Miten kumppanuusvanhemmuus toimii?

Puhtaalla itsekkyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Puhtaalla itsekkyydellä.

Millä tavalla itsekkyydellä?

Jos täällä tarvitsee asiasta kysellä, niin on jo aika heikot lähtökohdat kumppanuuteen. Ihan minkälaiseen kumppanuuteen tahansa.

Eli osuin oikeaan. Ei taida olla menestystä kumppanuuksissa. 

Ystäväni tuttu halusi kumppanuusvanhemmaksi. Hän tapasi netissä miehen, joka halusi samaa. Mies oli varattu, mutta sanoi olevansa eron partaalla ja tuttu nainen rakastui mieheen. Lähtökohta kumppanuusvanhemmuuteen oli siis jo menossa ihan väärään suuntaan. Sopimuksesta puhuttiin vähän sivumennen eikä mitään valmista saatu aikaiseksi vaan kaikki roikkui vain ilmassa. Mies halusi lapsen ja antoi ymmärtää, että parisuhdekin olisi mahdollista kunhan vain lapsi tulee ensin. Nainen kuvitteli olevansa miehen kanssa parisuhteessa ja tuli raskaaksi. Mies joutui lopulta kertomaan vaimolleen totuuden tästä kumppanuusvanhemmuudesta ja heille tuli ilmeisesti aikamoinen kriisi, mutta mitään eroa ei ollut alunperinkään tulossa. Mies ilmoitti raskaana olevalle naiselle, että hän haluaa vain lapsen, parisuhde hänellä on jo, joten ei kiitos. Että sellaista - nyt tämä huijausvanhemmuus toimii s-postitse ja tekstiviestein, sillä naisen puolelta inho on sitä luokkaa, että pelkästään miehen nimen kuuleminen nostaa oksennuksen kurkkuun. Lasta pallotellaan kahden kodin väliä, vaikka ei ole vielä edes 2v. 

Harvoin tollaset onnistuu. Pelkkiä kauhutarinoita olen kuullut kun ihmiset ensin kuvittelevat toisen olevan ihannevanhempi ja ystävä ja kun tilanne lähtee edistymään, kuoriutuukin sieltä varsin hankala tyyppi.

Ei mitenkään onnistu. Ei myöskään kahden samaa sukupuolta olevan vanhemmuus pidemmällä aikavälillä. Marinkin aina mainostaa kasvaneensa sateenkaariperheessä, mutta se äidin silloinen naiskumppani ei kuvioissa ole eron jälkeen ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni tuttu halusi kumppanuusvanhemmaksi. Hän tapasi netissä miehen, joka halusi samaa. Mies oli varattu, mutta sanoi olevansa eron partaalla ja tuttu nainen rakastui mieheen. Lähtökohta kumppanuusvanhemmuuteen oli siis jo menossa ihan väärään suuntaan. Sopimuksesta puhuttiin vähän sivumennen eikä mitään valmista saatu aikaiseksi vaan kaikki roikkui vain ilmassa. Mies halusi lapsen ja antoi ymmärtää, että parisuhdekin olisi mahdollista kunhan vain lapsi tulee ensin. Nainen kuvitteli olevansa miehen kanssa parisuhteessa ja tuli raskaaksi. Mies joutui lopulta kertomaan vaimolleen totuuden tästä kumppanuusvanhemmuudesta ja heille tuli ilmeisesti aikamoinen kriisi, mutta mitään eroa ei ollut alunperinkään tulossa. Mies ilmoitti raskaana olevalle naiselle, että hän haluaa vain lapsen, parisuhde hänellä on jo, joten ei kiitos. Että sellaista - nyt tämä huijausvanhemmuus toimii s-postitse ja tekstiviestein, sillä naisen puolelta inho on sitä luokkaa, et

Ei voi muuta kuin ihmetellä, mitä ihmisten aivoissa (ja alapäässä liikkuu). Tietäähän sen jo lähtökohtaisesti, että perseelleen menee kun elämänmittaiseen projektiin lähdetään valehtelu edellä ja sängyn kautta. Miten sekaisin nykyihmiset oikein onkaan? Ja sitten lapset pallottelevat siinä välissä "olen kumppanuusvanhemmuuslapsi" :-D.

Käytännössä sama kuin eroperheen vanhemmuus, mutta vaan alusta lähtien kaikille on selvää, että lapsella on kaksi kotia eikä vanhemmilla ole minkäänlaista parisuhdetta. Tai ainakin optimitilanteessa näin.

Vaikea uskoa miten ne voi toimia. Itsellä oli niin suuri suojeluvietti alle kouluikäisiä kohtaan, että jollekin periaatteessa random-ukolle antaminen vuoroviikoin olisi varmaan saanut minut sekoamaan. 

