Kateellinen ystävä
Vaikeaa tämä ystävyys nykyään, kun ystävä on jotenkin kateellinen minulle, kun minulla on mennyt elämä paremmin ja hänellä ollut enemmän epäonnea. Haluan tukea toki häntä vaikeuksissaan, mutta silti tuntuu, että hän on jotenkin katkera. Minullakin on omat vaikeuteni, mutta en edes halua avautua niistä hänelle nykyään, kun tuntuu että hän ei ota niitä mitenkään tosissaan. Eikä tietysti tarvitsekaan, mutta on hankalaa, kun tilanne ei ole tasaveroinen.
Kommentit (6)
Voi olla että ystäväsi katselee sinun elämää vaaleanpunaisten lasien läpi, ja omaa elämäänsä mustien lasien läpi. Sitten hän tekee vertailun sinun eduksesi ja kokee siitä katkeruutta.
Minä olen tällainen kateellinen ystävä sitten kaiketi ystäväni mukaan ja olen kyllä pyrkinyt tästä elämänsä onnen hihkujasta eroon. En ymmärrä mikä pakko hänellä on suorastaan hieroa naamaani miten olen mokannut vaikka itse en ole koskaan hänelle tehnyt samoin ja tiedän kyllä vallan hyvin muutenkin. Aivan kuin hän nauttisi siitä että minulla menee huonosti ja saa sen vielä minun syykseni etten kaiken päälle jaksa aina iloita hänen onnestaan.
Emme ole keskustelleet, kun ei hän ole sitä suoraan noin sanonut. Mutta on alkanut tuntua siltä, kun hän puhuu usein rinnakkain niistä asioista, mitkä hänen elämässään ovat mielestään huonosti ja minulla hyvin. En osaa oikein sanoa tuohon mitään enkä tosiaan oikein edes enää puhua omista asioistani. En oikein tiedä, mikä meitä edes yhdistää. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että ystäväsi katselee sinun elämää vaaleanpunaisten lasien läpi, ja omaa elämäänsä mustien lasien läpi. Sitten hän tekee vertailun sinun eduksesi ja kokee siitä katkeruutta.
Tältä vähän vaikuttaa. Mutta ei minunkaan elämäni pelkkää auringonpaistetta ole ollut, vaikka monissa asioissa onkin käynyt hyvä tuuri.
Oikeastaan haluaisin kysyä, että kannattaako tällaista ystävyyttä jatkaa, kun tämä tuntuu aika raskaalta itselle.