Lue keskustelun säännöt.
Uusi ilmiö: osa-aikakodittomat lapset
05.05.2025 |
Kaksi tapausta lyhyen ajan sisällä. Toistuvasti. 8-10 vuotiaat lapset kipataan ulos tai kavereiden luo kysymättä kaverin perheeltä mitään. Esim vappuaattona siskoni luo tuli lapsi yökylään ilman että siskolta oli kysytty mitään. Eikä perään soiteltu. Sama lapsi käy myös siskon perheen isovanhempien luona syömässä ja viettämässä aikaa. Äiti ei koskaan kiitä, eikä perään kysele.
Nyt 2 luokkalainen tyttö on alkanut viettämään pitkiä aikoja siskon perheen isovanhemmilla aikaa. Syö ja katsoo telkkaria. Äiti kuulemma iltavuorossa ja isä työtön ja pelaa koneella.
Lapsiparat. Kyllä on yhteiskunta pilalla, kun lapset etsivät turvaa vieraista kodeista.
Kommentit (17)
Aiemmin ei ollut tällaista niin paljon, koska ymmärrettiin, että kotiäitiys on työ siinä missä muutkin työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan on ollut lapsia, jotka etsivät turvaa toisten kodeista. Käyvät syömässä muilla jne.
Ei kai tuollaisia mitenkään paljon ole, mutta aina on ollut. Toki joidenkin kohdalla voi olla kyse siitä, että lapsi vaan haluaa olla aina kavereilla eikä vanhemmat osaa laittaa rajoja lapselleen, vaan antavat mennä kun lapsi kerran haluaa.
Nykyään on aika paljon kaikenlaista jaksamattomuutta ja elämäm kolu
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on aika paljon kaikenlaista jaksamattomuutta ja elämäm kolu
Meiltä ei jotkut lapset tahtoneet lähteä, vaikka vanhemmissa ei ollut mitään erityistä. Viihtyivät vaan liian hyvin. 90/2000-luvun taitteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on aika paljon kaikenlaista jaksamattomuutta ja elämäm kolu
Meiltä ei jotkut lapset tahtoneet lähteä, vaikka vanhemmissa ei ollut mitään erityistä. Viihtyivät vaan liian hyvin. 90/2000-luvun taitteessa.
Voi olla myös ainoa lapsi tai perheen ainoa tyttö/poika eli kotona tarjolla vain vastakkaista sukupuolta leikkiseuraksi.
Itse muistan karkailleeni lapsena paljon kavereille, kun kotona oli vain veljiä ja kaipasin toisten tyttöjen seuraa. Etenkin sellaisissa perheissä viihdyin, joissa oli siskokset eli useampi tyttö. Kadehdinkin niitä, joilla oli pienellä ikäerolla sisko.
Ei minulla lupaa useinkaan ollut, vaan tosiaan karkailin ja äiti sitten metsästi minua kotiin. Myös muiden ruoat ja kaikki maistuivat paremmalta, vaikka meillä oli kyllä kotona aina ruokaa ja terveellistä ruokaa (terveellisempää kuin muilla, eli lapsen mielestä tylsää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut lapset haluaa olla tuossa iässä jatkuvasti kavereiden kanssa, ovat vain kyläluutia. Joku raja siinä kuitenkin pitää olla. Lievästi katkerana muistelen miten naapurintyttö oli meille tulossa aina aamusta iltaan, myös pyhäpäivinä. Ihan hyvä perhe hänellä oli, äiti oli varmaan stressaantunut ja halusi siksi lapsen pois tieltä.
Meilläpäin samantyyppinen juttu. Lapsen koulukaveri jätettiin yksin kotiin (12v), äiti lähti uuden miehen ja vauvan (!) kanssa viikonloppureissuun. Jättivät ruokaa kyllä.
No lapsi hukkasi avaimen ja tuli ovikelloa soittelemaan myöhään illalla. Äiti ei ollut vastannut puhelimeen koko päivänä. Olin ihan että wtf. Oli sitten meillä yötä. Seuraavana päivänä (!) sain äidin kiinni.
Sanoin kyllä asiasta ja lujaa. Nyt harmittaa etten tehnyt lasua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole uusi ilmiö. Paljon enemmän paremminkin tällaisia taisi olla menneinä vuosikymmeninä, kun lasu oli tuntematon käsite ja kasvatus ei ollut niin kovin sensitiivistä saati tiedostavaa. Joku kyllä otti lapsen syömään ja leikkimään, jos vanhemmat eivät olleet maisemissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-80 luvulla ainakin oli ihan tavallista haahuilla päiväkaudet kavereiden luona. Tai sitten oltiin ulkona aamusta iltaan käymättä välillä kotona. Tavallinen perhe minulla oli ja kavereillakin.
