Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mistä tietää, että on baby blues? Rakastan vauvaa ja hoidan

Vierailija
18.06.2011 |

häntä parhaalla esikoisella tavalla. En ole nukkunut kuin pieniä torkkuja viimeisen kuuden viikon aikana.



Vihaan miestäni, joka on niin "tossu". Esikoinenkin ärsyttää, vaikka hän on suurimman osan aikaa tosi reipas.



Ajattelen tulevaisuudesta myönteisestä, mutta olen itkuinen, enkä juurikaan halua tavata ihmisiä. Ainoastaan lähimpien ystävien kanssa meilailen ja joskus soittelen.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
18.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap

Vierailija
2/6 |
18.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Keskität nyt voimasi vauvaan ja huomioit muut silloin kun jaksat. Voimia! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
18.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

hyvinkin olla. Kaikillahan taitaa tulla tuota itkuisuutta, jne, mitä kerroit, mutta jos tuntuu ettei se mene ohi, niin silloin se on baby blues. Otapa maanantaina yhteyttä neuvolaan ja kerro heille, osaavat auttaa kylää siellä!

Vierailija
4/6 |
18.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

muita kohtaan. En saa mieheltä paljonkaan apua, joten siksi varmaan niin "vihaan" häntä.



Kiitos!



ap

Vierailija
5/6 |
18.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

neuvolasta annettiin vauvan synnyttyä se mielialalappunen joka käydään läpi jälkitarkastuksessa. Kävin sen ensin läpi ja sain nolla pistettä, koska siinähän kysytään selvästi, onko itkuisuutta ja alakuloisuutta sekä syyllisyyden tunteita ollut _ilman syytä_. Ja minullahan oli syy itkeä päivät pitkät ja tuntea olevani todella huono äiti. Mut sitten ajattelin, että jospa imetyksen epäonnistumen ei selittäisikään kaikkea, ja sainkin pisteitä 18/30.



Minulle tuota itkuisuutta ja huonotuulisuutta kesti kaksi kuukautta. Se loppui kuin seinään kun ensimmäiset menkat loppuivat. Jotenkin heräsin yhtenä aamuna taas omana itsenäni, mieli oli valoisampi ja aloin tuntea vauvaakin kohtaan rakkautta kun en tuntenut niin hirveää syyllisyyttä koska en voi imettää. Aika pitkälle siis hormonaalista selvästi toi mun alakuloisuus.



Tsemppiä ap, kyllä se ohi menee, ja jos ei mene niin neuvolasta saat apua. Eikä perhe tai lapset mene rikki vaikka äiti ei aina jaksaisi olla täydellinen.

Vierailija
6/6 |
18.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin siis minun alakulosuuteni jotenkin kulminoitui tuohon ettei imetys kohdallani onnistunut, ja sitä siis surin ja itkin monta kertaa päivässä. Sori sekava teksti, pitää tässä samalla ajella pikkuautoilla. :)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yksi yksi