Joskus harmittaa, ettei minusta tullut liikennelentäjää

Liikennelentäjän ammatti oli koko teiniajan haave ja toiveammatti. Mutta sitten alkoi korvatulehduskierre ja jatkuvat tärykalvojen putkitukset joskus 13-15 vuotiaana. Armeijaakin lykättiin pari kertaa, kunnes toinen lääkäri ihmetteli aikaisempia lykkäyspäätöksiä ja laittoi suoraan A:n paperit.

Jatkuvien putkituksien yms muistona toisessa korvassa onkin selvä kuulonalenema ja kuulolaitettakin kerran ehdoteltiin.

Pärjään kuitenkin ilman. Tiedän kyllä, että liikennelentäjälläkin sallitaan kuulolaite ilmailumääräyksissä, mutta lentoyhtiöt eivät välttämättä sitä hyväksy.

Nyt olen kuitenkin mukavassa toimistotyössä valtiolla, liksa 6000e/k ja kiitos itänaapurin isä aurinkoisen, nyt on tämän hallinnonalan budjetti korjattu asianmukaiseksi.

Aina välillä jään miettimään lentotyön huonoja puolia. Aina olet töissä, koskaan et pääse mihinkään sovittuihin juttuihin. 

Tuttavapiirissä on pari ilmakuskia ja ovat viimeksi olleet tuttavapiirin tapaamisessa 6 vuotta sitten, kun eivät millään saa lentotyöstä vapaata. 

Nyt on vapaa työaika, saan tehdä virkavastuun puitteissa mitä huvittaa työajalla jne.