Miten päästä eroon ylikiltteydestä ja miellyttämisestä?

Tuo on vaikea ongelma. Valitettavasti mitä pidempään tuota jatkaa, sitä vaikeampaa sitä on lopettaa. Se on opittu tapa. 

Itsellä on tuota ongelmaa koska haluan viimeiseen asti vältellä kaikenlaisia konflikteja. Ei se auta kuin yrittää vetää rajat johonkin, vaikka helppoa se ei ole.

Kerran se vaan kirpaisee. Opettele  sanomaan ei. Sitten pikkuhiljaa huomaat että ilkeät ihmiset "siivoutuvat" elämästäsi pois vähän kuin itsestään.

Mä mietin just totally samaa. Kun en haluaisi tuntea, että se, että jokin asia ei mulle käy saa aikaan sen, että suutun, jos toinen suhtautuu muhun tai mun näkemyksiini hankalasti. Eli haluaisin olla se ihminen, jolle ei ole vaikeaa ihan ystävällisesti suhtautuen kertoa, että tämä asia ei käy minulle ja joka vain ottaisi vastaan sen toisen mahdollisesti huonon käytöksen siitä provosoitumatta taikka alistumatta taikka pelästyen. 

EI on  loppujen lopuksi kaunis sana. Muista tämä.

Ei siitä pääse eroon. En ainakaan itse ole päässyt. 20 vuotta yritystä takana.

Vierailija kirjoitti:

Kerran se vaan kirpaisee. Opettele  sanomaan ei. Sitten pikkuhiljaa huomaat että ilkeät ihmiset "siivoutuvat" elämästäsi pois vähän kuin itsestään.

Se vaan ei ole noin helppoa, kun on jo huomaamattaan sanonut kyllä tai anteeksi, tai astunut sivuun "tärkeämpien" ihmisten tieltä. Minusta toimivampi keino on se, että ei anna vastausta heti vaan sanoo "en osaa nyt sanoa, kerron kohta".

T. Entinen kiltti

Kollega on miellyttäjä. Suostuu kaikkeen mitä työyhteisö pyytää. Ylityötunteja on niin paljon, että ette usko jos kerron! Ei osaa mitoittaa työpäiväänsä ja ottaa kaikki ylimääräisetkin hommat koska ei ole mitään rajoja. Me työehtosopimusta ja työaikasuunnitelmaa noudattavat kollegat näyttäydytään hänen rinnallaan joustamattomina ja itsekkäinä. 

Auttaisiko tämä  näkökulma opettelemaan pois sairaalloisesta miellyttämisen tarpeesta? Muut kohtelee teitä  ovimattoina. 

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin just totally samaa. Kun en haluaisi tuntea, että se, että jokin asia ei mulle käy saa aikaan sen, että suutun, jos toinen suhtautuu muhun tai mun näkemyksiini hankalasti. Eli haluaisin olla se ihminen, jolle ei ole vaikeaa ihan ystävällisesti suhtautuen kertoa, että tämä asia ei käy minulle ja joka vain ottaisi vastaan sen toisen mahdollisesti huonon käytöksen siitä provosoitumatta taikka alistumatta taikka pelästyen. 

Meillä aloitti töissä uusi omistaja-pomo, joka on heti alkanut venyttää rajoja siitä, mitä voimme hyväksyä ja mitä emme. Inhottaa sellainen, etttä se johtaisi vain riitaan, kun asioita koittaa sanoa, eli että tämä ei minulle käy. Haluaisin olla se ihminen, joka ei alistu tai provosoidu, kun se toinen ei olekaan ihan että aivan ja joo. Itseni takia. En sen toisen. 

Ihailen ihmisiä, jotka asettavat itse omat rajansa, eivätkä tietenkään myös tallo tai sorsi ketään, mutta jotka eivät hermostu siitä, että pitäessään oikeutetusti puoliaan joku ei tykkää. Sehän olisi samalla mahtava oikeamielisyys-testi. Se, joka on hankala oikeutettua puoliensa pitämistä vastaan ei ole täysin terve ihminen ja sellaisen kanssa on syytä olla oikeasti varuillaan. 

Mutta minulla oli kotona alistava äiti, ja olen kauhusta jäykkänä, jos pomoasemassa oleva ihminen vaatii minulta jotain, mitä en haluaisi tehdä, eikä minun olisi työaikalain mukaan esim. pakko tehdä. 

Nytkin juuri meille ilmoitettiin 3 päivän varoitusajalla suht suorittavan tason työssä, että maanantaina onkin palaveri 1h ennen kuin työt alkaa ja työpäivä sen perään on normaali 8h. Sen tunnin kyllä saa talteen ja vapaaksi (tai palkkana) joskus, mutta on laitonta vaatia 3 päivän varoitusajalla ketään olemaan töissä 9 tuntia, ainakin meidän tessissä. Vain, jos töiden sujumiseksi sellainen on aivan välttämätöntä, siihen oikeus ja mikään palaveri 3 päivän varoitusajalla ei sellainen ole. 