Nykyään pitää joka asiaan kysyä viikko etukäteen "voiko maija tulla leikkimään klo 16-17". Naurettavaa, ettei voi ovikelloa enää plimputtaa ja kysyä, onko kaveri kotona.
Vierailija kirjoitti:
70-80 luvulla ainakin oli ihan tavallista haahuilla päiväkaudet kavereiden luona. Tai sitten oltiin ulkona aamusta iltaan käymättä välillä kotona. Tavallinen perhe minulla oli ja kavereillakin.
Nykyään pitää joka asiaan kysyä viikko etukäteen "voiko maija tulla leikkimään klo 16-17". Naurettavaa, ettei voi ovikelloa enää plimputtaa ja kysyä, onko kaveri kotona.
Joo ja vielä minun lapsuudessani maalla 2000-luvun alkupuolella kyläiltiin paljon ja ihmiset piipahtelivat toisten luona kahvilla.
Aika nopeasti kodeista tullut jotenkin paljon yksityisempiä paikkoja, joihin meno sovitaan reilusti etukäteen ja puunataan paikat somekuntoon ennen vieraiden tuloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläpäin samantyyppinen juttu. Lapsen koulukaveri jätettiin yksin kotiin (12v), äiti lähti uuden miehen ja vauvan (!) kanssa viikonloppureissuun. Jättivät ruokaa kyllä.
No lapsi hukkasi avaimen ja tuli ovikelloa soittelemaan myöhään illalla. Äiti ei ollut vastannut puhelimeen koko päivänä. Olin ihan että wtf. Oli sitten meillä yötä. Seuraavana päivänä (!) sain äidin kiinni.
Sanoin kyllä asiasta ja lujaa. Nyt harmittaa etten tehnyt lasua.
Jos tämä on tapahtunut lähiaikoina niin mikset tee? Vai onko kuitenkin joku vuosien takainen tapaus?
Tehkää nyt hyvät ihmiset lasuja näistä. Teidän tehtävänne ei ole alkaa näitä tilanteita selvittämään, mutta sossun on. Varsinkin tuo äidin uuden onnen esteenä ollut yksin jätetty lapsi oli selkeä ladun paikka. Voihan sen lasun tehdä jonkin ajan jälkikäteenkin. Tuskin tuo nyt on ollut ainoa vastaava tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut tällaista niin paljon, koska ymmärrettiin, että kotiäitiys on työ siinä missä muutkin työt.
Ei ollut myöskään illalla tietokoneella pelaavia isiä. Nykyään ei vaan enää pärjää taloudellisesti, jos äidit eivät käy töissä, ei selvästi tuossakaan perheessä, kun isä on työtön. Kotiäitiys ei liity tuohon perheeseen mitenkään.
Näin oli jo omien lasten ala-asteaikaan, erään perheen tyttö lähes asui meillä. Siitä suutuin, kun sain tietää, että tytöllä oli jatkuvaa lääkitystä vaativa sairaus, eikä siitä oltu sanottu mitään eikä lääkkeitä ollut mukana. Äiti tuumasi vain, että juu voi olla koko kesän meillä. Tyttö kertoi, että kotona ei koskaan syödä lämmintä ruokaa, vain karkkia ja leipää eikä hän koskaan pessyt hampaitaan kotona. Meillä kyllä pesi aamuin illoin.
Ei siinä mitään, tyttö oli tosi fiksu ja nätti, mutta ala-asteella hänelle syntyi pikkusisko ja hän joutui vahtimaan vauvaa eikä enää päässyt meille. Kuulin, että tuossa kohtaa he olivat lastensuojelun asiakkaita.
Tyttö on jo aikuinen, en tiedä miten hänellä menee.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää nyt hyvät ihmiset lasuja näistä. Teidän tehtävänne ei ole alkaa näitä tilanteita selvittämään, mutta sossun on. Varsinkin tuo äidin uuden onnen esteenä ollut yksin jätetty lapsi oli selkeä ladun paikka. Voihan sen lasun tehdä jonkin ajan jälkikäteenkin. Tuskin tuo nyt on ollut ainoa vastaava tilanne.
Tuskinpa tuossa on ollut kyse äidin uudesta onnesta, vaan taloudellisesta pakosta naida uusi mies ja elättäjä. Uusi mies sitten kieltänyt edellisen lapsen ottamisen mukaan. On tuo koti kuitenkin parempi paikka kuin lastenkoti, jonne lapsi joutuu lasun seurauksena.
Aina on lapset menneet kavereille koulun jälkeen. On tärkeää venyttää napanuoraa tuossa vaiheessa ja lapset haluavat viettää aikaa yhdessä.
Jos teille ei saa tulla, niin kerro se. Myös vanhemmille.