Hyvätuloiset, onko asioita joissa säästätte vaikka ei välttämättä tarvitsisi?
Itse en käytä taksia, vaikka se joskus olisikin paljon nopeampi ja helpompi vaihtoehto kuin julkisilla kulkeminen. Kaupassa suosin yleensä kaupan omia halvempia merkkejä. Matkustaessa menen yleensä keskitason hotelleihin. En käy elokuvateattereissa korkeiden lippuhintojen takia, vaikka elokuvia paljon katsonkin.
Kommentit (34)
En käy kampaajalla ja teen useimmat remontit itse. Toisaalta, mielelläni teettäisin remontit muilla, mutta osaavia tekijöitä on vaikea löytää. En todellakaan palkkaa ketään sarjassa tupakoivaa krapulaista duunaria enää yhtään mihinkään. Pari kertaa olen kotiin päästänyt moisen ns. ammattilaisen, ja reklamaatioihin on kulunut liikaa aikaa ja energiaa.
Punalaputetut tuotteet ovat ihan ok, kalapuikot tulee mukaan useammin kuin tuore kala. Kyse ei ole siitä, etteikö olisi varaa, vaan ei ole vaan järkevää maksaa kaikessa karkeimman mukaan. Ulkomaan matkoille säästetään, vaikka tilillä on useita satojatuhansia.
Mulla on oikeastaa niin, että en osta mitään sellaista mitä en tarvitse. Autonkin myin pois, koska en tarvitse sitä ja täysin turha kulu. Ostin kunnon pyörän ja poljen töihin sillä ja matka 8km suunta. Metroasema 500m päässä, niin silläkin pääsee nopeasti ja bussit kulkee viereen jos tarvis mennä. Taxilla en ole kulkenut hienon uudistuksen takia. Ei noista tarttis säästää, mutta en tee noilla asioilla mitään, niin miksi maksais.
On vaikka mitä. Tosin löydän rahalle muita käyttökohteita. Eli ei hyvät tulotkaan tarkoita, että olisi rajaton budjetti kaikkeen mitä haluaa. Myös ympäristösyistä ostan esim. tavaroita käytettynä, en omista autoa jne.
En laita rahaa turhuuteen, kuten merkkilaukut, -vaatteet jne. Ruokakaupassa valitsen halvemman tuotteen kalliimman sijaan. Ja tietenkin käytän tarjoukset hyväkseni, joskaan en niitä erikseen lähde hakemaan.
Ostan harvoin, koska hankin vain tavaroita, joista oikeasti pidän ja joita haluan käyttää pitkään.
Kaikessa valitaan kustannustehokkaasti. Ruuasta säästän ehkä vähiten.
Säästän kaikessa. Tai no, melkein kaikessa. Harrastusvälineissä en niin pihistele. Harrastan maastopyöräilyä ja vaellusta ja niissä ostan laatu edellä. Näissäkin kyllä yritän etsiä hinta-laatusuhteelta edullista ja hyvää kampetta, kyttään tarjouksia. Mulle kelpaa esim edellisen kauden värit, joita myydään alennuksella uutuuksien tieltä.
Mutta noin muuten säästän kaikessa missä voin.
Käytän rahaa aina säästeliäästi. Kaupassa katson kilohintoja, en osta mitään jos en oikeasti tarvitse. Ajan kohta 10v. vanhalla autolla niin kauan kun se moitteetta palvelee. Huhtikuussa tili jäi plussalle 2300 euroa.
Säästän suunnilleen kaikessa. En ostele vatteita turhaan, syön halpaa arkiruokaa, en matkustele, en käytä kauneuspalveluita, en edes osta leikkkukkia kotiin. En saa iloa ostelemisesta ja kuluttamisesta, joten en tee sitä.
