Ei kukaan ihminen pärjää yksin
Kommentit (18)
Ihminen kaipaa toisen ihmisen viereen.
Ihminen ei ole saari!
Suhteellisen kelvollisesti olen pärjännyt jo vuosikymmeniä.
Elinvuosia se on varmasti syönyt, mutta se ei kosketa ketään, joten siitä ei kenenkään tarvitse murehtia.
On pakko pärjätä. Pieni suku alkujaankin ja nyt lähes kaikki jo edesmenneitä. Ystävät ja kaverit keskittyvät omaan elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Voin omasta kokemuksesta tuumata, että kyllä voi.
Itse leikkasit napannuorasi ja vaihdoit vaippasi jo vastasyntyneenä?
Miksei tästä ole tietoa Guinnesin Ennätysten kirjassa?
Kyllä voi, 13 vuotta takana ja elossa ollaan.
Minut kasvatettiin siihen että omillaan on pärjättävä. 2000-luvun nuoret on vähän erilaisia. Tunnen yhden tapauksen joka tuhlaa kaikki rahansa päihteisiin ja sitten on käsi ojossa pyytämässä muilta rahaa tai ruokaa. Ei ole tehnyt päivääkään töitä ja olettaa että kyllä muut aina pelastaa. Säälittävä tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin omasta kokemuksesta tuumata, että kyllä voi.
Itse leikkasit napannuorasi ja vaihdoit vaippasi jo vastasyntyneenä?
Miksei tästä ole tietoa Guinnesin Ennätysten kirjassa?
Saivartelu sikseen. Automaatio-oletukseni aloitukseen on henkinen pärjääminen varhaisaikuisuudesta vaikka siihen ikään, missä tällä hetkellä olen. Täsmennätkö, mitä tarkoitit aloituksella, jos olet ap.
Pärjää ainakin niin kauan kun on terveys tallella.
No mitä sillä sitten tarkoittaa. Olen viisikymppinen nainen ja olen elänyt parikymmentä vuotta yksin, aika erakkomaisesti. En kaipaa ihmisiä henkiseksi tueksi, seuraksi, seksiin tms. Eli pärjään siinä mielessä yksin oikein hyvin.
Mutta toki jos mietitään laajemmin, niin olenhan minäkin tarvinnut vanhemmat synnyttämään ja kasvattamaan, elämän varrella erilaisia terveys- yms. palveluita, ruokaakin kun ostan kaupasta niin sen tuottamiseen ja valmistamiseen on monet ihmiset osallistuneet. Eli siinä mielessä kyllä tällaisesta korpierakostakin on yhteyksiä muihin ihmisiin, vaikka harvoin niiden kanssa suoraan olen tekemisissä.
Oma ikäni alkaa jo nelosella, enkä eläessäni oleollut pidemmässä parisuhteessa. Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän olen alkanut tiedostaa kaksi asiaa.
Ensimäinen on se, että itse minun on jaksettava ja yritettävä olla aktiivinen jotta elämässäni säilyisi läheisiä ja vastavuoroisia ihmissuhteita, vaikka se yksi ja erityinen puuttuu (Koska olen jo niin vanha kuin olen, niin olen antanut itselleni kertoa tai lukenut kommentteja, että ei minusta enää ole kenellekään kumppainksi parisuhteeseen tein mitä tahansa).
Toiseksi tämän palstan opetus parempi on luultavasti onkin elää ja olla aidosti sinkkuna kuin asettua parisuhteeseen, jollei onnistu saamaan istelle eritysien mieluista kumppani, koska ikävimmilään huoni parisuhde on monin verroin raskaampi ja kuluttavamoi kuin se, että voi olla vapaasiti sinkkuna ilman, että kumppani yrittää rajoittaa ja torjua esimerkiksi sen, että hänen lisäkseen ei saisi olla muita vastakkaisen sukupuolen edustajia kavereina.
Tai jonka jälkiä saisi siivota tai kuinka toista ei sitten kuitenkaan olisi kiinnostunut kantamaanvastuuta ja tekemään osaana, jotta parisuhteessa elämien olisi ainakin enimmälkseen kitkatonta ja mukavaa molemmille.
Totta sen sijaan varmasti on, että vuodet ovat saattaneet tehdä minusta vähän itseriittoisen ja ehdottomasti vähän nirson ja totta kyllä myös vähän nirson. - Nirson, koska tiedän liiankin hyvin pärjääväni ilman, että minulla olisi tarve tai halu päästä parisuhteeseen kenen tahansa kanssa, vain jotta viimein minäkin voisin sanoa eläväni ja olevani parisuhteessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin omasta kokemuksesta tuumata, että kyllä voi.
Itse leikkasit napannuorasi ja vaihdoit vaippasi jo vastasyntyneenä?
Miksei tästä ole tietoa Guinnesin Ennätysten kirjassa?
Saivartelu sikseen. Automaatio-oletukseni aloitukseen on henkinen pärjääminen varhaisaikuisuudesta vaikka siihen ikään, missä tällä hetkellä olen. Täsmennätkö, mitä tarkoitit aloituksella, jos olet ap.
Miksi rajaat nykyiseen ikääsi?
Voit sairastua vaikka jo huomenna. Älä sitten hae hoitoa syöpääsi, äläkä vanhuuteesi.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kaipaa toisen ihmisen viereen.
Ihminen ei ole saari!
🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮
Kyllä minä miehenä pärjään? Joskus kai kaipasin elämääni tukea, kun on sattunut lapsuudessa ja nuoruudessa vaikeita asioita, mutta en enää kun en ikinä saanut
Joku pärjää paremmin ja pidempään kuin joku toinen. Lienee jokunen sellainenkin joka ei tarvitse ikinä ketään, mutta sellaisia joilla ei ole ketään vaikka heitä tarvitsisi on huomattavasti enemmän.
Kun mä dallaan asfalttiosuutta,
mä mietin kiitollisena
niitä miehiä,
joiden kädet tuon
tieosuuden
aikanaan rakensivat.
Harjoitan pyhää
kiitollisuutta
eloni jokaisena pvänä.
Minun vaippojani tosin ei
oma äitini/mummini ole vaihtanut.
Mutta tuo tuntematon nainen,
joka sen teki,
siitäkin suuri kiitos.
Voin omasta kokemuksesta tuumata, että kyllä voi.