Nainen, oletko mennyt naimisiin, vain siksi, että et ole halunnut jäädä "vanhaksipiiaksi".

Ennenvanhaa väheksyttiin naimattomia ja lapsettomia naisia. Siksi on ymmärrettävää, että jotkut menivät naimisiin muista syistäkin kuin rakkaudesta.

Olen itse vuosimallia -90 ja aina tiennyt, että ei naimisiin. Oma äitini oli ja on vielä sellainen että jos ei "saa" miestä niin on jotenkin epäonnistunut nainen. 

Eihän miehen saamisessa naimisiin asti ole mitään vaikeutta, mutta kun en halua lapsia enkä edes naimisiin niin tuntuisi oudolta että se pitäisi silti tehdä. Menisi elämä pilalle.

Toki jos perheen olisi halunnut perustaa niin sitten naimisiin mielellään ja yhteiset tavoitteet. Se voikin olla haastavaa löytää älykäs mies joka on miettinyt miksi haluaa perheen ja on valmis yhdessä tekemään kunnolla töitä sen eteen niin että elo on vielä kaikille melko mielekästäkin. 

Mutta avioliitto itsetarkoituksena, meh. 

Minä halusin lapsia ja otin miehen, jonka satuin saamaan.

En.

Mä menin naimisiin ja perustin perheen ekan kanssa kuka halusi saada multa muutakin kun seksiä. Ollaan oltu puoli elämää yhdessä, mutta rakastetaanko toisiamme? Ei. Seksikin surkeaa. Kun lapset vielä vähä kasvaa eroon ja palaan seksiin paremmin.

Ole onnettomassa avioliitossa, kun halusin päästä naisiin enkä huomioinut mieheni puutteita

Minua kaduttaa, kun aloin tiiviisti tapailla miestäni ja menin hänen kanssaan naimisiin. Olisin varmaan löytänyt paremman miehen, jos olisin tapaillut usempia miehiä ja voinut vertailla miehiä. 

En. Ja tuo on ihan bullshittiä, että ennenkään olisi naisen _pitänyt_ mennä naimisiin. Varmaan ollut noin, jos on heikko luonne ja hirveästi miettii, mitä joku naapuri ajattelee.