Lue keskustelun säännöt.
Ystävä koki kohtukuoleman
27.06.2011 |
nyt muistutan itseäni joka päivä, ettei oma lapsenikaan ole itsestäänselvyys. Muistutan itseäni siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Yritän muistaa nauttia pienistäkin hetkistä, jottei tarvitsisi katua jos jotain tapahtuisikin minulle tai lapselle. Toisin sanoen, yritän elää niin kuin tämä päivä olisi viimeinen.
Kommentit (2)
pelkoa ja surua. Aika kultaa niitä muistoja ja arki menee omaa tahtiaan, eikä joka hetkessä enää ole menetykset tai huonon kokemukset mielessä.
t. kohtukuoleman kokenut, 3 lapsen äiti, joka ei välttämättä joka hetki arvosta omia lapsiaan
On kummallista miten vaikeaa on arjessa muistaa iloita monestakin asiasta, niin se vain menee..
Vaikka itsekin olen istunut teholla muutaman kuukauden peläten oman vauvan menehtymistä, niin kyllä sitä kuitenkin nykyään väsyneenä huutaa lapsille ja arjen keskellä välillä ehkä unohtaa liikaa että toisinkin voisi olla.
Vaikka toisaalta, kyllä se sellainen nöyrä kiitollisuus mukana kulkee kuitenkin koko ajan. Pinnan alla kuitenkin pysyy se tietoisuus että aina ei kaikki mene hyvin..kun on "perusturvallisuus" järkkynyt jossain vaiheessa..vaikka se ei arjessa aina päällepäin näy.
Surullista että ystävällesi kävi noin. Minun ystävälleni aikoinaan myös..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kummallista miten vaikeaa on arjessa muistaa iloita monestakin asiasta, niin se vain menee..
Vaikka itsekin olen istunut teholla muutaman kuukauden peläten oman vauvan menehtymistä, niin kyllä sitä kuitenkin nykyään väsyneenä huutaa lapsille ja arjen keskellä välillä ehkä unohtaa liikaa että toisinkin voisi olla.
Vaikka toisaalta, kyllä se sellainen nöyrä kiitollisuus mukana kulkee kuitenkin koko ajan. Pinnan alla kuitenkin pysyy se tietoisuus että aina ei kaikki mene hyvin..kun on "perusturvallisuus" järkkynyt jossain vaiheessa..vaikka se ei arjessa aina päällepäin näy.
Surullista että ystävällesi kävi noin. Minun ystävälleni aikoinaan myös..