Onko normaalia, että mitä vanhemmaksi tulee ja mitä enemmän on ihmisten kanssa tekemisissä,

Korona oli täydellinen tekosyy ottaa etäisyyttä kaikkiin huonosti käyttäytyviin kavereihin 

Et taatusti ole ainut jolla on vastaavanlaisia tuntemuksia.

Tavallaan totta. Sosiaalinen energia ainakin itselläni on laskenut rajusti. Kun muutin 19-vuotiaana uudelle paikkakunnalle, itkin välillä yksinäisyyttä. Nyt olen onnellinen, jos ei tarvi olla sosiaalinen ja kenenkään kanssa.

Jos eroaisin miehestä, voisin hyvin elää yksin loppuelämäni. Minulle riittäisi työ sosiaalisuudesta ja satunnaiset muut tapaamiset. Matkustan esimerkiksi mielelläni yksin.

Viha on aika jyrkkä sana, pettymys ja sääli kuvastaa tunteena paremmin omaa näkökulmaa asiaan. Muuten voin täysin allekirjoittaa tekstisi. Mitä enemmän vietän aikaa ihmisten kanssa, sitä vähemmän haluan viettää aikaa ihmisten kanssa.

Kyllä viimestään 30 korvilla nyt 44v ja homma pahenee/paranee. Oma rauha voi huokaus. Viha on monesti oikea sana ihmisyydestä.

Kyllä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän alan kyllästymään huonosti käyttäytyviin ihmisiin. Suurin osa ihmisistä on hyvin itsekeskeisiä ja yksinkertaisia. Koronan jälkeen ollaan vielä vihaisempia ja ilkeämpiä. Kitistään mitättömistä asioista, haukutaan kaikki, ei osata tuntea minkäänlaista empatiaa jne. listaa voisi jatkaa.

Tuntuu että eläimetkin käyttäytyvät paremmin kuin nykyajan ihmiset. Siksi haluaisin vain metsään muutaman kissan kanssa.

No en ole huomannut muutosta koska olen aina ollut sellainen. Mutta en ole ihmisvihaaja. Kuormitun vain liikaa ihmiskontakteista. Olen päinvastoin tullut ihmisten suhteen armeliaammaksi.

Kyllä on. Kärjistäen se menee niin, että nuorempana etsii syytä itsestään, kun tuntee olonsa epämukavaksi monien ihmisten seurassa, mutta iän myötä ymmärtää, että monet ihmiset ovat ihan oikeasti tyhmiä ja ikäviä. 

Siksi olenkin ehdottanut että vaikkei pidä ihmisistä monet, voisi pitää kollektiivisesti huolta että kaikilla on kaikkea ja ei olla fyysisesti tiiviisti tekemisissä. Ellei joku resonoi sitten aidosti. On paljon manipuloivia ja kummallisia ihmisiä.

Nuorena sitä jaksaa vielä uskoa että paskakasoissa saattaa olla kultakimpaleita piilossa. Sitten kun on tarpeeksi monta sellaisia paskakasoja empaattisena ja ymmärtäväisenä ottanut osaksi omaa elämää, käsiin onkin jäänyt vain paskaa ja paskakasat vaan sotkee, sotkee ja sotkee, niin fiksumpi jo oppii vihaamaan suurinta osaa ihmisistä. Kun on kerran oppinut tunnistamaan huutavan punaiset varoituslippuset, niin suurin osa ihmisistä näyttäytyy kävelevinä lipputankoina ja ongelmina.

Jo Lordi Byron (1788 - 1824) sanoi  "mitä enemmän opin ihmisiä tuntemaan, sitä enemmän koiraani rakastan". 

Itselläni on niin, että mitä enemmän käytän aikaani somessa, siis tämä mukaan lukien, niin sitä enemmän alkaa mieli janoamaan maailmanloppua tms. Ihan oikeiden ihmiskontaktien kanssa ei niinkään samaa ilmene. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorena sitä jaksaa vielä uskoa että paskakasoissa saattaa olla kultakimpaleita piilossa. Sitten kun on tarpeeksi monta sellaisia paskakasoja empaattisena ja ymmärtäväisenä ottanut osaksi omaa elämää, käsiin onkin jäänyt vain paskaa ja paskakasat vaan sotkee, sotkee ja sotkee, niin fiksumpi jo oppii vihaamaan suurinta osaa ihmisistä. Kun on kerran oppinut tunnistamaan huutavan punaiset varoituslippuset, niin suurin osa ihmisistä näyttäytyy kävelevinä lipputankoina ja ongelmina.

"Jos se näyttää ankalta, ui niin kuin ankka ja vaakkuu kuin ankka, niin se on todennäköisesti ankka."

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on niin, että mitä enemmän käytän aikaani somessa, siis tämä mukaan lukien, niin sitä enemmän alkaa mieli janoamaan maailmanloppua tms. Ihan oikeiden ihmiskontaktien kanssa ei niinkään samaa ilmene. 

Varmaan näin jos saa viettää aikaa fiksujen ja mukavien ihmisten kanssa. Valitettavasti joudun työni takia sietämään inhottavia ihmisiä ja se kuormittaa. Myös ystäviksi luulemani ihmiset ovat käyttäytyneet kurjasti. En minäkään täydellinen ole, mutta en sentään tahallani kiusaaa, alista tai vahingoita ketään.