Seurustelu yh-äidin kanssa jolla adhd lapsi
Kommentit (18)
Mitäpä tuohon voi sanoa, hyvä kun tajusit viimein ettei susta ole tuohon. Mutta en nyt lähtisi keulimaan miten sun lapset on niin paljon paremmin kasvatettu kun et heitä itse ole kasvattamassa (joka toisen viikonlopun kyläily on juurikin kyläilyä).
Oliko virallisesti diagnosoitu adhd-lapsi vai oliko kyseessä vain adhd-piirteisyys?
Mitä kuvittelit, jos aloitit seurustelun ihmisen kanssa, joka on täysin yksin vastuussa lapsestaan.
Jostain syystä sinä itse koit hylkääväsi lapsesi, vaikka et ole yh ja teillä on toinenkin aikuinen lapsistanne vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuvittelit, jos aloitit seurustelun ihmisen kanssa, joka on täysin yksin vastuussa lapsestaan.
Kyllä kouluikäiseltä pitäisi jo pystyä edellyttämään yksinoloa ja sitä, että ei ole koko ajan äidissä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuvittelit, jos aloitit seurustelun ihmisen kanssa, joka on täysin yksin vastuussa lapsestaan.
Kyllä kouluikäiseltä pitäisi jo pystyä edellyttämään yksinoloa ja sitä, että ei ole koko ajan äidissä kiinni.
Ei jos lapsella on nepsyongelmaa. Aivokemia vaikuttaa nepsylapsen käytökseen eikä aivokemiaa voi kasvattamalla toiseksi muuttaa.
Kuulostaa siltä että ette vain sopineet toisillenne mikä on aina surullista, mutta pidemmän päälle olisi kuitenkin tullut isoja ristiriitoja. En usko että ongelma oli niinkään pojan diagnoosi vaan osittain yksinhuoltajuus ja osittain kasvatukselliset näkemyserot. Tsemppiä. Toivottavasti löydät ihmisen jonka kanssa sujuu arkikin :)
Miinusta, koska sääntö on, että et ala suhteeseen yh:n kanssa. Sen naisen huomio pitää olla 100% lapsessa.
Tuli kirjoitusvirhe tuossa omassa aloituksessani. Omat lapseni ovat minulla joka toinen VIIKKO, ei viikonloppu. Ja itseasiassa toinen käy vain viikonloppuisin äitillään satunnaisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuvittelit, jos aloitit seurustelun ihmisen kanssa, joka on täysin yksin vastuussa lapsestaan.
Kyllä kouluikäiseltä pitäisi jo pystyä edellyttämään yksinoloa ja sitä, että ei ole koko ajan äidissä kiinni.
No sitten sen äidin pitää edellyttää sitä ja ohjata lasta itsenäisyyteen. Joku ulkopuolinen miesystävä ei voi mustasukkaisuuttaan yhtäkkiä änkeä siihen ja vaatia että lapsen pitäisi olla tietynlainen. Jotkut vanhemmat ovat ihan itse yhtä paljon kiinni lapsissaan kuin ne lapset on heissä, ei ulkopuolelta voi sanoa että vika olisi lapsen. Ap tuntuu laittavan vastuun lapselle ja eihän se lapsi voi vielä olla vastuussa sekä itsestään että aikuisten parisuhteesta. Jos ei tätä ymmärrä ja hyväksy, niin kannattaa tapailla ihmisiä joilla ei ole pieniä lapsia. Sekin on ihan ok valinta.
Mitä tästä opimme, älkää tehkö lapsia.
Näitä voisi tarkentaa:
1. "Lapsen kanssa piti tehdä erilaisia sääntöjä, että jos annoimme hänelle ainaa 30minuuttia niin sitten saimme naisen kanssa olla yhdessä 30minuuttia." Olitteko lapsen kanssa puoli tuntia, jonka jälkeen hänelle sanottiin että nyt hänen pitää mennä pois tai jäädä yksin minuutilleen samaksi ajaksi? Kuulostaa ihan hirveältä lapsen näkökulmasta.
