Lue keskustelun säännöt.
Miten saan lapseni oppimaan ärrän?
27.06.2011 |
Lapset 10v, 8v ja 6v. Kukaan ei osaa r-äännettä. On käyty puheterapiassa kaikkien kanssa, joka päivä harjoitellaan. Vanhimman kanssa on harjoiteltu jo viisi vuotta. Ampiaisen surinaa saadaan aikaiseksi, mutta kertaakaan ei jälkikasvuni ole säräyttänyt ärrää.
Itse alan olla todella huolestunut. Puheterapeutti jaksaa vuodesta toiseen sanoa, että kyllä se sieltä tulee.
Tuleeko?
Kommentit (21)
Vanhin lapsi oppi 11-vuotiaana, seuraavat 9-vuotiaana. Sanoisin minäkin, että kyllä se sieltä tulee. Mun lapset muuten oppivat koulun erityisopen ohjauksessa, eivät puheterapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä usko, että on ainuttakaan peliä, leikkiä, asentoa tai äännettä, jota ei ole yritetty.
ap
Itse laaja-alaisena erityisopettajana (pidän siis myös puheopetustunteja) ohjaan viimeistään toisena harjoitteluvuotena oppilaan puheterapeutin konsultaatioon jos täryä ei tule päivittäisestä harjoittelusta huolimatta eikä ole rakenteellista syytä kuten esim. liian lyhyt kielen jänne. Onko lapsilla kuitenkin oma aistimus tärystä? Siis esim. sähköhammasharjalla aikaansaatu? Nopeat hokemat D:n avulla ovat omilla oppilaillani useimmin tuoneet "vahinkotäryn" mihin on sitten päästy tarttumaan.
joilta ei ärrä taivu. Yksi on päässyt jopa maamme presidentiksi :D
En sitten tiedä onko vika rakenteellinen tms vai puheterapian vähyyttä lapsuudessaan.
Lapsena on tietty kurjaa jos ärrävian takia kiusataan, mutta aikuisena ei ärrävika ole enää niin iso asia.
Onko lapsillasi havaittu rakenteellista vikaa?
Itse kärsin noin 20-votiaaksi asti r-viasta, kunnes kävelin itse puheterapeutin puheille ja opin ärrän. Osasin sen tosin jo joten kuten ennen puheterapiaakin, mutten uskaltanut käyttää sitä. Terapeutti ja mieheni kannustivat käyttämään ärrää ja nykyään ärräni on aika puhdas. Jopa puhtaampi kin monella muulla. Nykyäänhän ei vaadita "tyylipuhdasta" ärrää, vaan kuulee kaikenlaisia ärriä käytettävän. Hyvä niin!
Kyllä 20 ärrättömän vuoden jälkeen voin sanoa, että kannattaa yrittää kynsin ja hampain opettaa lapsillesi se ärrä. Itse aloin jossain vaiheessa kiertämään ärrää, koska häpesin vikaani niin paljon. Siitä seurasi ongelmia sitten verbaaliseen käyttäytymiseen. Puheilmaisu oli siis hankalaa.
Itse jäin lapsuudestani kaipaamaan sitä, että joku olisi oikeasti ottanut asiakseen sen, että minä opin ärrän. Mutta jotenkin tuntui, että ihmiset antoivat minun suhteeni periksi liian helposti. Olisin tarvinnut paljon enemmän kannustusta ja tsemppausta ja ehkä jopa kuriakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harjoitusta, harjoitusta, harjoitusta. Ja muutahan me ei tehdäkään.
Kyllä lapsiani kiusataan jo ihan tarpeeksi ärrättömyydestä. Kaksi vanhinta on koulussa ja nuorin menee eskariin. Päiväkodissa nuorimman puhetta ei mukamas ymmärretä, vaikka puheesta puuttuu vain r. Päiväkodissa vain on niin paljon lapsia ja sellainen meteli, ettei haluta ymmärtää.
Harmittaa todella paljon. Tremolaattorilla on saatu täryä, mutta itse tuotettuna ei koskaan minkäänlaista.
ap
että pistätte r-opettelun tauolle. PIdätte lomaa.
Uskon että lapset ovat stressaantuneita jatkuvasta harjoittelusta.