Nykyisen hallituksen vallassa ollessa säästän ihan kaikesta. Vaatteita en ole ostanut viime vaalien jälkeen. Peruin keittiöremontin. Ruuan ostan Lidlistä. En lomaile kodin ulkopuolella. Ei vaan ole luottoa tulevaisuuteen, joten kaikessa on säästettävä, missä pystyy.
YH-ätini helmoissa asuessani elämä oli köyhää. Se oli sitä myös opiskellessa ja työttömänä 90-luvun laman keskellä. Se opetti minut nuukaksi ja säästäväiseksi.
Enää ei tarvitsisi, kun on miljoonan omaisuus ja 6000€:n palkka, muttei ihmisluonne noin vain muutu. Niinpä ostan edelleen punalappuisia kaupasta ja nuukailen kaikessa muussakin. Hassua, että vaimo on samanlainen sentinvenyttäjä, vaikka hänellä on aina ollut rahaa varakkaan yrittäjäisänsä takia.
Palveluista säästän, en käy kosmetologilla, hierojalla, kampaajalla, värianalyyseissä tms. ja silti ohan tyylikkäänä ja nättinä olen liikkeellä. Lisäksi säästän vaatteissa, työvaatteisiin panostan, pidän pitkään samoja ja siirrän arki-/kotivaatteiksi lopulta. En hurahda some-trendeihin (ei löydy talolyhtyjä eikä marimekkotavaraa minun kotoa). Ruuasta säästän koska allergisena siitä on muodostunut välttämättätön paha, ei nautinto. Käytän rahaa hyvään asumisen tasoon, hyvään autoon , matkusteeluun ja säästämiseen/sijoittamiseen jotta ei tarvitse tehdä töitä seitsemänkymppiseksi.
Säästän hyvin monessakin asiassa. Suomessa on ns. hyvätuloinen jo sellaisilla tuloilla, ettei niillä oikeasti ole varaa kaikkeen mitä haluaa. Ei edes murto-osaan Pakko säästää monessakin paikassa, jos haluaa jossain asiassa elää leveämmin. Meillä on perheasunto melko kalliilla sijainnilla (ei-pkseutu). Meillä on varaa tähän, kunhan meillä on vain yksi, vanha, auto, leikataan hiukset itse, eikä ajella taksilla kuin ns. hätätapauksessa. (Näitä on ehkä kerran vuodessa, esimerkiksi yllättävä ensiapureissu, kun auto oli toisella töissä.) Vanhat kalusteet, ei pahemmin remppailla tms. Jos haluaisimme tehdä noita kaikkia, ei enää riittäisi rahat asumiseen.
Luulisin että noi hyvätuloset säästää eniten hyväntekeväisyyslahjotuksista.
Olen mäkkärin vuoropäällikkö ja tehtäväni on valvoa että jokainen tarjoilija hokee vuorollaan JES!
En matkusta mihinkään, inhoan puhua muuta kuin suomen kieltä.
En osta juurikaan uusia vaatteita, toki alusvaatteita ja sukkia tulee ostettua vuosittain.
Asunto on maksettu 20 vuotta sitten, mitään velkaa ei ole ja tienaan hyvin.
Auto on minulle kulkuväline eikä statussymboli. Koska kuitenkin tarvitsen autoa jonkin verran niinostan aina muutaman vuoden käytetyn auton ja ajan sillä kymmenisen vuotta. Suvun nuoriso saa sen sitten jos kelpaa.
En yleensä katsele kaupassa hintoja, ostan mitä tarvitsen. Mutta saatan kyllä napata hyllystä punalaputetun jugurtin, piimän tai vaikka pihvin, jos kohdalle osuu. Pihvi voi olla jopa parempi, siis mureampi, kuin juurl hyllyyn tuotu. Jugurtit on hyviä pitkään yli viimeisen myyntipäivän.
Kaikesta. Miksi pitäisi TUHLATA rahoja jos halvemmallakin pääsee.
Käytän julkisia, vaikka autoonkin olisi rahaa.