Lue keskustelun säännöt.
Mikä mua vaivaa?
31.05.2011 |
Olen lasten kanssa kotona, ikää tenavilla 8v, 5v ja 2v. Tenavat ovat ihan "kilttejä" mutta voivat olla melko äänekkäitä ja varsinkin ovat kaikki puheliaan sorttisia (mistä lie perineet... :P)
Nyt on välillä alkanyt etenkin iltaisin AHDISTAA. Tuntuu, niinkuin päässä humisisi ja kaikki ajatukset meinaa mennä solmuun, tuntuu, että digiboxin stand-by-tilan sirinäkin on liikaa meteliä mun korvilleni, puhumattakaan muksujen mekastamisesta (ei ne nyt välttämättä ees huuda, mutta koko valveillaoloajan aina jollain on vähintään jotain Painavaa Asiaa tuon tuostakin ja usein vielä yhtäaikaa). Välillä ahdistus menee siihen, että rintaa ja etenkin selkää puristaa, henki ei meinaa kulkea, ja tuntuu, että on hengästynyt ihan koko ajan. Onneksi mies on iltaisin kotona, joten silloin mä yleensä lähden vaikka koiran kanssa ulos, mutta siitä tunteesta on ihan järkyttävän vaikea päästä eroon pihallakaan. Ihan niinku menis aivot totaalisen jumiin, eikä kykene ees ajattelemaan mitään.
Toisinaan olen myös niin väsynyt ihan päiväsaikaankin, että silmät meinaa lupsahtaa väkisin kiinni, vaikka olis just herännyt. Enkä siinä tilassa tunnu edes tajuavan mitään mitä mulle vaikka sanotaan... Menee ihan täysin ohi. Vaikka kukaan ipanoista ei enää edes valvota öisin :O
Niinä harvoina hetkinä, kun olen ihan yksin (tai no, muut lähtee pois kuopuksen päikkäriaikaan tai jotain.) laitan kaikki sähkölaitteet sun muut kiinni ja kuuntelen vaan hiljaisuutta... Voiko oikeasti olla mitään ihanampaa?
Kommentit (4)
Lapset ovat jo isompia, kuopus 5v, mutta lapsia on 4 kpl. Eli ääntä on talossa aina. Minäkin yksin ollessa nautin hiljaisuudesta. En IKINÄ kuuntele esim. radiota tai levyjä ollessani yksin. Onneksi saan päivät nauttia hiljaisuudesta, kun teen työtä kotona ja mies on töissä ja lapset koulussa ja päiväkodissa. Paitsi nyt kesälomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee mieleen, että sinulla on pientä paniikkihäiriötä? Itselläni oli tuota myös muutama vuosi sitten, alkuun söin lääkkeitä, jos kohtaus iski ikävästi päälle, sittemmin on elämä tasaantunut uomiinsa takaisin.
ollut sellainen että väsyneenä en "kestä" mitään ääniä. Siis tosiaan tuollainen taustaäänikin saattaa kuulostaa hirvittävältä meteliltä. :(
Eipä siinä muu auta kuin hakeutua hiljaisuuteen, hengitellä ja rauhoittua. Jooga, meditointi, ulkoilu, siinä minun lääkkeet tähän ongelmaan.
Joskus makoilen silmät kiinni ja kuuntelen rauhallista musiikkia kuulokkeilla.
Toivottavasti saamme hyviä vastauksia kun itsellä aika pitkälti samoja tuntemuksia.