Itse opin aikoinaan 7-vuotiaana ärrän vahingossa kun olin kaatumassa ja suusta pääsi Perkele.
Tyttäreni oppi ärrän vasta ykkösen ja kakkosen välisenä kesänä ja ihan itsekseen.
Toki ärrättömyyteen puututtiin jo 5-vuotiaana ja käytiin puheterapeutilla kerran josta saatiin D-vihkonen. KOulussa kävi erityisopettajan luona kerran viikossa syyslukukauden niin kuin muutkin ärrättömät. Keväällä asia unohtui. Kesällä ärrä tuli vahingossa ja siitä se sitten lähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
s:n suhinaa niin myös sen vahvistaminen kannattaa. Nätti pikkuärrä ei juurikaan kuulu puheessa eikä kiinitä huomiota niin kuin esim. kurkkuärrä tai täydellinen täryttömyys. Eihän se täry muutenkaan pärähdä voimakkaasti kaikissa sanoissa normaalipuheessa.
Mieheni kertoi, että hänen lapsuudessaan puheterapeutti käytti jotain laitetta joka aiheutti tärinän kurkunpäässä?
Vai ovatkohan ne nykyään Amnestyn kieltämiä? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puheterapiassa, nuoremmilta se vielä puuttuu vaikka kuinka ollaan harjoiteltu ja puheterapiaa kahdella takana.
Enpä usko, että on ainuttakaan peliä, leikkiä, asentoa tai äännettä, jota ei ole yritetty.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä usko, että on ainuttakaan peliä, leikkiä, asentoa tai äännettä, jota ei ole yritetty.
ap
Pojalleni sanottiin 7 vuotiaana neuvolassa/lastenlääkärillä että ei tule koskaan luultavasti
oppimaan ärrää joten sitä ei kannattaisi kuulemma turhaan välttämättä harjoitellakaan, tuskastuu
vaan ja ongelmat pahenee turhaan sanoivat ja että kuulemma pienet viat ovat vaan osa persoonallisuutta
ja rikkaus yhteiskunnassa, näin sanoi lääkäri hyvin selkeästi. Sanoi että oppii sen aikanaan jos oppii.
Luovuttamisen sijaan sitkeänä otin kuitenkin kyseiset kommentit enemmänkin haasteena vastaan meille ja
niin harjoittelimme pojan kanssa ahkerasti seuraavan kesäloman säännöllisesti jotta kateissa ollut ärrän pärinä löytyisi.
Aloitimme leuan ylös-alas hissijumpalla kieli oikeassa paikassa, lisäksi DE-DE-DE DI-DI-DI harjoituksia mahdollisimman nopeaan
tahtiin sekä ampparisurinalla zzOTTA, ROTTA, zzAPU, RAPU tyyppisiä harjoitteita.
Erityisen tärkeää: kyseisille harjoitteille varattava lapsen kanssa oma rauhallinen aika, tila ja yksityisyys, harjoitteiden
aikana ei mitään häiriötekijöitä, ei sisaruksia, yms, mielellään kokonaan eri huoneessa, optimi kun ketään muita ei edes kotona.
Laadin sen pohjalta koko kesäloman ajaksi haastavan mutta kivan ohjelman pojalle joka sisälsi seuraavat kolme vaihetta per jokainen kerta:
1) aluksi leuan ylös-alas hissijumppaa kieli oikeassa paikassa x 10
2) seuraavaksi DI-DI-DI-DI-DI-DI-DI-DI-DI-DI X 10 eli 10 kpl 10 DI-DIN jaksoa mahdollisimman nopeasti, tein alussa pojan kanssa samaan
aikaan malliksi ja koska harrastaa jääkiekkoa niin sain väännettyä asian niin että osaan "luistella" DI-DI-DI nopeammin kuin poika
jolloin pojan tahdin sai kiihtymään nopeammaksi ihan huomaamatta, koska halusi tietenkin olla nopeampi "luistelija" kuin minä.