2. "Poika osallistui jatkuvasti kahdenkeskisiin keskusteluihin kommentoimalla ja kyselemällä." Miten keskustelut voivat olla kahdenkeskisiä, jos kolmas henkilö on niissä läsnä? Kahdenkeskiset puheet ovat parisuhteessa hyvinkin arvokkaita, mutta niiden aiheet ovat yleensä sellaisia, etteivät ne sovi lapsen korville.
Ap:lla on pian aikuiset lapset ja kehtaa valittaa kun yh huolehtii yksin omasta lapsestaan. Kassalla ap aikuiseksi ja etsi lapseton kumppani, jos löydät.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on pian aikuiset lapset ja kehtaa valittaa kun yh huolehtii yksin omasta lapsestaan. Kassalla ap aikuiseksi ja etsi lapseton kumppani, jos löydät.
^kasva
Vierailija kirjoitti:
Näitä voisi tarkentaa:
1. "Lapsen kanssa piti tehdä erilaisia sääntöjä, että jos annoimme hänelle ainaa 30minuuttia niin sitten saimme naisen kanssa olla yhdessä 30minuuttia." Olitteko lapsen kanssa puoli tuntia, jonka jälkeen hänelle sanottiin että nyt hänen pitää mennä pois tai jäädä yksin minuutilleen samaksi ajaksi? Kuulostaa ihan hirveältä lapsen näkökulmasta.
2. "Poika osallistui jatkuvasti kahdenkeskisiin keskusteluihin kommentoimalla ja kyselemällä." Miten keskustelut voivat olla kahdenkeskisiä, jos kolmas henkilö on niissä läsnä? Kahdenkeskiset puheet ovat parisuhteessa hyvinkin arvokkaita, mutta niiden aiheet ovat yleensä sellaisia, etteivät ne sovi lapsen korville.
Toi kakkoskohta kuulostaa kyllä siltä että aplle ei vaan sovi suhde jossa lapsia, siis ethän sää voi käydä kahdenkeskistä keskustelua lapsen läsnäollessa. Ei se ole silloin kahdenkeskinen jos lapsi on paikalla. Tulee sellainen olo että ap ei ymmärrä mitä tarkoittaa suhde ihmisen kanssa jolla on lapsi. Ei sitä lasta saa siitä kuviosta kokonaan ulos niin ettei lasta näkyisi ja kuuluisi.
Lisäksi jos lasta ei ole kasvatettu käyttäytymään, se ei ole lapsen oma vika vaan lapsen vanhemman. Ja silloin se ahdistus pitäisi kohdistua vanhempaan eikä lapseen.
Jos tunnistaa ettei vaan halua suhdetta jonka mukana tulee myös lapsi, kannattaa olla tästä rehellinen itselleen ja muille.
Mä tiedän yhden lapsettoman miehen joka ei kyennyt seurustelemaan naisen kanssa, jonka kanssa hänellä oli omien sanojensa mukaan "sielujen sinfoniaa". Ja se miksi hän ei kyennyt, oli se että naisella oli lapsi ja se oli tämän miehen omien sanojen mukaan "toisen miehen kävelevä mälli". Että siinä mielessä sinä olet ainakin virkistävän pitkälle kehittynyt yksilö.
No eihän sellaisen ihmisen kanssa voi seurustella, joka ei osaa kasvattaa lastaan. Ihan oikein meni.
Näyttää siltä, että se lapsi ei tuossa ollut ongelma, vaan se äiti kasvattajana ja se, että ehkä sinun odotuksia suhteelle ei voi täyttää nainen jolla on lapsia. Ulkoistat ongelmat lapseen, vaikka eihän se lapsi ole teidän suhteesta ja omasta kasvatuksesta vastuussa.