Lue keskustelun säännöt.
Miten keski-ikäiset jaksaa pikkulapsi arkea?
21.06.2025 |
Minulla lapset on täysi-ikäisiä ja ihmettelen miten jotkut 50-vuotiaat lähes saman ikäiseni tutut jaksaa pikkulapsi arkea? Itse en jaksaisi aikaisia aamu herätyksiä.ja syöttää vauvaa öisin ym.
Kommentit (23)
Heh! 45 v mittarissa ja menkat myöhässä. Onkohan vauva-arki edessä..
Imetystä, kärryttelyä, lukemista, laulamista jaksan kyllä.. mutta sairastelut ja uhmat. Huh!
t. teinien äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh! 45 v mittarissa ja menkat myöhässä. Onkohan vauva-arki edessä..
Imetystä, kärryttelyä, lukemista, laulamista jaksan kyllä.. mutta sairastelut ja uhmat. Huh!
t. teinien äiti
Todennäköisempää toki on, että menkat loppui (tai muuttuivat epäsäännölliseksi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh! 45 v mittarissa ja menkat myöhässä. Onkohan vauva-arki edessä..
Imetystä, kärryttelyä, lukemista, laulamista jaksan kyllä.. mutta sairastelut ja uhmat. Huh!
t. teinien äiti
Todennäköisempää toki on, että menkat loppui (tai muuttuivat epäsäännölliseksi).
Tai menopaussia pukkaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh! 45 v mittarissa ja menkat myöhässä. Onkohan vauva-arki edessä..
Imetystä, kärryttelyä, lukemista, laulamista jaksan kyllä.. mutta sairastelut ja uhmat. Huh!
t. teinien äiti
Todennäköisempää toki on, että menkat loppui (tai muuttuivat epäsäännölliseksi).
Tai menopaussia pukkaa
Sepä se. Let's see how it goes.
Meidän lapset syntyi kun olin 41- ja 46-vuotias. Nyt esikoinen on jo teini, kuopus kahdeksan. Hyvin olen jaksanut, kiitos kysymästä ja nauttinut äitiydestä ihan täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset syntyi kun olin 41- ja 46-vuotias. Nyt esikoinen on jo teini, kuopus kahdeksan. Hyvin olen jaksanut, kiitos kysymästä ja nauttinut äitiydestä ihan täysillä.
Oi, ihana kuulla.
t. sama 45-vuotias vastaaja
Vierailija kirjoitti:
Aika harvalla 50-vuotiaalla on yösyötön tarpeessa olevaa vauvaa. Vai ovatko tuttavasi miehiä?
Tuttavapariskunta sai kaksi lasta 2 vuoden aikana, nainen 48-vuotias ja mies 53-vuotias, ensimmäiset lapset heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin kiitos, ei tunnu 41v paljoa sen kummoisemmalta kuin esikoisen kanssa 33-vuotiaana.
Sen sijaan voisin ihmetellä että miten ankea elämä on voinut nuorella aikuisella olla, että on vaihtanut parikymppisen opiskelijariennot, reppureissut, festarit ja vapaan ajan kavereiden kanssa vaipanvaihtoon ja hiekkalaatikkoon? Kiinnostavampaa se vapaus silloin oli. Mieluummin näin päin, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin kiitos, ei tunnu 41v paljoa sen kummoisemmalta kuin esikoisen kanssa 33-vuotiaana.
Sen sijaan voisin ihmetellä että miten ankea elämä on voinut nuorella aikuisella olla, että on vaihtanut parikymppisen opiskelijariennot, reppureissut, festarit ja vapaan ajan kavereiden kanssa vaipanvaihtoon ja hiekkalaatikkoon? Kiinnostavampaa se vapaus silloin oli. Mieluummin näin päin, kiitos.
Samaa mieltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin kiitos, ei tunnu 41v paljoa sen kummoisemmalta kuin esikoisen kanssa 33-vuotiaana.
Sen sijaan voisin ihmetellä että miten ankea elämä on voinut nuorella aikuisella olla, että on vaihtanut parikymppisen opiskelijariennot, reppureissut, festarit ja vapaan ajan kavereiden kanssa vaipanvaihtoon ja hiekkalaatikkoon? Kiinnostavampaa se vapaus silloin oli. Mieluummin näin päin, kiitos.
47-vuotiaana ja kun kremppaa alkaa olla selässä ja vähän joka paikassa niin en voisi mitenkään kuvitella että jaksaisin vauva-arkea, nukunkin huonosti. Enkä jaksaisi että pitäisi olla koko ajan vauvan palvelijana.
