Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään ollut elämässä radikaalia luopumisen aikaa? Luovut lähes kaikesta, jota olet luullut tarvitsevasi.
20.05.2025 |
Olen vain aivan loppu menneisyyteen ja selvästi minussa joku todella iso osa kuolee. Kaikista erikoisinta tässä on se, ettei tunnu edes enää tuskalliselta vaan päästän vain irti niin kuin niin olisi tarkoitettukin. Jätän ihmissuhteita noin vain, niitä kivuliaimpia ja läheisimpiä. En suostu ottamaan enää vastaan sitä jatkuvaa rajojen kokeilua ja rikkomista.
Toiseksi luovun myös kaikesta mitä olen luullut tarvitsevani jotta kestäisin. Olen luullut etten pysty luppumaan etenkään niistä. Kuitenkin luovuin ja ilman tuskaa luopumisesta vaan kiitollisuudesta käsin että voin itse päättää elämästäni ja rajoittavista kahleista. Voin päästää irti halutessani. Näin jätin myös kaikki nautintoaineet joihin luulin olleeni peruuttamattomalla tavalla koukussa ja jotka hajottivat minua monia vuosia.
Muutos on niin suuri, että en löydä tälle sanoja voidakseni ilmentää hämmennystä mutta suurta kiitollisuutta.
Olisin niin onnellinen jos kukaan to7nen olisi täällä kokenut vastaavaa? Kun yhtäkkiä ei vain luopuminen olekaan vaikeaa, pelkästään vapauttavaa. Olo tuntuu rehellisesti sanoen siunatulta.
Kommentit (5)
Minusta myöskin on alkanut tuntumaan siltä, että joko kaikki muut ovat "hulluja" tai sitten itse olen. Ajatusmaailmakin on muuttunut ja meidän elämästä mitä täällä elämme on tullut absurdia. Kuin puhuisi eri kieltä monen asian ja ihmisen kanssa. Kuin näkisin selvemmin mutta kuitenkin olen tosi paljon nyt yksin joten ei tämä siinä mielessä niin mukavaa ole. En vain saa oikein sellaista kontaktia yhteiskuntaan ja ihmisiin kuin pitäisi saada, en vain jaksa.
Sen sijaan olen omissa maailmoissani, luonnossa ja sellaista. Elämäni tuntuu sisäisesti rikkaalta vaikka ulkoisesti ei olekaan niin paljoa. En kuitenkaan ole mikään pyhimys ja tottakai myös minua houkuttaa monenlaiset asiat kuten raha mutta tavallaan tiedän pärjääväni hyvin vähällä.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on sama vaihe. Ensin rakas lemmikkini kuoli yllättäen aivan liian nuorena. Järkytyin syvästi. Siitä lähti kummallinen tapahtumasarja, jossa jätin pitkän huonon ihmissuhteen, jouduin muuttamaan väliaikaisesti kodistani pois, minulla ei ollut yhtään rahaa ja jouduin antamaan jäljelle jääneet lemmikit sukulaisen luo hoitoon. Huomasin, että en tarvitse kodistani mitään muuta kuin vaatteet ja hygieniatarvikkeet. Muista asioista tarvitsen jäljellä olevat lemmikit ja täysi-ikäisen lapseni sekä muutaman muun lähisukulaisen. Oikeastaan en tarvitse mitään muuta. Outo tapahtumaketju alkoi maaliskuun lopulla tänä vuonna.
Tuo on kasvuvaihe, mikä monesti tulee silloin, kun mitta täyttyy kunnolla johonkin, yleensä huonoon kohteluun. Sitä alkaa sitten miettiä, että mitä haluaa OIKEASTI elämältään/muilta ihmisiltä. Onnea polullesi, toivottavasti saat rakennettua itsellesi mieluisan elämän.
Melkein jouduin luopumaan kaikesta, mutta onneksi tuona kriisihetkenä vierelleni ilmeistyi rikas mies, kaksoisliekkini. Olemme nyt taivaltaneet yhteistä matkaamme jo ylin neljänkymmenen vuoden ajan.
Ehkä olen todella vahvasti muovautumassa omaksi itsekseni luojan kiitos kaiken jälkeen. Se on hyvin lohdullista.
Vitsit kun löytyisi henkilöitä jakamaan oman tarinansa joita teksi resonoi jollain tapaa.
Aloittaja