3) lopuksi 20 erilaista sanaa joista jokaisesta sanottiin ensin ampparisurinalla Zz alkuinen versio, sitten D alkuinen versio ja lopuksi
sana oikeassa muodossaan, esim.Zzotta, DROTTA sitten ROTTA, seuraavaksi Zzapu, DRAPU sitten RAPU jne,
mukaan paljon lapsen mielestä mahdollisimman hassuja sanoja, DRIPULI, DRÄKÄ yms näyttävät aina tepsivän, tällä tavoin saatiin hymykin huulille,
kirjoitin kaikki sanat paperille josta poika ne yksitellen sanoi, ideana oli että kielen oikea paikka alkaisia hahmottua
Kaikki edellä mainitut kirjoitin selkeästi A4 paperille jossa edettiin tehtävästä toiseen, eli poika seurasi tehtävät paperista ja minä
opettajana näytin aina kulloisenkin sanottavan sanan.
Edellä mainittuihin meni 5 minuuttia per päivä yhteensä.
Motivaattorin keksin siten että tongin esille pojan kaikkein hartaimman toiveen jos vain ikinä saisi toivoa, se oli pojan tapauksessa uusi
Nokian musiikkikännykkä, joten motivaattoriksi asetettiin siten 50 harjoituskertaa jonka jälkeen mennään ostamaan musiikkikännykkä.
Tein leimataulun johon jokaisesta harjoituskerrasta sai leiman, 5.leimasta sai hymynaaman vielä lisäksi, selvästikin oli tärkeää että
poika sai seurata edistymistä että missä mennään harjoituskertojen määrässä.
-----
Kun harjoituskertoja oli 15 takana, lisättiin 1) vaiheen määräksi 20 ja 2) vaiheen määräksi 20, 3) vaiheen osalta lisäsin paperiin sanoja siten että 20 sanan sijaan sanoja 35 kappaletta.
Kun 35 harjoituskertaa oli takana, tulla tupsahti ärrän pärinä täysin yllättäen pojan ajellessa pyörää, sitä hymyä naamalla ei ihan heti unohda!
Ihan satunnaisesti oli välähdellyt jo aiemminkin mutta 35 harjoituskerran jälkeen pärinä jäi muistiin pojalle niin että pystyi sen pyydettäessä toistamaan koska vaan.
Sanojen ääntäminen alkoi olla muotoa kiRRRjain, RRRuusu eli selvästi ylikorostettu.
Seuraavaksi otettiin harjoituksiin mukaan vaihe jossa piti sanoa kertaalleen per harjoitus RA-RA-RA, RE-RE-RE, RI-RI-RI, RO-RO-RO, RU-RU-RU, RY-RY-RY, RÄ-RÄ-RÄ, RÖ-RÖ-RÖ.
Lisäksi tässä vaiheessa lisättiin 3) kohdan määräksi jo 50-100 eli todella paljon erilaisia sanoja ja RRR alkoi hioutua jo RR muotoon eli korostus väheni,
lisäksi nyt sai jo hypätä Z ja D vaiheet yli kokonaan mikäli halusi suoraan sanoa varsinaisen sanan, tätä vaihetta jatkettiin kunnes 50 leimaa oli täynnä.
-----
Lopuksi päätettiin vielä ottaa loppukiri ja hankkia 10 lisäleimaa pelkällä 3) vaiheen harjoituksella jossa oli nyt 100 sanaa,
poika oli niin innoissaan kun jo pärisi että teki ihan mielellään.
Kesäloma on siitä todella hyvä ajankohta harjoituksille ettei lapsen tarvitse miettiä mitä mahdollisesti muut lapset sanoisivat voimakkaasta pärinästä yms asiaan liittyvästä.
Tarpeeksi hyvän motivaatiotekijän löytäminen ja sopiva pilke silmäkulmassa sekä todella runsas asioiden toisto kerrasta toiseen näyttäisi olevan olennaisia tekijöitä.
Älkää antako periksi, ärrän oppiminen on mahdollista vanhemmallakin iällä kun vaan tarpeeksi ja oikein harjoittelee. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kielijumppa ja peili. Meillä harjoiteltiin ärrää vajaa 1,5 vuotta. Ensin eskarissa sitten ekalla luokalla. Kun saimme ekalla luokalla kunnon suujumppaharjoitukset alkoi tapahtua. Täry tuli sillä koneella ja ampiaisensurina oli hyvä. Sitten vain yht'äkkiä ärrä livahti oikein puheessa ja siitä ei mennyt kuin pari viikkoa kun ärrätäry opittiin oikein.
