Oikeinkirjoituksen ABC

"Miksi upouusi mutta ani varhain?

Sanajono kirjoitetaan yhdyssanaksi silloin kun alkuosana on jälkiosaa vahvistava sana, joka ei sellaisenaan esiinny yksin.



upouusi, täpötäysi, typötyhjä, pilkkopimeä, rutikuiva



Kuitenkin sanat tuiki ja ani ovat poikkeustapauksia, jotka suositetaan kirjoitettavaksi erilleen: tuiki tavallinen, ani harva."



"Mitkä ovat sanaliittoja?



aika lailla kahden kesken

siellä täällä

aika tavalla

kaiken

kaikkiaan

sikin sokin

aivan kuin

kaikin puolin

silloin tällöin

ajan mittaan

kautta rantain

sillä lailla

ajan tasalla

kerta kaikkiaan

sillä tapaa

alla mainittu

kiikun kaakun

sillä tavoin

alun alkaen

kipin kapin

sillä välin

alun perin

koko lailla

silmällä pitäen

ani harvoin

käden

käänteessä

sinne tänne

ani varhain

loppujen

lopuksi

sitten kun

arvossa pidetty

lukuun

ottamatta

sitä vastoin

edellä mainittu

läsnä ollessa

suin päin

edeltä käsin

mielin kielin

suuna päänä

ehdoin tahdoin

mielin määrin

suoraa päätä

ennen aikaan

minkä takia

suurin piirtein

ennen kaikkea

minkä tähden

tavan takaa

ennen kuin

minkä vuoksi

toden teolla

ennen muinoin

mitä varten

toissa päivänä

ennen pitkää

mukaan

luettuna

toissa vuonna

ennen vanhaan

mukaan lukien

totta kai

ensi alkuun

mukkelis makkelis

tuiki tavallinen

ensi kädessä

mullin mallin

tuiki tärkeä

ensi sijassa

muun muassa

tuota pikaa

ensi tilassa

niin ikään

tämän sijaan

ensi vuonna

niin kuin

töin tuskin

eri lailla niin sanottu

varta vasten

eri tavalla

niin sanotusti

viime hetkellä

heikun keikun

nipin napin

viime kädessä

heti kun

nippa nappa

viimeksi mainittu

hissun kissun

paikan päällä

vinksin vonksin

huiskin haiskin

paikka paikoin

vuoron perään

hujan hajan

perin juurin

vähän väliä

huomioon ottaen

perin pohjin

yhtä aikaa

hädin tuskin

päällisin puolin

yhtä kaikki

hällä väliä

päätä pahkaa

yhtä kuin

ikään kuin

ristiin rastiin

yhtä lailla

itse kukin

saman tien

yhtä mittaa

itsestään selvä

saman verran

yhtä päätä

iän kaiken

sen sijaan

ylen määrin

joka

tapauksessa

sen takia

yllin kyllin

juurta jaksaen

sen verran

yötä päivää

juurta jaksain sen vuoksi"

http://www.kotus.fi/index.phtml?i=465&s=2608

siinäpä tulikin kiva rimpsu allekkain.. sori.

t. ed

ei kirjoteta "fliissi" vaan "fleese"

Vaikka lausuttaessa jotkut käyttävät muotoja ”niiMpä” ja ”kuMpa”, niin ei käytetä niitä enää kirjoituksessa. P

ei ole niin, että "jotkut" sanovat niimpä ja kumpa, vaan kaikki (paitsi ehkä joku, joka luulee, että kirjoitettua kieltä kannattaa lausua kuten kirjoitetaan) sanovat niin. Kyse on ihan normaalista ilmiöstä nimeltä koartikulaatio, eli vierekkäisten äänteiden mukautuminen toisiinsa. N:stä tulee p:tä edeltävänä aina m.

Mun täytyy sanoa, että mua kielinatsit ärsyttää enemmän kuin oikeakielisyysvirheet. Kielinatsit näkevät kielen pelkästään normeina, harvoin heiltä löytyy mitään kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea muutakin kieli on.

mut jos oikein jaksaisin paneutuu tähän keskusteluun niin eiköhän neljään sivuun päästäisi tässäki.



T: punkkari äiti

se, miten jotkut ei kertakaikkiaan osaa yhdyssanoja.



Mistä se voi johtua? Tässäei mun mielestä ole edes kyse koulussa opituista säännöistä, vaan ihan itsestäänselvyydestä.

