Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhdeongelmaa
27.06.2011 |
olemme mieheni kanssa seurustelleet vuoden, miehellä ei lapsia, ja minulla yksi kouluunmenevä lapsi. Yhteisiä ei ole, emmekä asu yhdessä. Mies oli vuotta ennen seurustelumme alkua eronnut 10 v vaikeasta avioliitosta, josta jäi "traumaksi" se ettei mies kestä mitään riitelyä, minun kiukkuisuutta/stressiä, tai lapseni kiukkua suuremmissa määrin. Itse teen vaativaa vuorotyötä, ja olen hankalien työaikojen+muiden omien asioiden takia ajoittain melko stressaantunut. Puran sitä kiukkuamalla miehelle, puhun epäystävällisesti, tyrmään kaiken mitä hän sanoo, räyhään lapselle yms. Miehen mielestä. Mikä varmaan on tottakin, en kiistä sitä. Suhteessä on näistä syistä suhden on mennyt ylä- ja alamäkeä, mutta ikävintä on se, ettei mies ikinä anna "ennakkovaroitusta" että nyt ollaan menossa sietokyvyn yli minun stressini kanssa. Hän ei siis riitelytaustansa vuoksi meinaa kestää sitä. Nyt mies sanoi, että ei jaksa enää (tuli minulle taas kuin salama kirkkaalta taivaalta, toki olen ollut erityisen stressaantunut viime aikoina), mutta mies ei ollut mitään sanonut etukäteen että voi huonosti tämän takia. Olin kesän ajaksi järjestänyt niin, että mies on lapsen kanssa osan ajasta, joten hoitoa ei juuri ole varattu. Tämä stressaa minua nyt suuresti, mitäs nyt lapsen kanssa? Jos mies ei olekaan kuvioissa? Mies haluaa nyt vähän omaa aikaa, mutta sanoo tehneensä päätöksensä. Tavallaan olen helpottunut, näitä ylä- ja alamäkiä on riittänyt, mutta tavallaan olisin halunnut korjata suhteen. Mies on liian väsynyt "korjausprojektiin" suurelta osin riitaisan avioliittonsa takia. Itsekin huomaan nyt kaipaavani pientä hengähdystaukoa suhteesta, mutta en haluaisi näin helpolla luovuttaa, koska tiedän, että jos saan stressin poistettua/vähennettyä, häviää minusta ne piirteet, jotka nyt saavat miehen kauhun valtaan (tulee riitaisa avioliitto mieleen). Mitä ihmettä tehdä, ottaa hällä väliä asenne ja antaa mennä, vai pitää löyhästi yhteyttä (lupasi kuitenkin jonkun verran auttaa lapsen hoidossa kesällä joka tapauksessa) ja pitää vähän kuin jalka oven raossa, antaa ajan kulua ja katsoa, miltä loppukesästä tuntuu? Ajatukset on ihan sekaisin, auttakaa järjestämään niitä jos vain pystytte!!
Kommentit (7)
se parisuhde ei poista stressiä, jos sitä aiheuttaa ihan muuta asiat. Yritä purkaa stressiäsi vaikka liikkumalla, menemällä johonkin keskusteluryhmään tai vähentämällä työntekoa tai järjestämällä enemmän itsellesi aikaa. Tämä kannattaa tehdä oman terveyden ja lapsen takia.
Miettikää sen jälkeen suhdetta ja sen tilannetta. Ihmiset ovat erilaisia ja toisille on normaalia riidellä tulisesti joka toinen päivä, toiset ovat tasaisempia eivätkä jaksa riitelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sentään,
mietis nyt vähän, toisella on vasta oma avioeroprosessi meneillään, teillä noin tuore suhde ja sinä suhtaudut miesystävääsi kuin olisit ollut hänen kanssaan 10 vuotta!
Ei ihme että mies lähtee karkuun ja kovaa. Iloisempiakin ämmiä katsos kun on olemassa.
Ensiksikin opettele hillitsemään raivoasi, pohtikaa yhdessä millaiset riitelytavat teillä on. Itselläni oli uudessa parisuhteessa isoin asia tajuta se, että miesystäväni riitelytapa oli sinun kumppanisi kaltainen. Mutta opettelin hillitsemään itseäni ja kas, mieskin oppi riitelemään ennakoivasti ja vähitellen on opittu panemaan nauruksi sellainen, mistä aiemmin olisi saatu aikaan monen tunnin riita.
Parisuhteessa ei toista voi pitää likasankona. Sinun pitää opetella etsimään itsellesi myös omaa elämää, harrastuksia ja muita ihmissuhteita, joista saat iloa niin että et ole koko ajan stressaantunut.
Ja ennen kaikkea, jos vielä jatkatte yhdessä, niin rakasta miesystävääsi, vaali suhdettanne. Siihen on erinomainen tilaisuus koska ette asu yhdessä.
Sitä ei ole se, että käytät häntä lapsenvahtina kesälomalla, vaikka hän lapsestasi pitäisikin.
suoria sanoja, mutta niin totta!
ap
parisuhteessa pitäisi pääosin olla kivaa, ei se ole mikään terapiasuhde etkä omista miestäsi, toisin sanoen jos valittaisit ystävillesikin koko ajan niin tuskin hekään haluaisi nähdä sinua kovin paljoa. Sun pitäisi kohdella miestä samalla tavalla kuin kohtelet ystäviäsi.
sinun tapaasi purkaa kiukkua... minä olen seurustellut mieheni kanssa reilut kaksi vuotta, eikä tulisi mieleenikään purkaa stressikiukkua häneen. Joskus puran eksääni (kovin näppärää), mutta pyrin siitäkin eroon koska ei se ole kellekään rakentavaa.
Kuulostaa siltä, että ongelma oikeasti on sinun tavassasi purkaa stressiä, ei toisen konfliktipakoisuudessa. Jos saatte asian yhdessä selvitettyä ja jos teillä muuten on hyvä olla yhdessä, mikäs sii8nä, mutta noin tuskin voitte jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
riippumatta parisuhteesta sinun pitäisi löytää muita väyliä stressin purulle. itsesikin takia.
Alue: Aihe vapaa
purkamaan sitä stressiä johonkin muuhun, kuin läheisiin ihmisiin.
Vanhempieni parisuhteesta opin ainkin sen miten ei toiselle ihmiselle puhuta. Sitä nalkutusta kun on niin raskasta kuunnella vierestä.
Mieti aina miten haluaisit itsellesi puhuttavan.