Minkälaista oli olla teini-ikäinen 2000-luvun alussa?

Vierailija kirjoitti:

Tytöt hoikkia, push-up rintsikat ja miss sixty housut, valkoiset 🤗

Rintsikoihin laitettiin myös pumpulia, vessapaperia tai sukkia. Totuus paljastui lopulta mutta silti tytöstä tuli vaimoni 😂

Teinitytöillä tai naisilla ei ollut isoja perseitä kuten nykyään. Pieni ja pyöreä peppu oli pop. 

Ihan huippua aikaa! En toista täällä jo olleita asioita, mutta siis se vapaus kun ei teknologiat, uutiset, hälyt ja kamerat joka paikassa häirinneet. Keskityttiin kavereiden kanssa hengaamaan, keikoilla kuunneltiin ja fiilisteltiin ilman kättä kameralla, pienet sekoilut oli norminuoruutta eikä tarttenut pelätä että heti on lasun asiakkuus, jos vähän maistaa siideriä kesäyössä 17 vuotiaana. Kaikki oli vaan helkkarin paljon paremmin. Pojat lähestyi ja uskallettiin tutustua ja rakastua, ei myöskään tarvinnut pelätä erilaisista kulttuureista tulleiden naiskohtelua. Lukiossa oli kirjat ja sinne raapusteltiin omia muistiinpanoja. Ne kirjat myytiin eteenpäin tutuille (ellei aikonut kirjoittaa ainetta ylppäreissä) ja naurettiin yhdessä tuntipiirusteluille mitä sinne tylsyyksissä oli tehty. Tulevaisuus oli auki ja tulevaisuuskuva myönteinen, vaikka esim ilmastonmuutoksesta jo puhuttiinkin. Musiikki oli ihan toisentyyppistä, paljon popimpaa ja r&b soi monessa paikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos saisi päättää syntymävuotensa, olisin halunnut syntyä vuonna 1982. Voin kuvitella miten taianomaista on täytynyt olla kun 18v synttärit ja 2000-luvulle siirtyminen on osunut samalle vuodelle! 🤗 Kupliva riemu ja kutkuttava tunne että nyt ollaan matkalla kohti jotain uutta ja jännittävää...

Mä oon syntynyt vuonna 1982 ja olihan se jännää, että täysi-ikäistyminen ja uudelle vuosituhannelle siirtyminen osuivat samalle vuodelle! Muutenkin oli hauskaa olla teini 90-luvulla. Vaikka oli silloinkin syitä olla huolissaan senhetkisestä maailmasta ja tulevaisuudesta (kasvihuoneilmiö, tasa-arvo jne.), niin yleinen tunnelma oli mielestäni toiveikas ja että parempaa kohti ollaan menossa. Suurena fantasianörttinä rakastin myös TSH-elokuvia, Harry Potteria jne. jne. Netti oli vielä enimmäkseen positiivinen ilmiö, kun ei ollut somea.

Mutta sitten 2000-luvun alku veti maton jalkojen alta, kun terrorismi ja talouskasvuideologia alkoivat jyrätä. Noh, tasa-arvokysymykset sentään etenivät, mutta nyt viime vuosina niidenkin suhteen tuntuu menneen asiat taas hankalammiksi. Eli nuorena oli hauskaa, mutta aikuisena sitä on monelta osin pettynyt maailmaan ympärillään ja tätä nykyä olen aika toivoton. En usko enää, että ihmiskunta kykenee selvittämään omia sotkujaan. Kyllähän se jo Aragorn tiesi, että ihmiset ovat heikkoja.