Jalankulkia

autoilia

ym...................

Ja enää ei sitten kirjoiteta myöskään sanaa ”enää” muodossa ”enääN”.

Tämä _kuullostaa_ mielenkiintoiselta. :) Jotkut tosiaan kirjoittavat sanan "kuulostaa" muodossa "kuullostaa".

Paljon palkkaa hoitajalle? vai Paljonko palkkaa hoitajalle?

se, miten jotkut ei kertakaikkiaan osaa yhdyssanoja.

Mistä se voi johtua? Tässäei mun mielestä ole edes kyse koulussa opituista säännöistä, vaan ihan itsestäänselvyydestä.

sulta tulee esim. mun lista kuin vettä valaen?

t.2

Pilkutetut lauseenvastikkeet

Pilkku ennen "kuin"-sanaa

Possessiivisuffiksin puute

Kysymysmerkki kysyvän sivulauseen perässä

Rektiovirheet (menee täysin yli ymmärrykseni, että joku ei todella osaa taivuttaa verbejä oikein käyttäessään omaa äidinkieltään)

Normivartalo, normipäivä jne. Tämä sai verenpaineeni nousemaan siinä määrin, että nykyään käytän sitä täällä itsekin ihan piruuttani, ikään kuin siedätyshoitana itselleni.

se, miten jotkut ei kertakaikkiaan osaa yhdyssanoja.

Mistä se voi johtua? Tässäei mun mielestä ole edes kyse koulussa opituista säännöistä, vaan ihan itsestäänselvyydestä.

En kertakaikkiaan tajua mitkä kirjoitetaan yhteen ja mitkä erilleen.

Onko sulla joku yksiselitteinen ohje, kun se tuntuu olevan sulle itsestäänselvyys?

Tunnustan että ole muutenkin todella huono oikeinkirjoituksessa. En tiedä mistä se johtuu. Kouluni olen käynyt kuten muutkin ja aina jotenkin luovinut tämän ongelmani kanssa. Kai mulla on jonkinlainen lukihäiriö, mutta eipä sellaiselle annettu mitään diagnoosia tai terapiaa mun kouluaikana.

Sori jos jotakuta AV-mammaa häiritsee kielioppivirheeni.

Mun mielipiteet on kuitenkin samanarvoisia tällä palstalla kuin teidänkin kielipoliisien.

ei kirjoteta "fliissi" vaan "fleese"

varmaankin että ei fliissi tai fleese, vaan fleece.

Tiedän, että nuo sanat äännetään noin, mutta ei niitä silti noin kirjoiteta.

Virkkeen aloittaminen sanoilla siis, eli tai sanahirviöllä elikkä.



Tämä ei ole kielivirhe, mutta ärsyttää: viesti lähetetään oikolukematta, typoja korjaamatta.

Jos et tiedä onko sana yhdyssana vai ei, koita miettiä voiko ensimmäisen sanan päätteksi laittaa -kin päätettä, esim:



onko korvakoru yhdyssana?

voiko sen sanoa korvakin koru

vai korvakorukin

sana on yhdyssana koska ensimmäinen vaihtoehto on järjettömän kuuloinen.



onko kaunisnainen yhdyssana?

voiko sen sanoa se kauniskin nainen

vai kaunis nainenkin



sana ei ole yhdyssana koska ensimmäisen sanan jälkeen sopii -kin pääte.



Tolla tavalla mä ainakin olen oppinut miettimään yhdyssanat.

Heti alkuun sanottava, että en mä puutu kenenkään oikeinkirjoitukseen eikä multa savu nouse korvista nähdessäni väärinkirjoitusta, ENKÄ väitä että oma kieleni olisi hirvittävän oikeaoppista. Kukin kirjoittakoon parhaan taitonsa mukaan, se riittää. :)



Kyllä välillä kuitenkin ihmetyttää itseäkin, miten jotkut ihan perusjutut eivät ole opissa. Siis miten koulusta yksinkertaisesti päästetään läpi oppilaita, jotka eivät osaa? Puhumattakaan, kun kaiken maailman akateemikkoja ja lääkäreitä täällä kirjoittaa miten sattuu (ja mitä sattuu, mutta ei mennä siihen... ;) ), eikö siellä asteella enää panosteta oikeinkirjoitukseen vai eikö vaan kiinnosta? (Edelleen, ei se mua _haittaa_ , mietityttää vaan!)



