Miten suhtaudutte siihen jos tuntematon moikkaa teitä?
Kommentit (29)
Todennäköisesti luullut, että minä tervehdin häntä ensin heilauttamalla kättäni tervehdykseksi, vaikka oikeasti en tervehtinyt, vaan heilutin käsiäni kävelyn tahdissa. Olen huomannut monesti ihmisten luulevan tervehtimisesi tuollaista. Toinen mikä saa luulemaan, jos puren purukumia, niin saattaa joidenkin mielestä näyttää tervehtimiseltä, jos epähuomiossa satun katsomaan ihmiseen päin.
Moikkaan ja jään miettimään kukahan tuokin oli.
Moikkaan takaisin, ja teeskentelen, että tunnen. Muistan huonosti ihmisiä, ja se on kuitenkin joku puolituttu tai entinen oppilas tai entisen oppilaan vanhempi.
Moikkaan takaisin, joskus vasta toisen ehdittyä mennä jo ohitse, ja varmasti näytän yllättyneeltä. Oletan aina, että minun olisi pitänyt tuntea henkilö jostakin.
Aina tervehdin takaisin. Tapaan paljon ihmisiä työssä ja vapaalla, en kaikkia muista, mutta tottakai tervehdin. Hyvät tavat kunniaan.
Moikkaan takas, tervehtiminen on kohteliasta.
Moikkaan ja ajattelen, että se oli varmaan joku entinen oppilas.
Moikkaan takaisin. Olen omalla paikkakunnalla tunnettu asiakaspalvelutyössä ja monet asiakkaat tietävät minut nimeltä, vaikka itse en välttämättä muista koskaan edes nähneeni henkilöä. Oletan siis että moikkaaja on joku töissä tapaamani.
Vierailija kirjoitti:
Vejän turpiin.🥊
Lyöt ohi ja tyrmäät itsesi.
Tervehdin oikein iloisesti kuin tuntisin moikkaajan. Tulee ihan automaattisesti, varmaan kytkeytyy vanha asiakaspalvelumoodi.
Moikkaan takaisin. Yleensä nämä tuntemattomalta moikkaajat ovat yleensä jotain teinipoikia. Osaakohan joku kertoa miksi he moikkailevat ja sitten hihittelevät perään? Oonko mä jotenkin hassu tms?
Juoksen karkuun ja huudan R A I S K A U S!
Partamies sanoi mulle Tampereella Moro. Sanoin sille Moi. Se katseli ja meni eteenpäin.
Avaan pikaisesti litsit ja heilautan pari kierrosta helikopteria, sitten housut kiinni ja jatkan matkaa.
Taidatte olla kaupunkilaisia,pää alaspäin ja äkkiä kävelette vastaantulijan ohi.
Nyökkään ja jatkan matkaa.