Niinpä palaveri on sitten "vapaehtoinen" sanoo väliesimiestaho, mutta uusi pomo varmasti ajattelisi ties mitä pahaa, jos sieltä vain jäisi siksi pois, ettei tee "mitään ekstraa". Vaikka meidän alallamme on työntekijöistä pulaa, mitään ekstraa ei ole aihetta työntekijöiden tehdä. 

Mutta millaiseksi se ilmapiiri menee, jos et alistu ja vain kysy, miten korkealle, kun pomo sanoo, että nyt hypätään.

Itse pääsin eroon sillä että paloin loppuun. Jos kaikkia yrittää miellyttää, kaivaa itselleen todella syvää kuoppaa. 

Lopulta lähdin Etelä-Suomesta ja muutin pieneen kuntaan Pohjois-Suomessa. 

En tiedä miksi mutta kyllä monet läheiset sukulaiset siitä suuttui. 

Irtisanoduin työpaikasta, jossa oli hirveä ilmapiiri. Nyt olen töissä pienessä tehtaassa, täällä pohjoisessa. Tämä on kuin eri maailma. Palkka tippui 3000€ kk 2000€ kk nettona mutta ihan sama, onnea ei voi rahalla ostaa. 

Kyllä olisi kaduttanut jos en olisi lähtenyt. Kaikki suuttuivat, mutta sillä ei ollut loppujen lopuksi mitään merkitystä. Pääsinpä pois myrkyllisten ihmisten luota.

Mieti niitä tilanteita missä olet mielestäsi ylittänyt rajasi ja mielikuvittele miten tilanteet olisivat menneet niin, että sinulla olisi jäänyt niistä hyvä fiilis. Toista tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Itse pääsin eroon sillä että paloin loppuun. Jos kaikkia yrittää miellyttää, kaivaa itselleen todella syvää kuoppaa. 

Lopulta lähdin Etelä-Suomesta ja muutin pieneen kuntaan Pohjois-Suomessa. 

En tiedä miksi mutta kyllä monet läheiset sukulaiset siitä suuttui. 

Irtisanoduin työpaikasta, jossa oli hirveä ilmapiiri. Nyt olen töissä pienessä tehtaassa, täällä pohjoisessa. Tämä on kuin eri maailma. Palkka tippui 3000€ kk 2000€ kk nettona mutta ihan sama, onnea ei voi rahalla ostaa. 

Kyllä olisi kaduttanut jos en olisi lähtenyt. Kaikki suuttuivat, mutta sillä ei ollut loppujen lopuksi mitään merkitystä. Pääsinpä pois myrkyllisten ihmisten luota.

Yleensä ihmiset suuttuvat kun heille laittaa rajat tai vetää jotain heidän itsestäänselvinä pitämiään etuja takaisin.

Älä pelkää toisten suuttumista. Silleen.

Piti vain ryhtyä itsekkääksi. Kestää miellyttämiseen tottuneiden meltdownit. Kyllä se irtiotto sieltä tulee, kun et enää kestä sitä, mitä itsesi loputtomasta hylkäämisestä seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Älä pelkää toisten suuttumista. Silleen.

Jos pelkää niin pelkää, mutta on toimittava pelosta huolimatta, jos muutosta haluaa. Sitten voi huomata, että eihän tässä mitään liian kauheaa tapahtunutkaan. Ja jos ne seuraukset sitten ovatkin liian kauheat, aina voi palata miellyttämiseen. Senhän jo hyvin osaa.

Älä ole niin ahne että haluat olla kaikkien kaveri. Kaikella on puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Kollega on miellyttäjä. Suostuu kaikkeen mitä työyhteisö pyytää. Ylityötunteja on niin paljon, että ette usko jos kerron! Ei osaa mitoittaa työpäiväänsä ja ottaa kaikki ylimääräisetkin hommat koska ei ole mitään rajoja. Me työehtosopimusta ja työaikasuunnitelmaa noudattavat kollegat näyttäydytään hänen rinnallaan joustamattomina ja itsekkäinä. 

Auttaisiko tämä  näkökulma opettelemaan pois sairaalloisesta miellyttämisen tarpeesta? Muut kohtelee teitä  ovimattoina. 

Mulla on myös työkaverina tämän tyyppinen henkilö, joka kilttinä ihmisenä lupautuu kaikkeen eikä osaa sanoa ei. Muut näyttäytyvät siinä rinnalla sitten tosiaankin joustamattomina kusipäinä. Ja on vaikea kieltäytyä tekemästä jotain kun tämä ylikiltti on oikeastaan jo luvannut muidenkin puolesta! 

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä pääse eroon. En ainakaan itse ole päässyt. 20 vuotta yritystä takana.

Pääsee, kun tekee kunnolla töitä asian eteen. 

Siitä oppii pois, jos halua on. Jää paljon enemmän aikaa itselle. Ja siihen, että pitää itsestään huolta. 

Minun mies on kiltti miellyttäjä. Yrittää arvata mitä haluan ja mitä en jo etukäteen. No liitto on pahasti karilla kun toinen kuin vetelää lehmän sontaa!

Pitää vaan uskaltaa vetää rajat. Ottaa asenteen; elämää tämä on vaan ei sen vakavampaa.