Lue keskustelun säännöt.
Kuinka todennäköistä on, että lapsellani(kin) on asperger kun
02.08.2011 |
miehelläni selvästi on ko. piirteitä ja mielestäni myös hänen isällään. Kumpaakaan ei ole virallisesti tosin diagnosoitu, mutta etenkin mieheni tapaus on hyvin selvä. Miten asperger periytyy ja kuinka nuoresta voi havaita että onko periytynyt? Lapsi on nyt alle 2-vuotias, poika, jos se jotain merkitsee. Millaisia merkkejä teidän as-lapsilla on ollut pienenä syndroomastaan?
Vauvana ja 1-vuotiaana meillä oli vaikea saada lapseen katsekontaktia, väisti sitä selvästi. Nyt en ole huomannut, että enää välttelisi, kun pyytää katsomaan silmiin. Voi toistaa jonkun kielletyn asian vaikka 50 kertaa jos saa jonkun jutun oikein päähänsä. Nyt tuntuu että alkaa vähän mennä kiellot perille joskus, ei todellakaan aina. Toisten lasten kanssa ei osaa olla yhtään, mutta toisaalta hän on kotihoidettu esikoinen, joten lapsikontaktit ovat satunnaisia, joten voi olla tottumuksen puutetta. Joko ei huomioi toista lasta yhtään tai sitten jos innostuu niin seuraa toista lasta tajuamatta yhtään että haluaako toinen olla rauhassa. Menee halaamaan vaikka toinen työntää pois jne.
Mitä luulette, miten tässä käy? Lapsi on vielä ihan pieni, joten mitään diagnoosia en ole missään tapauksessa hakemassa, mutta mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Kommentit (6)
Mikä on nenttilapsi? Millaisia piirteitä huomasit omassa assilapsessasi ja minkä ikäisestä?
mutta tietyntyylisiä juttuja voi alkaa huomata jo aika pienestä, mainitsemasi jutut kuullostaa ihan normilta. t assi jolla 1 assilapsi ja 1 nenttilapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisten lasten seura leikkimielessä alkaa kiinnostaa vasta yli 3-vuotiaana. Sitä ennen lähinnä matkivat isompia lapsia.
Meillä on Asperger-tyttö. Oli vauvana tosi helppo ja yksivuotiaana istui 4 tuntia sohvalla "lukemassa" puhelinluetteloa. 4-vuotiaana kerhossa ei ikinä osallistunut mihinkään yhteiseen tekemiseen. Ei kuullut, vaikka pyydettiin, eikä kovalla käskemiselläkään liikauttanut eväänsäkään. Me olemme saaneet tytön aina tottelemaan, mutta kukaan muu ilmeisesti ei. Kerhon ongelmat jatkuivat päiväkodissa, eskarissa ja koulussa.
Tyttö oli aina hidas. Ei suostunut opettelemaan mitään uusia asioita. Ei kiipeillyt uhkarohkeasti edes portaita ylös.. Pukemiseen, syömiseen ja normaali arkeen meni kymmenkertainen aika tavalliseen lapseen verrattuna. Päiväkodista haettaessa 5v:na puki noin tunnin. Oli pakko antaa pukea itse, ei muuten olisi ikinä oppinut. Hermoja raastavaa aikaa!
Nyt viidesluokkalainen, koulussa on avustaja muutaman tunnin viikossa. Edelleen tekee asioita hitaasti. Käy terapiassa viikottain. Kavereita ei ole, ei pysty normaaliin kanssakäymiseen perheen ulkopuolisten henkilöiden tai muiden kuin tosi tuttujen kanssa. Haluaisi kavereita, mutta kukaan kaveri ei jaksa sellaista hidasta, jota kiinnostaa vain astronomia ja kuninkaalliset.
Älä huolehdi nyt lapsestasi. Ehdit huolehtia itsesi kipeäksi myöhemminkin.
Mutta koittakaa ihmeessä saada niitä lapsikontakteja arkeen. Tuttavani mies on ihan selkeästi asperger, mutta heidän lapsensa on varsin tavallinen. Enemmän se vanhemman asperger on heillä vaikuttanut vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen. Anna lapsen kasvaa ja murehdi vasta sitten, jos alkaa oikeasti olla syytä. Kyllähän lasten kasvua seurataan neuvolassa ja sielläkin kannattaa avata suunsa jos mietityttää.
Alle 2-vuotiaathan eivät vielä edes leiki varsinaisia "kaverileikkejä", vaan leikkivät rinnakkain. Eli saattaa olla vaikka näennäisesti sama kotileikki menossa, mutta tarkemmin seuraamalla huomaa, että leikkimässä olevilla lapsilla on jokaisella oma leikki, joka ei kosketa muita lapsia kuin satunnaisesti.
on hirveän kova puhumaan omista kiinnostuksen kohteistaan, muut asiat eivät niinkään kiinnosta. Mutta ei ole kyllä hidas mitenkään, päinvastoin. Kavereita on muutama joiden kanssa viihtyy. Inhoaa joukkuelajeja ja riehakkaiden poikien seuraa. Hirmuisen ujo ja arka vieraiden ihmisten seurassa. On 5-vuotias.
Onkohan asperger?
Asperger haittaa arkielämää niin paljon, että sen kyllä huomaa. Täytyy myös muistaa, että jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja erilainen. Aikuisetkin ovat erilaisia! Jotkut ovat tosi sydämellisiä, jotkut äärimmäisen äkkipikaisia, jotkut hankalia, jotkut sosiaalisia. Ei lastenkaan täyty mahtua yhteen muottiin.
Meillä Asperger täyttää päivät aivan totaalisesti. En varmaan edes huomaisi, mikäli nuoremmilla lapsilla olisi jotain poikkeavuuksia..
mutta tietyntyylisiä juttuja voi alkaa huomata jo aika pienestä, mainitsemasi jutut kuullostaa ihan normilta.
t assi jolla 1 assilapsi ja 1 nenttilapsi