Lapset kannataa tehdä nuorena, on aikaa sitten nauttia omista jutuista ja jaksaa vielä touhuta lastenlasten kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti huonommin kuin parikymppisenä, mutta jaksoinpa kuitenkin kun halusin ja oli pakko. Että siten.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset syntyi kun olin 41- ja 46-vuotias. Nyt esikoinen on jo teini, kuopus kahdeksan. Hyvin olen jaksanut, kiitos kysymästä ja nauttinut äitiydestä ihan täysillä.
Syntyivätkö terveenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä 40-vuotiaana ja 42-vuotiaana saadut lapset. Tyypeillä 1.5v ikäeroa, peräkkäisinä vuosina syntyneet, reippaan kilpailuhenkiset jäppiset - erotuomaritehtäviä on riittänyt. Kuopus valvotti ekat vuotta aika tehokkaasti. Pitkät imetyksestä, kuopuksella 1v8kk.
Hyvin olen jaksanut, paremmin kuin nuorempi puolisoni 😁. Molemmilla juuri intti suoritettuna, syksyllä lähtevät opiskelemaan ja varmaan myös kotoa. On jo nyt tosi haikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin kiitos, ei tunnu 41v paljoa sen kummoisemmalta kuin esikoisen kanssa 33-vuotiaana.
Sen sijaan voisin ihmetellä että miten ankea elämä on voinut nuorella aikuisella olla, että on vaihtanut parikymppisen opiskelijariennot, reppureissut, festarit ja vapaan ajan kavereiden kanssa vaipanvaihtoon ja hiekkalaatikkoon? Kiinnostavampaa se vapaus silloin oli. Mieluummin näin päin, kiitos.
47-vuotiaana ja kun kremppaa alkaa olla selässä ja vähän joka paikassa niin en voisi mitenkään kuvitella että jaksaisin vauva-arkea, nukunkin huonosti. Enkä jaksaisi että pitäisi olla koko ajan vauvan palvelijana.
Iän myötä ymmärrät sinäkin, ettei vanhemmat ole vauvan palvelijoita. Tietysti vauva otetaan huomioon ja sille järjestetään turvalliset olosuhteet, mutta vauva ei päätä itse mikä sille on parasta milläkin hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset kannataa tehdä nuorena, on aikaa sitten nauttia omista jutuista ja jaksaa vielä touhuta lastenlasten kanssa
Harvalla on nuorena puitteet kunnossa lastentekoa varten. Jollei sitten ole rikkaasta suvusta tai joku lottovoittaja tms.
Yksiö keskustassa ei ole lapselle sopiva kasvupaikka, eikä lasta kuskata harrastuksiin polkupyörällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin kiitos, ei tunnu 41v paljoa sen kummoisemmalta kuin esikoisen kanssa 33-vuotiaana.
Sen sijaan voisin ihmetellä että miten ankea elämä on voinut nuorella aikuisella olla, että on vaihtanut parikymppisen opiskelijariennot, reppureissut, festarit ja vapaan ajan kavereiden kanssa vaipanvaihtoon ja hiekkalaatikkoon? Kiinnostavampaa se vapaus silloin oli. Mieluummin näin päin, kiitos.
47-vuotiaana ja kun kremppaa alkaa olla selässä ja vähän joka paikassa niin en voisi mitenkään kuvitella että jaksaisin vauva-arkea, nukunkin huonosti. Enkä jaksaisi että pitäisi olla koko ajan vauvan palvelijana.
Iän myötä ymmärrät sinäkin, ettei vanhemmat ole vauvan palvelijoita. Tietysti vauva otetaan huomioon ja sille järjestetään turvalliset olosuhteet, mutta vauva ei päätä itse mikä sille on parasta milläkin hetkellä.
Lastenoikeuksien sopimus lähtee siitä, että myös lapsella on päätäntävalta omaan elämäänsä. Esimerkiksi fyysistä rajoittamista saa käyttää lapseen vain jos lapsen turvallisuuteen kohdistuu akuutti uhka.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin kiitos, ei tunnu 41v paljoa sen kummoisemmalta kuin esikoisen kanssa 33-vuotiaana.
Sen sijaan voisin ihmetellä että miten ankea elämä on voinut nuorella aikuisella olla, että on vaihtanut parikymppisen opiskelijariennot, reppureissut, festarit ja vapaan ajan kavereiden kanssa vaipanvaihtoon ja hiekkalaatikkoon? Kiinnostavampaa se vapaus silloin oli. Mieluummin näin päin, kiitos.
Näin koen asian itsekin. Ja opiskelut tehty nuorena, nyt voin keskittyä perheeseen aivan täysin. Kivoja töitä löytyy aina tarvittaessa.
M44
Miten voisikin olla tyytyväinen omaan lastensaanti-ikäänsä painamatta muita alas? Papukaijamerkki sille, joka siihen pystyy!
Aika harvalla 50-vuotiaalla on yösyötön tarpeessa olevaa vauvaa. Vai ovatko tuttavasi miehiä?