Olen keksinyt kolme tapaa sietää ahdistusta ja häpeää paremmin.
1. Melankolisen tai jopa surullisen musiikin kuunteleminen. (Ei biisejä, joissa lauletaan, vaan vain tietynlainen instrumentaalimusiikki.) Tavallaan kyse on kai jonkinlaisesta mindfulnesista. Tavallaan menee sisälle suruun. Hyväksyy sen. Ja samalla tuska helpottaa.
2. Tanssiminen. Tanssii vain ympäri huoneita raivoisasti. Musiikin tahtiin. . Itse käytän melankolista musiikkia mutta myös esim. afrikkalaista iloista.
3. Elokuvat ja tv-sarjat. Unohda itsesi täysin.
Kommentit (6)
Aloitin uudessa työssä ja olen mokaillut todella paljon. Ihmishengistä ei ole kyse. Nyt olen pudonnut jalustalta ja selvinnyt häpeästä. Ennen pelkäsin virheitä mutta siedätys on auttanut.
Minä yleensä yritän ajatella, muistaako tätä asiaa kukaan muu enää ja onko sillä mitään merktystä esimerkiksi sadan vuoden päästä. Esimerkiksi joskus tunnen häpeää siitä, että noin 45 vuotta sitten olen ääntänyt englannin tunnilla väärin sanan unidentified. Sitten ajattelen, että se englannin opettaja on jo kuollut, eikä taatusti kukaan muukaan muista tätä virhettä.
Vierailija kirjoitti:
Minä yleensä yritän ajatella, muistaako tätä asiaa kukaan muu enää ja onko sillä mitään merktystä esimerkiksi sadan vuoden päästä. Esimerkiksi joskus tunnen häpeää siitä, että noin 45 vuotta sitten olen ääntänyt englannin tunnilla väärin sanan unidentified. Sitten ajattelen, että se englannin opettaja on jo kuollut, eikä taatusti kukaan muukaan muista tätä virhettä.
Kai tämä on vitsi? Ei kyllä naurata.
Tunsin monta vuotta häpeää siitä, että en osannut syödä kiinalaisessa ravintolassa. Laitoin keittokippiin riisiä!! Ajatelkaa ny!!
tajuan nyt miten tyhmää oli hävetä.
eikö pidemmällä tähtäimellä kannattaisi yrittää hyväksyä itsensä, niin ei tarvitsisi hävetä?
?