Miten ihmiset uskaltavat enää pariututua 30- 40 vuotiaana?

Naisen pitää olla neitsyt etten saa mitään tauteja koska naiset paneskellut ties ketä jännämiehiä ja huumemiehiä.

Taas sitä huomaan eläväni ja olevani omassa kuplassani kuin tuollaiset pelot ja ajatukset eivät ole olleet ensimmäisten joukossa silloin kun olen löytänyt itseni ajattelemasta ja haaveksimasta, että olisipa kiva löytää rinnalleni vielä joskus kumppani (nainen) kun en toistaiseksi ole ollut ja elänyt pidemmssä parisuhteessa naisen kanssa, esimerkiksi niin, että olsimme asuneet ja eläneet saman katon alla.

Enemmän haastetta parisuhdekumppanin löytämiselle asettaa haastetta se, että misää hänet kohtaisn? - Mutta varmasti myös enemmän ja vähemmän oma nirsouteni; tiedän liiankin hyvin pärjääväni yksinkin; voiden nauttia ja iloita, ainaikin enimmäkseen sinkkuelelostani.

Toisaalta on hirveää huoamata ajattelevansa mahd. kumppania, kuin jonain tarvekaluna, jolla minun pitäisi tehdä jotain tai jonka pitäisi tehdä ja mahdollsitaa minulle jotain. Ei kai se nyt niinkään voi olla. Tai ainkin minun pitäisi mahdollsitaa hänelle yhtälailla jotain, mutta mitä? 

Jotain jota olen oppinut kutsumaan lisäarvoksi, - Kumppanin, mahdollisen kumppanini pitäsi tuoda mukanaan "riittvän paljon" lisä arvoa elooni kuten minunkin hänen. Enää ei riitä, jos on koskaan itselleni riittänytkään se, että vosin sanoa olevani ja eläväni parisuhteessa tai olevani vain naisen kanssa; riippumatta sen kummemmmin kuka tai mitä hän on tai on olematta, kunhan olsi vain edes joku. 

Ei. Tyhjän saa pyytämättäkin. Ja tältäkin palstalta saa tosinaan lukea kuinka kuluttavaa on jos oma elo on osa hyvin väljähtänyttä parisuhdetta; suhdetta, joka on paparilla mutta joissa tosielle olet kuin ilmaa, etkä oikein sitäkään. Tai sitten hyvin eritavoin väkivaltaisessa suhteessa - Myös henkinen väkivalta on väkivaltaa puhumattakaan fyysisestä väkivallasta.

Huokaan syvään ja toivoisin ja haluaisin vielä joskus löytää sen yhden ja erityisen, jonka kanssa voisin luoda ja muodostaa yhdessä tasapainosien parisuhteen jossa molemmilla olisi hyvä olla ja elää. Se mitä tuo edellä mainitsemani "riitätvä lisäarvo" jätän itsekunkin määriteltäväksi, Toivoen että itse tunnistan sen tosiessa kuten hänkin minussa jos sellainen osuu kohdalle ja että osaamme sitten kumpikin tarttua ja ottaa siitä kiinni.  

Up!