Alkoholinkäyttö oli silloin aikamoista. Mä olin todella kiltti ja kunnollinen tyttö ja silti join ekat kännit 14-vuotiaana. Eihän niitä tilaisuuksia juomiseen niin usein tullut, joitain kertoja vuodessa. Takit ja lantiofarkut jätti alaselän paljaaksi ja saattoi tulla ihan paleltumia. Ei käytetty pipoja, eikä kypäriä pyöräillessä. Huh huh. Mä olen kirjoittanut teininä vielä paljon ihan paperikirjeitä vaikka olikin jo kännykät, tietokoneella pääsi chattiin ja lankapuhelimetkin oli. Kaikkien laitteiden käyttö oli kuitenkin monin tavoin rajallisempaa kuin nykyään. Oli saldorajat, koneelle pääsi vain joskus ja sattuiko kaverit silloin juuri pääsemään jne. Jopa ekan poikaystävän kanssa 2004 kirjoitettiin pitkiä paperikirjeitä. Toinen mihin oli paljon rajallisempi pääsy oli musiikki ja sarjat. Piti olla kotona ja telkkarin ääressä sinä iltana kun tuli South Park tai Lost tai mikä milloinkin. Ja mitä jos joku muu kotona halusi silloin katsoa jotain muuta? Ja musiikki, oli vaikea edes saada selville mikä oli se joku biisi minkä oli kuullut radiossa. Kässän tunnilla saatiin kuunnella radiota, kanavavaihtoehtoja oli kaksi ja niistä sitten väiteltiin että kumpaa kuunnellaan. Niin, elämä oli rauhallisempaa koska mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja oli vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan huippua aikaa! En toista täällä jo olleita asioita, mutta siis se vapaus kun ei teknologiat, uutiset, hälyt ja kamerat joka paikassa häirinneet. Keskityttiin kavereiden kanssa hengaamaan, keikoilla kuunneltiin ja fiilisteltiin ilman kättä kameralla, pienet sekoilut oli norminuoruutta eikä tarttenut pelätä että heti on lasun asiakkuus, jos vähän maistaa siideriä kesäyössä 17 vuotiaana. Kaikki oli vaan helkkarin paljon paremmin. Pojat lähestyi ja uskallettiin tutustua ja rakastua, ei myöskään tarvinnut pelätä erilaisista kulttuureista tulleiden naiskohtelua. Lukiossa oli kirjat ja sinne raapusteltiin omia muistiinpanoja. Ne kirjat myytiin eteenpäin tutuille (ellei aikonut kirjoittaa ainetta ylppäreissä) ja naurettiin yhdessä tuntipiirusteluille mitä sinne tylsyyksissä oli tehty. Tulevaisuus oli auki ja tulevaisuuskuva myönteinen, vaikka esim ilmastonmuutoksesta jo puhuttiinkin. Musiikki oli ihan toisentyyppistä, paljon popimpaa ja r&b soi monessa paikkaa. 

Tästä tuli mieleen, ku tos joku vuos sit tytär oli 17v, kuten nykyinen aviomiehensäkin. Olivat olleet miehen vanhempien luona viettämässä miehen synttäreitä ja matkalla mun luo juhlimaan (välimatkaa siis 400km, ni en menny sinne) ja matkalla juna-asemalle joivat molemmat yhden pienen skumppapullon, ni joku oli tuohtunu, soittanut poliisit ja mulle soiteltiikin sit pian lastensuojelusta. Heki olivat vähän öö tota joo meidän nyt täytyy olla yhteydessä tästä. 

Teini-ikä meni vähän ohi, olin lihava ja kaveriton rillipää tyttö, vapaa-ajalla sulkeuduin omaan huoneeseeni ja luin fantasiakirjoja ja kuuntelin raskasta musiikkia. Vaatteet oli ihan hirveitä, housujen sovittaminen oli todella masentavaa 44-46 kokoisena kun kaikki jäi reisiin kiinni ja kaikki naisten paidat ihan ihmeellisiä liian lyhyitä kittanoita. Nykyään ei ole mitään ongelmaa saada kaupasta kuin kaupasta sopivia vaatteita.

Viimeinen yltäkylläisyyden aika. Vähemmän yllättäen keskusta-vasemmiston punamultahallitus puikoissa, joten kokoomus ei vähään aikaan saanut pelipaikkaa sotkea asioita kun oli pelannut itsensä paitsioon ysärilaman *paskoilla päätöksillään ja arvovalinnoillaan joissa, kuten nykyäänkin, ihminen ei merkinnyt mitään.

Internet ja kännykät olivat jo olemassa, mutta alkeellisempina ja karkeampina versioina. Tekoäly oli vielä silkkaa scifiä, lähimmäksi pääsi katsomalla vaikka Terminatorin.

