Selviytymisseikkailut ja minimalismi - vähällä pärjäämisen tyydyttävyys

Olen lapsesta asti tykännyt (tosi)tarinoista joissa pitää selviytyä luonnon armoilla, vaikka en oikeasti itse edes ole mikään telttailijatyyppi. Hoksasin, että saattaa kutitella samaa kohtaa aivoissa kuin minimalismin ihailu, vaikka en itse ole minimalisti. Saan kuitenkin tyydystystä jos esineillä on useita käyttötarkoituksia ja ei tarvitse hankkia uutta roinaa jos vanhoilla pärjää. Kyseessä ei ole nuukuus vaan jotain muuta.

Kuka muu välttelee romppeen hankkimista ja innostuu ajatuksesta että taas selvittiin vanhoilla? Kuka ei käsitä ihmisten hinkua hankkia tavaroita? Tässä kuitenkin kolikon kääntöpuolena se että sitten hamstraa jotain kippoja ja lenksuja joita voisi joskus tarvita. Joskus minun pitää käskeä itseäni laittamaan niitä potentiaalisia tarvikkeita pois jotta olisin enemmän minimalisti kuin hamstraaja.