Dnn-dnn-äänne harjoitukset selällään maaten olivat meillä yksi harjoite. Se oli lapsestakin hauska.
Tuleeko ärrä amerikkalaisena vai kurkkuärränä? Amerikkalainen ärrä on kuulemma helpommin korjattavissa, mutta tiedä sitä sitten... Mutta eihän se ärrävika maailmanloppu ole! Uniikki (se räppäri) on myös ärrävikainen. Ja se yksi julkkiskokki. Onhan näitä. :)
Meillä saatiin lähete puheterapiaan 6v neuvolassa. Ei ollut paljon apuja kun lapsi kyllästyi jo samoihin lappuihin joita saatiin vain kotiin luettavaksi, eikä sen kerran jälkeen saatu edes mitään jatkoa käynneille. Lapsi oppi ihan ajan kans sen r kirjaimen itse. Meillä viidestä vain yhdellä oli r:ssä ongelmaa.
Ihanan motivoitunut vanhempi nro 16. :)
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 10:20"]Kielijumppa ja peili. Meillä harjoiteltiin ärrää vajaa 1,5 vuotta. Ensin eskarissa sitten ekalla luokalla. Kun saimme ekalla luokalla kunnon suujumppaharjoitukset alkoi tapahtua. Täry tuli sillä koneella ja ampiaisensurina oli hyvä. Sitten vain yht'äkkiä ärrä livahti oikein puheessa ja siitä ei mennyt kuin pari viikkoa kun ärrätäry opittiin oikein.
Dnn-dnn-äänne harjoitukset selällään maaten olivat meillä yksi harjoite. Se oli lapsestakin hauska.
Tuleeko ärrä amerikkalaisena vai kurkkuärränä? Amerikkalainen ärrä on kuulemma helpommin korjattavissa, mutta tiedä sitä sitten... Mutta eihän se ärrävika maailmanloppu ole! Uniikki (se räppäri) on myös ärrävikainen. Ja se yksi julkkiskokki. Onhan näitä. :)
[/quote]
mitenkäs kun omalla lapsellani on ns ranskalainen ärrä??? On ollut jo 15v, vaikka asia ei tunnu häntä häiritsevän, eikä ole kuulemma siitä kiusattu? Hän osasi sen joskus, mutta kun pikkuveli syntyi, ärrä katosi eikä koskaan palannut :( (koskaan ei veljelleen mitään tehnyt, korkeintaan valvotusti piti sylissä)
[quote author="Vierailija" time="27.06.2011 klo 11:51"]
Mieheni kertoi, että hänen lapsuudessaan puheterapeutti käytti jotain laitetta joka aiheutti tärinän kurkunpäässä?
Vai ovatkohan ne nykyään Amnestyn kieltämiä? ;)
[/quote]
Meillä käytettiin sähköhammasharjaa. Tärisyttää kieltä sillä tavlla että r-n oppiminen helpottuu. En toki varmasti voi vannoa, etteikö se ärrä olisi opittu ilman sitäkin, mutta aika pian surisuttamisen ja treenaamisen jälkeen ärrä onnistui...
[quote author="Vierailija" time="27.06.2011 klo 10:33"]joilta ei ärrä taivu. Yksi on päässyt jopa maamme presidentiksi :D
En sitten tiedä onko vika rakenteellinen tms vai puheterapian vähyyttä lapsuudessaan.
Lapsena on tietty kurjaa jos ärrävian takia kiusataan, mutta aikuisena ei ärrävika ole enää niin iso asia.
[/quote]
On ! Aika paljon haittaa uran hankkimisessa. Esiintymistaidoissa, puhelintyössä jne. Nyt kun on varaa valita, ei puhevikaisia ensiksi palkata.
Oppi sanomaan dee-kirjaimen ja sitten hoettiin Drrrnnn, drrnnn ja painotettiin sitä että r-kieli jää samaan paikkaan kuin d. Ei mennyt monta päivää kun r jo sujui!