Valitettavasti uusi vuosituhat alkoi heti huolestuttavissa merkeissä. WTC-iskujen trauma syöksi amerikkalaiset siihen hulluuteen joka on nyt huipentunut Trumpin valtaannousuun. Venäjällä Vladimir Putin kaappasi vallan, mikä käynnisti polun sotaisaan nykytilanteeseen. Spede Pasasen kuolema päätti symbolisesti yhden aikakauden. Timo Soini pilasi suomalaisen politiikan tuomalla perussuomalaiset pelikentälle. Suomalainen politiikka on sen jälkeen ollut täynnä aivan poikkeuksellisen rumaa pyrkyröintiä ja itsekkyyttä.

2000-luvun alku lupasi paljon muttei persujen tavoin lunastanut mitään.

2000-luvun alussa alkoi olla enemmän netistä löydettävissä yhteisöjä ja chatteja (ja tietysti IRC) nuorille jotka kokivat ulkopuolisuutta tai olivat jotenkin erilaisia. Larppaus ja roolipelit ja kaikki fantasiamaailmaan viittaava oli ainakin sellaista, jolle löysi paljon vastakaikua netistä. Ropeconissa sitten nähtiin IRL, eli livenä. Netissä oli muutenkin itse asiassa aika kivoja juttuja, yhteisöjä valokuvaukselle, luovalle kirjoittamiselle jne. Somea ennen somea. Tietokoneella tehtävät asiat oli paljon hitaampia ja "tylsempiä" kuin nykyään, pelit mukaanlukien. Mutta huonona asiana näen kyllä sen että me teinit oltiin aika omillamme. Vanhempien kanssa puhuttiin paljon vähemmän kuin nykyään, sukupolvien kuilu oli isompi. Kaverien vanhempia vierastettiin. Isojakin psyykkisiä haasteita hoidettiin keskenään kaveriporukassa. Oli paljon sellaista mikä ei koskaan tullut vanhempien tietoon, tai sitten vanhemmat eivät tehneet mitään vaikka tiesivät. 

Vierailija kirjoitti:

2000-luvun alussa alkoi olla enemmän netistä löydettävissä yhteisöjä ja chatteja (ja tietysti IRC) nuorille jotka kokivat ulkopuolisuutta tai olivat jotenkin erilaisia. Larppaus ja roolipelit ja kaikki fantasiamaailmaan viittaava oli ainakin sellaista, jolle löysi paljon vastakaikua netistä. Ropeconissa sitten nähtiin IRL, eli livenä. Netissä oli muutenkin itse asiassa aika kivoja juttuja, yhteisöjä valokuvaukselle, luovalle kirjoittamiselle jne. Somea ennen somea. Tietokoneella tehtävät asiat oli paljon hitaampia ja "tylsempiä" kuin nykyään, pelit mukaanlukien. Mutta huonona asiana näen kyllä sen että me teinit oltiin aika omillamme. Vanhempien kanssa puhuttiin paljon vähemmän kuin nykyään, sukupolvien kuilu oli isompi. Kaverien vanhempia vierastettiin. Isojakin psyykkisiä haasteita hoidettiin keskenään kaveriporukassa. Oli paljon sellaista mikä ei koskaan tullut vanhempien tietoon, tai sitten vanhemmat eivät tehneet mitään vaikka tiesivät. 

Nuo ei vain olleet tarpeeksi helposti saatavilla nuo yhteisöt. Tai en minä ainakaan sellaisista tiennyt. Olen usein miettinyt, että oispa silloin ollut joku Jodel, niin olisin varmasti outona ja ujona nuorena löytänyt omanlaisia kavereita. Mulla nuoruus meni pitkälti yksin kotona. En tykännyt ryypätä, mutta en ollut nörttikään.

Alkoholia käytettiin todella paljon. Paljon enemmän kuin nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Alkoholia käytettiin todella paljon. Paljon enemmän kuin nykyään. 

Oli sellainen sanaton sopimus teinien ja vanhempien välillä, että kun ripiltä päästy niin sai kaljapussien kanssa mennä nuortentapahtumiin kun vain ei nenän eteen tullut humalassa. 9luokan luokkaretkellä yhden oppilaan täysi-ikäinen isosisko oli apuvalvojana ja haki kaikille kaljat. Miesope itse lähti baariin 👍

Vierailija kirjoitti:

IhQdaa, saldoraja ja mp3-soitin tällaista oli teini-ikäisen elämä vuosituhannen vaihteessa

 

https://yle.fi/a/20-10001499

Mä olin 17-vuotias vuosituhannen vaihtuessa, pääkaupunkiseudun kehyskunnassa ja tuo ihQdaa ei kyllä ollut meilläpäin käytössä. Kuulin siitä vasta vuosikausia myöhemmin netissä. En tiedä, olenko edes koskaan kuullut sitä livenä.

