Tolvanat elämässäni

Olen valitettavasti päätynyt työpaikallani ns. yleishenkilö jantusen-rooliin. Luultavasti sen takia, koska olen ollut ko. paikassa pidempään kuin kukaan muu. Tai sitten siitä syystä, että olen ainoa "tolkun ihminen" koko lafkassa. Joudun päivästä toiseen kestämään tolvanoiden typeriä kysymyksiä. Suurella osalla näyttää olevan kultakalan muisti ja asiat unohtuvat suunnilleen siinä vaiheessa, kun kääntyy ympäri. Miten nämä ihmiset selviävät päivittäisestä elämästään, jos työpaikalla ei löydä edes uutta vessapaperirullaa (mikä on siellä siivouskaapissa kuten 1000 kertaa aiemminkin) ?

Olenkin tähän kyllästyneenä alkanut vastaamaan ihan mitä vaan kyselyihin. Lähettänyt ihmisiä etsimään asioita väärästä paikasta, neuvonut tekemään asiat päin honkia, valehdellut ettei vessapaperia ole enää jne. Tämä tuottaa minulle suurta iloa ja tyydytystä.

Valitettavasti sama kuvio toistuu kotona päivästä toiseen. Ajattelinkin irtisanoutua kodinhengettären hommasta, jota en edes pyytänyt, ja jättää kaiken miehen vastuulle. Saa nähdä missä vaiheessa ukko tajuaa ettei kukaan enää neuvo ja passaa? Onko tästä mieslapsesta ottamaan vastuuta vai? Tervetuloa kaaos!