Loma alkoi
ja ahdistaa niin pirusti.
Haluaisin matkustella ystävien luona, viettää aikaa lasten kanssa retkeillen ja ennen kaikkea suunnitella jotain kivaa, mitä tehdään koko perheen voimin.
Mies lyttää kaikki lomareissusuunnitelmat, risteilyt ja huvipuistot. Ei kiinnosta tai on kallista. Perheessämme on vain yksi auto ja ennen kaikkea lapset ovat flunssassa, joten se vähäksi aikaa siitä reissuilusta tuttujen luo.
Ystävät ovat töissä, mies tekee todella pitkää työpäivää, lapset haluaisivat aktiviteetteja mutta tunnen itseni tavattoman väsyneeksi ja tylsistyneeksi. Kuin tulevaisuudessakaan ei olisi mitään kivaa odotettavaa. Normaalisti tämä aika vuodesta, kesä, on aivan ihanaa aikaa. Missä vika? Päässäni tietysti, mutta mättää nyt kyllä pahasti.
Kommentit (4)
niillä lapsilla oli kyllä kuumetta, nyt alkaa helpottaa. Että kai sitä vois suunnitella menoja, mutta ei ne lapsiperheet mielellään ota räkänokkaisia vierailuille, eikä mielellään ees mene.
Olen tosi ärsyyntynyt, luulisin, että enimmäkseen miehen asenteeseen. Kun kaikki ideat tyrmätään, kaikki, mikä musta ois kivaa on vain idiooteille, niin mitäs tässä sitten. Lopetan suunnittelun. Samalla kuitenkin tuntuu, että jokin pohja lähtee koko suhteelta. Tämä ei oo mikään uusi ilmiö, olen vain nyt niin täynnä tätä.
Mies menköön julkisilla/fillarilla töihin. Jos toinen torppaa kaikki ideat, toteuta ne lasten kanssa.
Jätä mies kotiin ja lähde muksujen kanssa huvipuistoon.