Aivan mahtavaa aikaa. Ei ollut somea, kavereita tuli tavattua kasvotusten ja pidettyä hauskaa. 

Huoh.. ja taas ensimmäisenä joku satutäti selittelemässä kuinka muoti oli muka niiiiiiii-iiiiin kauheaa ja kauneusihanteet sairaita. Ottaa ne silmät pois sieltä omasta peffasta ja katsoo mitä muoti ja vaatteet ovat ollet koko 2010 ja eteenpäin. 2000-luvun muoti oli ihanaa, käytössä oli kaikenlaisia vaatteita ja naisillakin oli OIKEITA housuja eikä mistään stretch-kankaasta ommeltuja mukahousuja. Kukaan ei esitellyt toosaansa leggareissa tai persposkia "shortseissa" vielä tuohon aikaan ja ne napapaidat kyllä oli enemmän ysäriä ja ollut muotia taas tänä vuosikymmenenä.

Tuohon "laihuus"juttuun en viitsi edes kommentoida pahemmin. Huomattavasti sairaampaa se on nykyään kaikkine insta-epäihmis-lookkeineen. 2000-luvulla kukaan ei vetänyt itseään tällaiseksi kumilisäke-hirviöksi jolla näkyvät kylkiluut mutta valtava tekoperse taas pullottaa housuissa. 

2000-luvulla oli myös kaikki ihan eri scenet. Nykyäänhän noita ei ole edes olemassa nuorilla enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

IhQdaa, saldoraja ja mp3-soitin tällaista oli teini-ikäisen elämä vuosituhannen vaihteessa

 

https://yle.fi/a/20-10001499

Mä olin 17-vuotias vuosituhannen vaihtuessa, pääkaupunkiseudun kehyskunnassa ja tuo ihQdaa ei kyllä ollut meilläpäin käytössä. Kuulin siitä vasta vuosikausia myöhemmin netissä. En tiedä, olenko edes koskaan kuullut sitä livenä.

Olit vanhempi joten et kuullut sitä. Tuo oli -88-90 syntyneiden hokema.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholinkäyttö oli silloin aikamoista. Mä olin todella kiltti ja kunnollinen tyttö ja silti join ekat kännit 14-vuotiaana. Eihän niitä tilaisuuksia juomiseen niin usein tullut, joitain kertoja vuodessa. Takit ja lantiofarkut jätti alaselän paljaaksi ja saattoi tulla ihan paleltumia. Ei käytetty pipoja, eikä kypäriä pyöräillessä. Huh huh. Mä olen kirjoittanut teininä vielä paljon ihan paperikirjeitä vaikka olikin jo kännykät, tietokoneella pääsi chattiin ja lankapuhelimetkin oli. Kaikkien laitteiden käyttö oli kuitenkin monin tavoin rajallisempaa kuin nykyään. Oli saldorajat, koneelle pääsi vain joskus ja sattuiko kaverit silloin juuri pääsemään jne. Jopa ekan poikaystävän kanssa 2004 kirjoitettiin pitkiä paperikirjeitä. Toinen mihin oli paljon rajallisempi pääsy oli musiikki ja sarjat. Piti olla kotona ja telkkarin ääressä sinä iltana kun tuli South Park tai Lost tai mikä milloinkin. Ja mitä jos joku muu kotona halusi silloin katsoa jotain muuta? Ja musiikki, oli vaikea edes saada selville mikä oli se joku biisi minkä oli kuullut radiossa. Kässän tunnilla saatiin kuunnella radiota, kanavavaihtoehtoja oli kaksi ja niistä sitten väiteltiin että kumpaa kuunnellaan. Niin, elämä oli rauhallisempaa koska mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja oli vähemmän. 

Totta. Toisaalta oli myös erittäin kivaa ja jännittävää juoda salakaljoja puistoissa ja kauppakeskuksissa. En minä ylpeä ole tuosta, mutta onpahan ainakin hyviä ja jännittäviä muistoja. :D