Mies ei suostu luovuttamaan spermaa vaan haluaa omistella lasta ilman vastuuta ja velvollisuutta naisesta. Nainen ei halua ottaa 100% vastuuta lapsen elättämisestä tai kasvattamisesta vaan haluaa siitä välillä eroon. Lasta pompotellaan näiden kahden välillä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni tuttu halusi kumppanuusvanhemmaksi. Hän tapasi netissä miehen, joka halusi samaa. Mies oli varattu, mutta sanoi olevansa eron partaalla ja tuttu nainen rakastui mieheen. Lähtökohta kumppanuusvanhemmuuteen oli siis jo menossa ihan väärään suuntaan. Sopimuksesta puhuttiin vähän sivumennen eikä mitään valmista saatu aikaiseksi vaan kaikki roikkui vain ilmassa. Mies halusi lapsen ja antoi ymmärtää, että parisuhdekin olisi mahdollista kunhan vain lapsi tulee ensin. Nainen kuvitteli olevansa miehen kanssa parisuhteessa ja tuli raskaaksi. Mies joutui lopulta kertomaan vaimolleen totuuden tästä kumppanuusvanhemmuudesta ja heille tuli ilmeisesti aikamoinen kriisi, mutta mitään eroa ei ollut alunperinkään tulossa. Mies ilmoitti raskaana olevalle naiselle, että hän haluaa vain lapsen, parisuhde hänellä on jo, joten ei kiitos. Että sellaista - nyt tämä huijausvanhemmuus toimii s-postitse ja tekstiviestein, sillä naisen puolelta inho on sitä luokkaa, et

Itsekin törmännyt tällaiseen tapaukseen, missä "eronnut" mies etsii lapselle äitiä. No raskauden aikan paljastui että nainen ei ollutkaan ihan kartalla tästä "erosta" ja mieskin muutti sopimusta ja tarinaa kesken kaiken.

Tällaisessa keississä on kyse seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jossa on selkeitä uhreja ja tekijöitä. Uhreja ovat se petetty osapuoli ja tietysti lapsi, joka syntyy näin surkeaan ja kurjaan tilanteeseen alun alkenkin. Kaikista hirveintä, jos joutuu eroon äidistään.

Kumppanuusvanhemmuusryhmissä on vino pino näitä miehiä, jotka panevat yhtä naista ja etsivät synnyttäjää muualta. He eivät ajattele tippaakaan lapsen tarvetta emolleen ja äidille. Heille tärkeintä on vain oma mielihyvä ja siihen tällaisilla haaremiratkaisuilla pyritään.

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä sama kuin eroperheen vanhemmuus, mutta vaan alusta lähtien kaikille on selvää, että lapsella on kaksi kotia eikä vanhemmilla ole minkäänlaista parisuhdetta. Tai ainakin optimitilanteessa näin.

Tässä on vaan sellainen ongelma, että jos nainen ei suostu tai halua asumaan miehen kanssa, niin onko oikein pakottaa siihen viaton lapsi? Siinä on aikamoiset riskit ja jopa nainen saattaa alkaa hylkimään lasta, jos tämä alkaa osoittamaan esim. käytöshäiriöiden merkkejä. 

Tämä sukupuolineutraali vanhemmuuslaki ei tunnusta ihmisen biologiaa, joka on hyvin yksiselitteisesti se, että mies on siittäjä ja nainen nisällinen emo.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa miten ne voi toimia. Itsellä oli niin suuri suojeluvietti alle kouluikäisiä kohtaan, että jollekin periaatteessa random-ukolle antaminen vuoroviikoin olisi varmaan saanut minut sekoamaan. 

No eshän se. Ja kun pahimmassa tapauksessa tällä random ukolla saattaa olla siellä joku toinen nainen ati vaikka useampikin leikkimässä emoa lapsellesi. Siinä ollaan aikamoisen naisen- ja lapsenrääkkäyksen äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa miten ne voi toimia. Itsellä oli niin suuri suojeluvietti alle kouluikäisiä kohtaan, että jollekin periaatteessa random-ukolle antaminen vuoroviikoin olisi varmaan saanut minut sekoamaan. 

Random-ukolle? Ei sitä toista vanhempaa mistään kadulta repäistä eikä hän jää sinulle tuntemattomaksi, jos asia on hoidettu kunnolla. Ehkä tämä juuri on vikana siinä, miksi kumppanuusvanhemmuus ei aina onnistu. Kuvitellaan, että otetaan vaan joku satunnainen pano, tullaan raskaaksi ja sitten yritetään kasvattaa lapsi yhdessä tosta noin vaan.

Kuvittele erovanhemmat jotka juoksuttaa lapsia joka toinen viikko kodista toiseen. Erona vaan se, että vanhemmilla ei ole ollenkaan ollut mitään sidettä toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa miten ne voi toimia. Itsellä oli niin suuri suojeluvietti alle kouluikäisiä kohtaan, että jollekin periaatteessa random-ukolle antaminen vuoroviikoin olisi varmaan saanut minut sekoamaan. 

Random-ukolle? Ei sitä toista vanhempaa mistään kadulta repäistä eikä hän jää sinulle tuntemattomaksi, jos asia on hoidettu kunnolla. Ehkä tämä juuri on vikana siinä, miksi kumppanuusvanhemmuus ei aina onnistu. Kuvitellaan, että otetaan vaan joku satunnainen pano, tullaan raskaaksi ja sitten yritetään kasvattaa lapsi yhdessä tosta noin vaan.

