Voinko olla tietämättäni autisti kun työelämä vie voimat täysin?

Ihan samanlaista se on kaikilla, jotka ei ole jotenkin erityislahjakkaita hommissan, tai muuten super-energisiaä ja ekstroverttejä. Itse olen it-alalla, en todellakaan jaksa mitään muuta kuin työni. Ilmeisesti työ on mulle kognitiviisesti liian vaativa, mutta selviän kunhan uhraan tälle koko elämäni, ja olenpa sitä jo parikymmentä vuotta tehnyt joten en enää vaihtamaankaan ala. Joskus kateeksi käy kyllä ihmisiä, jotka on itselleen niin hyvin sopivalla alalla, ettei työ vie kaikkia mehuja. Mutta sanoisin että näissä hommissa enemmistö on aika uupuneita työstään koko ajan, ja ihan sairaslomille johtavia burnoutejakin on säännöllisesti. Itsekin olen yhdellä ollut 10 vuotta sitten.

Tästä asiasta pitäisi puhua enemmän mielestäni. Itsekin koin, että jotta olisin voinut olla työssäni hyvä, sille olisi pitänyt pyhittää koko elämä, kuten esim. luostareissa tehdään.

Olen miettinyt ihan samaa. 

Ei autismi varmaan ole edes todennäköisin syy tuollaiselle, ellet sitten väsy juuri esim. sosiaalisissa tilanteissa maskaamisesta tms. 

Mulla itselläni aika sama tilanne, ja mulla palaset loksahti kohdalleen kun luin erään aivotutkijan kirjoituksen, joka sanoi, ettei ihmisen aivot ole oikeastaan tarkoitettu pitkäaikaiseen kurinalaiseen ajatteluun. Suurin osa aivojen hommista on pitää yllä kehoa ja hallita sen liikkeitä ja toimintoja. Ajattelu on tarkoitettu metsästäjä-keräilijän elämässä tulevien ongelmien ratkomiseen lähinnä, eikä 8 h päivässä koneen ääressä pikkutarkkaan ajatteluun. Kyllähän se semmoinen useimpia kuormittaa pirusti, koska aivomme eivät ole siihen tehdyt.

Sama aivotutkija sanoi myös, että oikeastaan keskittymisvaikeudet on myös luontainen piirre, koska ihmislajin elämässä koskaan ennen ei ole tarviinnut, eikä ole ollut edes hyödyllistä, olla pitkäjaksoisesti ikään kuin sulkeutunut ulkomaailmalta keskittyneenä vaan johonkin ajatteluun tai omaan tehtävään. Useimmille on raskasta asiantuntijatyössä joutua toimimaan tässäkin aivojaan vastaan, ja pakottaa itsensä keskittymään. Monet meistä pystyy, mutta voimat se vie.

Joillain harvoilla on geneettisesti sellainen melkeinpä neuroepätyypillisyys, että aivot sopii mainiosti asiantuntijatyöhön. Mutta ne on vähemmistö, useimmat kyllä kuormittuu ja paljon. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Itse olen koko urani mennyt aika äärirajoilla, ja esim. en pariutunut tai hankkinut lapsia, koska en työn jälkeen jaksa ketään ihmisiä.

Voit olla myös miellyttäjä, joka koko ajan on tuntosarvet pystyssä haistelemassa mitä muut ihmiset haluavat ja ajattelevat. Itse ainakin olen ollut tuollainen ja siksi työelämä on ollut niin vaikeaa. Ainoastaan yksin työskennellessä olen nauttinut työnteosta. 

Hyvin voit olla! Voi toki olla olemattakin. Mutta kyllä diagnosoimattomia autisteja ja adhd-ihmisiä on vaikka kuinka paljon. Ja sitten on ihmisiä, jotka ovat hieman neurokirjolla, mutta eivät riittävästi diagnoosiin. Ei ihme, jos arki kuormittaa.

Toki kuormitukseen voi olla monia muitakin syitä. Ihan vaikka työoloista alkaen.

Mikä siellä töissä vie voimat, sosiaaliset tilanteet, haastavien ongelmien ratkaiseminen, kiire, vai mikä? Autismiin viittaisi lähinnä sosiaalisista tilanteista kohtuuttomasti kuormittuminen, mutta toisaalta ei sekään tarkoita välttämättä autismia, kyllä monet neurotyypillisetkin kuormittuu, jos on paineita tai on työyhteisössä, jossa ei oikein synkkaa muiden kanssa.

Loppuvaiheen kapitalistisessa järjestelmässä tehdään työelämästä yhtä kärsimystä ja sitten keksitään, että kaikki, jotka ei siitä tahdista tykkää, on jotenkin diagnosoitava. En siis totta kai väitä, ettei autismi ole oikea juttu, vaan väitän, ettei sinulla välttämättä ole sitä vaan siksi, että mahdottomaksi tehty työelämä tuntuu kuormittavalta. Sitten toki, jos on muillakin elämän osa-alueilla aina ollut autismille tyypillistä oireilua, niin se on sitten eri asia.

Ei välttis autismi, mutta syynä voi olla ihan monen tekijän summa, sekä mahdolliset piilevät asiat joita yrität kompensoida, koska haluat näyttää "normaalilta".

Maskauksen joku jo mainitsikin tässä keskustelussa + introverttiys, kiire, jatkuvat keskeytykset, huono johtaminen ja ikävät kollegat, sosiaalisten tilanteiden pelko. Nuo ovat ainakin itselläni sellaisia asioita, minkä takia väsyn työelämässä herkästi. Asia pitää tiedostaa ja oppia vetämään rajat työn ja vapaa-ajan välille. Minä olen joutunut vetämään rajat aika äkkiä työelämään siirtymisen jälkeen, koska tajusin että en jaksa muuten tätä työelämää seuraavat 40 vuotta.

Jotkut ihmiset eivät pidä siitä yhtään, että et suostu lähtemään drinkeille perjantaina työpäivän päätteeksi, ja saattavat pitää käytöstä outona. Ihan sama se mulle.

Mitä pitempään olen ollut valkokaulustyössäni, sitä vahvemmin olen sitä mieltä että tämä on ihmisaivoille luonnoton tapa elää.