Yhdyssanoista mulle helpoin muistisääntö (tosin suurin osa tulee selkäytimestä ilman kummempaa miettimistä) on päätteen KIN käyttö. Lue tämä ajatuksella niin pääset jyvälle! :)



Kaksi sanaa, joista et tiedä, kirjoittaisitko ne yhteen vai et (olettaen, että sua edes kiinnostaa...). Kokeile päätettä -kin molempien loppuun, esim. "mentiin taka pakkia" > kuulostaako sujuvammalta sanoa "mentiin takaKIN pakkia" vai "mentiin takapakkiaKIN". Jos sana kuulostaa pöllöltä siellä välissä, niin älä jätä sinne sitten väliä, johon sen sais ympättyä! :)



Vähän haluaisin nipottaa kyllä lyhenteistä. Kun sana katkaistaan, sinne loppuun tulee piste. Ei voi kirjoittaa esim. TIINA. S, koska sitä Tiinaa ei lyhennetä mihinkään... vaan se sukunimi, joten piste kuuluu sen S:n perään. Tiina S. Ja jos sana lyhennetään niin, että se kuitenkin loppuu sen oikeaan viimeiseen kirjaimeen, niin sinne loppuun EI tule pistettä. Siis ei klo. vaan klo, koska O on joka tapauksessa sanan viimeinen kirjain. Eri asia esim. esim., koska siitähän jäävät viimeiset kirjaimet _pois_.



Päivämääristä. Mehän puhumme järjestysnumeroista: kymmenes kuudetta. Ja järjestysnumeroiden perään kuuluu piste. 10.6 on niin väärin kuin olla voi, sen KUULUU olla 10.6. < piste!



No, tässä alkuun. Sädekehääni en pääse hinkkaamaan, koska esim. pilkkusäännöt menee mulla yli että SWOOSH vaan... :D

Siis miten koulusta yksinkertaisesti päästetään läpi oppilaita, jotka eivät osaa? Puhumattakaan, kun kaiken maailman akateemikkoja ja lääkäreitä täällä kirjoittaa miten sattuu (ja mitä sattuu, mutta ei mennä siihen... ;) ), eikö siellä asteella enää panosteta oikeinkirjoitukseen vai eikö vaan kiinnosta? (Edelleen, ei se mua _haittaa_ , mietityttää vaan!)

Teen aika paljon töitä useiden diplomi-insinöörien kanssa, joista kaksi (minua vain hivenen vanhempia naisia) ovat tehneet rivien välistä hyvin selväksi, etteivät pidä minua minään, sillä olen huu-haa-humanisti asiantuntijatehtävissä. Aina välillä tietenkin pääsen lukemaan näiden rouvien kirjallisia tuotoksia (yleensä sähköposteja) ja ihmettelen, mistä järjestään isot alkukirjaimet unohtavilla ja yhdyssanavirheitä tekevillä dipeillä tulee se pokka pitää minua huonompana.

Ehkä, jos heidän asenteensa olisi hivenen inhimmillisempi, voisi katsoa läpi sormien. Mutta ei, piristäähän se päivääni.

Toki me olemme erilaisia ihmisiä ja arvostamme eri asioita. He pitävät korkeammasta palkastaan ja minä kiinnostavasta työstäni. Onneksi meitä yhdistää edes se, että tykkäämme mollata ihmisiä.

kolitsit nilkkoihin ja remmi viuhumaan jos ei ala homma sujumaan.

keskustelupalstoilla kirjoittelu on sama asia kuin chattaily, tekstivietien kirjoitus ja puhuminen. Siinä ei tarvita pilkun viilausta.



Lisäksi epävirallisissa työsähköposteissa pääasia on se varsinainen asia, ei oikeinkirjoitus tai hienosti muotoillut lauseet.



Minusta noloa on julkaistuihin teksteihin tai mainoksiin unohtuneet virheet, ei av-mamman yhdys sana mokat (juu oli tarkoituksella).





Itsellä on lievä lukivika ja vaikka tiedän säännöt tarvitsee minun lukea teksti todella tarkaan, jos haluan saada sen kieliopillisesti oikein. Töissä minua arvostetaan asiantuntijuudesta ei kauniista käsialasta tai oikeaoppisista sähköposteista. Jos he olisivat halunneet palkata hyvän sihteerin en olisi sitä työtä halunnut eivätkä he olisi minua palkanneetkaan. Minulla on nimittäin myös paperit aina sotkussa :) Pysykäämme kaikki vahvuusalueillamme.