Mitä syyllistäminen sinusta tarkoittaa?

Joo olet mielestäni oikeassa. Syyllistäminen on väärä sana tuohon yhteyteen.

Ap jatkaa vielä:

Tartuin syyllistämiseen myös siksi, että se on henk.koht. elämässä ollut pinnalla. Eroa tehdessämme mies toisteli, että minä vain syyllistän häntä, kun yritimme keskustella eroon johtaneista syistä. Erosimme pitkästä suhteesta siksi, että mies petti. Hänen ratkaisunsa eron estämiseksi olisi ollut se, että hän saa pitää molemmat naiset. En tietenkään tähän suostunut edes lasten takia. Asiasta keskustelemisesta ei tullut mitään, kun mies ajattelin minun syyllistävän häntä. Mutta hänhän (ihan omien sanojensakin mukaan) oli syyllinen eroon, sillä hän päätti hommata sivusuhteen. Ei silloin voi syyllistää, kun asianomainen nimenomaan on oikeasti syypää tilanteeseen.

Jos hän olisi väittänyt, että itse asiassa sivusuhteen hommaaminen oli minun vika, silloin hän olisi syyllistänyt minua omista valinnoistaan.

Emme päässeet koskaan sanan käytöstä yhteisymmärrykseen, minä luovutin.

Ap

Tai sitten syyllistää itseään koska tietää että olisi kannattanut tai pitänyt käydä jo aikaisemmin. Kyllä itseään saa syyllistää, teen minäkin sitä, ihan sama asia kuin se että on hyvä olla terveen skeptinen itsensäkin suhteen eli tulee ns. epäillä itseäänkin välillä. Liiallinen itsensä pumpulointi ei ole hyvästä, jos itse tietää että on syyllinen niin sen voi myöntää reilusti.

Tässä tulemme myös siihen missä on menty vikaan vuosia, opetamme väärin asioita eikä muka itseään saisi soimata koskaan. Vastuuttomuutta sanon minä.

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa vielä:

Tartuin syyllistämiseen myös siksi, että se on henk.koht. elämässä ollut pinnalla. Eroa tehdessämme mies toisteli, että minä vain syyllistän häntä, kun yritimme keskustella eroon johtaneista syistä. Erosimme pitkästä suhteesta siksi, että mies petti. Hänen ratkaisunsa eron estämiseksi olisi ollut se, että hän saa pitää molemmat naiset. En tietenkään tähän suostunut edes lasten takia. Asiasta keskustelemisesta ei tullut mitään, kun mies ajattelin minun syyllistävän häntä. Mutta hänhän (ihan omien sanojensakin mukaan) oli syyllinen eroon, sillä hän päätti hommata sivusuhteen. Ei silloin voi syyllistää, kun asianomainen nimenomaan on oikeasti syypää tilanteeseen.

Jos hän olisi väittänyt, että itse asiassa sivusuhteen hommaaminen oli minun vika, silloin hän olisi syyllistänyt minua omista valinnoistaan.

Emme päässeet koskaan sanan käytöstä yhteisymmärrykseen, minä luovutin.

A

Ihan tyypillistä vastuuttomuutta kieltää vastuunsa väittämällä että toinen syyllistää (turhaan).

Tätä tekevät kaikkialla, myös siellä paljon parjatussa lastensuojelussa kuten käräjäoikeudessakin. Asiat saadaan käännettyä päälaelleen.

Ja voi syyllistää myös syyllisen kertomalla että hän on syyllinen mutta tämähän on sallittua. Täytyy ymmärtää aina mistä on kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten syyllistää itseään koska tietää että olisi kannattanut tai pitänyt käydä jo aikaisemmin. Kyllä itseään saa syyllistää, teen minäkin sitä, ihan sama asia kuin se että on hyvä olla terveen skeptinen itsensäkin suhteen eli tulee ns. epäillä itseäänkin välillä. Liiallinen itsensä pumpulointi ei ole hyvästä, jos itse tietää että on syyllinen niin sen voi myöntää reilusti.

Tässä tulemme myös siihen missä on menty vikaan vuosia, opetamme väärin asioita eikä muka itseään saisi soimata koskaan. Vastuuttomuutta sanon minä.

Vai tarkoitatko että kokee syyllisyyttä? Olen aloittajan linjoilla, minusta itseään ei voi syyllistää, vaan voi kokea syyllisyyttä. Toista kyllä voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten syyllistää itseään koska tietää että olisi kannattanut tai pitänyt käydä jo aikaisemmin. Kyllä itseään saa syyllistää, teen minäkin sitä, ihan sama asia kuin se että on hyvä olla terveen skeptinen itsensäkin suhteen eli tulee ns. epäillä itseäänkin välillä. Liiallinen itsensä pumpulointi ei ole hyvästä, jos itse tietää että on syyllinen niin sen voi myöntää reilusti.

Tässä tulemme myös siihen missä on menty vikaan vuosia, opetamme väärin asioita eikä muka itseään saisi soimata koskaan. Vastuuttomuutta sanon minä.

Vai tarkoitatko että kokee syyllisyyttä? Olen aloittajan linjoilla, minusta itseään ei voi syyllistää, vaan voi kokea syyllisyyttä. Toista kyllä voi.

Kyllä itseänsäkin voi syyllistää eli itseään voi sättiä ja moittia. Joskus tulee tehtyä näin kun harmittaa jokin asia mikä on vaikka mennyt vikaan.

Ihan perinteinen esimerkki vaikkapa se että ruoka meni pilalle koska sovelsin ohjetta tai epähuomiossa jokin meni vikaan. Sätin ja soimaan itseäni eli syyllistän asiasta. Täysin normaalia ja ok.

"Kyllä itseänsäkin voi syyllistää eli itseään voi sättiä ja moittia. Joskus tulee tehtyä näin kun harmittaa jokin asia mikä on vaikka mennyt vikaan.

Ihan perinteinen esimerkki vaikkapa se että ruoka meni pilalle koska sovelsin ohjetta tai epähuomiossa jokin meni vikaan. Sätin ja soimaan itseäni eli syyllistän asiasta. Täysin normaalia ja ok"

Minä taas koen että sana syyllistäminen tarkoittaa sitä, että syyllisyys kiinnitetään sinne mihin se ei oikeasti kuulu. Jos mokaan ruuanlaitossa, syy on oikeasti minun. Jos syytän puolisoa omasta mokastani (esimerkiksi että hän häiritsi minua ruuanlaiton aikana), syyllistän häntä. Tai niin kuin aloittajan esimerkissä, mies syytti syyllistämisestä, vaikka oli oikeasti syyllinen. 

Kiva saada vahvistusta siihen, että en ole ihan hukassa. Toisaalta ihan silmiä avaavaa, että osa pitää sanan käyttöä tässä minusta virheellisessä merkityksessä oikeana.

Isossa kuvassa semantiikalla ei ole suurta merkitystä, mutta kyllähän se turhaa eripuraa voi aiheuttaa, jos ihmiset sanovat yhtä vaikka itse asiassa tarkoittavat toista. Minua harmitti kovasti exäni jatkuva puhe siitä, että syyllistän, kun hän tosiaan oli kiistatta syyllinen. Lopputulokseen tällä ei toki ollut merkitystä.

Ap