Lue keskustelun säännöt.
Uskoontulo, katumus, pelastus
22.05.2025 |
Vuosien prosessin jälkeen olen tänä keväänä liittynyt ortodoksiseen kirkkoon. Kääntymys on ollut ns totaalinen: ennemminkin ateismista uskoon kuin agnostikosta. Nautin uskonelämästäni, jumalanpalveluksista, rukouselämästäni, seurakuntayhteydestä - kaikesta. Silti painaa menneisyys. Minulla on alla tekoja ja elämää joita häpeän ja kadun syvästi. Häpeän koko sitä ihmisyyden muotoa jota edustin. Olen ollut myyntityössä Aasiassa kuin myös Suomessa, edustanut, kiertänyt maailmaa vuosikymmeniä. Elänyt ja kokenut kuten maailma sanoisi, minä näen asian toisin. Koen käyttäneeni ihmisiä hyväkseni, olleeni kirjaimellisesti se Ihmisen Kuori josta puhutaan. Pahimpia tekojani pelkään kuolemansynneiksi; mahdottomiksi saada anteeksi edes katumuksella, koska olen egoni vallassa tiedostaen niin toiminut.
Onko muilla tällaista raskasta prosessointia uskon kanssa? Oletteko löytäneet siihen helpotusta? Minulla on toki rippi ja sydämen rukous jota harjoitan; siltikin ahdistaa oma menneisyys.
Kommentit (3)
Kyllähän sitä itsensä huonoksi tuntee, mutta Jeesus Kristus on sovittanut kaikki synnit omalla pyhällä verellään.
Jumala ei vanhoja syntejä muistele, kun ne on anteeksi annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata kysymyksiisi, mutta eikös se ole niin, että armo koskettaa jokaista joka katuu eikä enää syntiä tee? Noin muutoin; olipa rehellinen kirjoitus. Harmi että tällä palstalla ei oikein voi tällaisista asioista keskustella asiallisesti koska loputon trollaus.
Samaa mieltä.
En osaa vastata kysymyksiisi, mutta eikös se ole niin, että armo koskettaa jokaista joka katuu eikä enää syntiä tee? Noin muutoin; olipa rehellinen kirjoitus. Harmi että tällä palstalla ei oikein voi tällaisista asioista keskustella asiallisesti koska loputon trollaus.