Mutta kaikista isoin syy miksi haluan omistaa autoni on se, että silloin teen sillä tasan mitä itse lystään. Kukaan ei vaadi minulta korvauksia, jos tulee kolhu tai jotain. Se on sellaista mielenrauhaa. Vapautta. Ihana tunne.

Sama asunnossa. Tarkoitan nyt taloa. Se ihana vapaus, kun saa tehdä tai olla tekemättä. Kukaan ei voi velvoittaa hoitamaan taloa tietyllä tavalla. Remontit ovat 100 % oma asia. Jos lattia menee pilalle syystä tai toisesta, se revitään irti ja laitetaan uusi tilalle. Elämä jatkuu. Jos seinät kyllästyttävät, niihin voi laittaa tapetin, maalata... Ihan mitä tahansa. Ei ole ketään holhoamassa, kieltämässä ja käskemässä. 

Talossa omistaa seinät. Ihan sama vaikka olisi asuntolainaa, sitä maksetaan kuitenkin itseä varten. Omistaminen on ihanaa. En minä sitä sen paremmin osaa selittää. Omistaminen tuo vapautta. Se se on.

Vierailija kirjoitti:

Talossa omistaa myös seinät. Ihan sama vaikka olisi asuntolainaa, sitä maksetaan kuitenkin itseä varten. Omistaminen on ihanaa. En minä sitä sen paremmin osaa selittää. Omistaminen tuo vapautta. Se se on.

Sen ilmiön ainakin tunnistan että jos kuvittelee selviävänsä jostain nopeasti, siihen menee koko päivä... kaikenlaista yllätystä, ongelmaa ja mutkaa ilmaantuu vastuksiksi, mikään ei koskaan mene nopeasti ja helposti.

Niin. Jotkut ovat itsekkäitä. Minäminäminä. Minun omaani ei kukaan koske. Parasta pitää olla, muu ei kelpaa, koska MINÄ.

En koe jakamiseksi kerrostaloasumista esim. Ei oo mistään mistä joudun luopumaan siksi. Paitsi ylimääräisestä siivoamisesta ja paikkojen huoltamisesta esim lumityöt jne. Tykkään, etten ole yksin kerrostalossa. Pelottaisi asua yksin jossain metsässä. Tämä on se mihin olen tottunut, Onneksi näin!

En kaipaa liian suurta kotia esim. En tee turhilla neliöillä mitään.

Autoa en halua ikinä, ja onneksi en sitä tarvitse vaikkaa kortin hankinkin. Olisi kauhea rahanmeno, ja inhoan ajamista. Liikaa vaivaa.

Mulle kalliin materian omistaminen ei tuo vapautta vaan turhaa stressiä ja vastuuta.