Kyllä hän on ihan vieras ihminen, vaikka olisi tavattu 10, 20 tai 30 kertaa, verrattuna siihen, että olet seurustellut jonkun kanssa vaikka viisi vuotta, katsonut toiset viisi vuotta samassa taloudessa sitä isyyttä ja sitten tulee ero. Miten oman lapsensa voi antaa käytännössä vieraan ihmisen hoitoon? No, jotkut pystyy, hyvä heille.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei suostu luovuttamaan spermaa vaan haluaa omistella lasta ilman vastuuta ja velvollisuutta naisesta. Nainen ei halua ottaa 100% vastuuta lapsen elättämisestä tai kasvattamisesta vaan haluaa siitä välillä eroon. Lasta pompotellaan näiden kahden välillä sitten.

Tämä! Nainen antaa jopa ihan pienen lapsen vuoroviikoksi pois, jotta pääsee itse harrastamaan kulttuuria. Lapset eivät tiedä mikä heidän oikea kotinsa on ja tulevaisuudessa terapeutit tienaa kun lapset ovat kokeneet hylkäämisen tunnetta.Itse valitsin tietoisesti olla itsenäinen vanhempi enkä olisi voinut kuvitellakaan olevani erossa pienistä lapsistani useita päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa miten ne voi toimia. Itsellä oli niin suuri suojeluvietti alle kouluikäisiä kohtaan, että jollekin periaatteessa random-ukolle antaminen vuoroviikoin olisi varmaan saanut minut sekoamaan. 

Random-ukolle? Ei sitä toista vanhempaa mistään kadulta repäistä eikä hän jää sinulle tuntemattomaksi, jos asia on hoidettu kunnolla. Ehkä tämä juuri on vikana siinä, miksi kumppanuusvanhemmuus ei aina onnistu. Kuvitellaan, että otetaan vaan joku satunnainen pano, tullaan raskaaksi ja sitten yritetään kasvattaa lapsi yhdessä tosta noin vaan.

Tämäpä onkin se ongelman ydin. Kuvitellaan parin kuukauden tuttavuuden jälkeen, että tämä henkilö on kertonut totuudenmukaisesti kaiken itsestään ja jos jompi kumpi tai molemmat ovat niin typeriä, että eivät tee kunnollista sopimusta ennen kuin lähtevät edes yrittämään lasta, ei siitä voi seurata mitään hyvää. Onko maailmankatsomus samanlainen, entä mitä mieltä ovat asuinpaikasta, minkä ikäisenä isä saa lapsen yöksi ym. ym. sovittavia asioita on paljon. 

Jos mies alkaa flirttailla naiselle ja kuvio muuttuu yhtään seksuaalissävytteiseksi, pitäisi sen olla jo iso hälytysmerkki. Tai sitten nainen on vaan tyhmä. Tuolla aiemmin joku mainitsi seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta tuskin sitä naista on raiskattu. Kumppanuusvanhemmuuden tulisi olla täysin platonisella pohjalla, koska aina jos jommalla kummalla on yhtään tunteita mukana, menee se jo lähtökohtaisesti perseelleen. Kyllä säälittää tällaiseen kuvioon joutuvat lapset :-(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni tuttu halusi kumppanuusvanhemmaksi. Hän tapasi netissä miehen, joka halusi samaa. Mies oli varattu, mutta sanoi olevansa eron partaalla ja tuttu nainen rakastui mieheen. Lähtökohta kumppanuusvanhemmuuteen oli siis jo menossa ihan väärään suuntaan. Sopimuksesta puhuttiin vähän sivumennen eikä mitään valmista saatu aikaiseksi vaan kaikki roikkui vain ilmassa. Mies halusi lapsen ja antoi ymmärtää, että parisuhdekin olisi mahdollista kunhan vain lapsi tulee ensin. Nainen kuvitteli olevansa miehen kanssa parisuhteessa ja tuli raskaaksi. Mies joutui lopulta kertomaan vaimolleen totuuden tästä kumppanuusvanhemmuudesta ja heille tuli ilmeisesti aikamoinen kriisi, mutta mitään eroa ei ollut alunperinkään tulossa. Mies ilmoitti raskaana olevalle naiselle, että hän haluaa vain lapsen, parisuhde hänellä on jo, joten ei kiitos. Että sellaista - nyt tämä huijausvanhemmuus toimii s-postitse ja tekstivieste

Lisäisin tähän, että kumppanuusvanhemmuusfoorumilla on myös vino pino epätoivoisia naisia, jotka ovat siellä muka etsimässä kumppanuusvanhempaa, mutta todellisuudessa kun päästään tutustumisasteelle, käy ilmi, että haluaakin ennen kaikkea ydinperheen eikä siihen sovi se kuvio, että mies onkin jo parisuhteessa. Siinä kohtaa epätoivoinen lasta haluava mies saattaa kehittää tarinaa "erosta"...