Lue keskustelun säännöt.
Miten löytää yksinolosta merkityksellisyys?
03.05.2025 |
Olen aina vapaa-ajallani yksin. Käyn kyllä töissä ja siellä on työkavereita, mutta siinäpä se mun sosiaalinen elämä sitten käytännössä onkin. Lisäksi on jotain viestittelyä eri ihmisten kanssa harvakseltaan, mutta en koe sellaisia etäkontakteja seurana tai muutenkaan oikein minään.
Eli mun kysymys ja ongelma on, että miten yksinolon saisi tuntumaan merkitykselliseltä? Osaan sinänsä olla yksin ja tehdä kaikenlaista yksin (matkustaa jne.), mutta mua ei enää jaksa kiinnostaa kaiken tekeminen yksin. En oikeastaan halua enää tehdä mitään sellaista mitä on kivempi tehdä seurassa yksin, vaan oon mieluummin tekemättä.
Jatkuvasti en kaipaisi olla seurassakaan, ja yksinolossa on hyvääkin, mutta tuntuu ihan älyttömän pahalta olla aina ulkopuolinen. Ja sitä ei voi muuttaa, koska haluaisin olla tiettyjen ihmisten kanssa mihin en ikinä tule kuulumaan. Tuntuu kans, että miksi yrittää hankkia uusia ystäviäkään, kun kaikki tuntuvat pitävän ystäviään jotenkin huonompina kuin sukulaisiaan? Harrastuksista en ole löytänyt minkäänlaista merkityksen tuntua enkä pinnallisista ihmissuhteista enkä mistään vakaumuksesta. Haluaisin vaan oppia kokemaan nykyisen elämäni edes ok:na, koska ei mulla ole parempaakaan vaihtoehtoa, ja nykyisellään mun elämä menee hukkaan.
Kommentit (29)
Harrastus. Piirrä, maalaa, opettele soittamaan, ompele, lue, opi uusi kieli.
Ja hei: tietenkin oot kotonasi yksin. Se on itseaiheutettua. Lähde ulos, harrasta muiden kanssa, soittele tutuille, hanki elämä.
Sun ei ole mikään pakko mädäntyä yksin kotona. Sinä valitset tehdä niin. Ikävä tosiasia, mutta syy ja ongelmanratkaisu ovat sun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on vaikea kysymys. Toisaalta kaipaat seuraa, mutta koet silti jääväsi ulkopuoliseksi. Yksinolon merkityksellisyys lähtee siitä että se on vapaaehtoista ja keksit itsellesi jotain merkityksellistä tekemistä. Mietiskely, elämän pohtiminen, kirjoittaminen, metsäkävely jne.
Kontakteista, harrastuksista, pinnallisisista ihmissuhteista, vakaumuksista, etkä mistään muustakaan asiasta et koe saavasi mitään merkitystä. Siis käytännössä et mistään, joten minkä asian pariin sinua edes osaisi neuvoa?
Vika on selvästikin yleisessä elämänasenteessasi, koska koet yleistä kyllästymistä ihan kaikkeen. Tarvitaan siis asennemuutos ja uusia tapoja tehdä asioita. Tuossa tilassa muutoksen voi aloittaa mistä tahansa asiasta elämässä, pienestä tai isosta. Alat vain toimia eri tavalla kuin tähän asti ja tehdä uusia asioita, tavata uusia ihmisiä yms., jotta alat löytää asioihin jotain mielekkyyttä ja kiinnostavaa.
Pidät ilmeisesti myös kaikkia saamiasi hyviä asioita elämässäsi täysin itsestäänselvyytenä. Kannattaisi opetella myös kiitollisuutta, sillä harva asia iäti pysyy.
Psykedeeliset substanssit saavat sulamaan yhdeksi ympäristön kanssa. Yksinolo on kaukainen harmi konetonttuja vastaan taistellessa.
Jos lähden kotoa käymään jossain, tulen yhtä yksinäisenä takaisin. Korkeintaan siinä välissä on ollut niitä pinnallisia kontakteja yhden tai useamman ihmisen kanssa esim. harrastuksessa. Mutta ei me harrastuksen ulkopuolella olla missään tekemisissä (ja samaa olen kuullut tutuiltani). Niillä muilla vaikuttaa olevan jo kaikkea ihan tarpeeksi omissa elämässään. Niin en ymmärrä, miten kotoa lähteminen jotenkin tähän tilanteeseen auttaisi? Tänäänkin kävin ulkona eikä siitä ollut tämän asian suhteen mitään hyötyä. Oon aina yhtä yksin, ja porukan keskellä se ois kaikista pahinta. Parempi vaikka se jonkun mainitsema kotona mädäntyminen.
Haluaisin oppia muuttamaan asennettani niin, että elämäni olisi ok sellaisena kuin se on!
Olen jo kiitollinen kaikista hyvistä asioista mitä mulla on, eikä sekään valitettavasti ole ongelmaa ratkaissut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin lepäämällä ja tekemällä mieluisia asioita kotona, tai muuten. Turvallisuus huomioiden, että kaikki sujuu hyvin. Maapallolla ja Suomessa on muitakin yksineläjiä. Ehkä omia projekteja. Soitto lähisukulaiselle joskus ja välittämällä itsestä, lämpöä. Ehkä siihen lämpöön ei sovi kolkko ympäristö aina, vaan kodikkuus.
Ja ajattelemalla että on jotain toivoa, ehkä joskus menee jokin hyvin ja tulee ystävä. Se aito. Eihän epäaitoa tai huonoja haluaisikaan. Joku kalkattava ja kaakattava ystäväpiiri olisi painajainen tai huono parisuhde. Että laatuun sitä pitää panostaa tai oma seura hyvä. Ajattelu on hyvä juttu ja oma positiivinen monologi. Tai neutraalikin. Tunteiden tasapainotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonto, harrastuksia kotona, lepo, uni, kirjoittaminen, maalaus, mitä tykkää tehdä. Kommunikointi välillä vaikka verkossa tai livenä.
Mä otan jotain bentsoja, että jaksan rauhallisesti kotona möllöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinolon merkityksellisyys on siinä, että ymmärtää, ettei yksin voi välittää rakkautta, eikä vastaanottaa sitä.
Joku hyväntekeväisyys- tai järjestötoiminta. Tai sisusta kotisi niin ihanaksi kuin mahdollista ja pidä se siistinä. Palstaviljely? Kirjat ja podcastit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinolo on mitä parhainta aikaa kehittää itseään, elämänsä puitteita, sisustella, tutkia uusia asioita, ja tehdä kaikkea sitä mistä joutuisit seurassa kinastelemaan, että ei tehdä sitä vaan tehdään tätä.
Rutiinit voi rakentaa vaikka auringon mukaan, ei tarvitse olla toista ihmistä sitä varten.
Ihmisen elämä on merkityksellistä sellaisenaan, olemme kaikki osa luomakuntaa ja kollektiivisessa tajunnassa kaiken kanssa. Ei tarvitse olla yhtään enempää, kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähden kotoa käymään jossain, tulen yhtä yksinäisenä takaisin. Korkeintaan siinä välissä on ollut niitä pinnallisia kontakteja yhden tai useamman ihmisen kanssa esim. harrastuksessa. Mutta ei me harrastuksen ulkopuolella olla missään tekemisissä (ja samaa olen kuullut tutuiltani). Niillä muilla vaikuttaa olevan jo kaikkea ihan tarpeeksi omissa elämässään. Niin en ymmärrä, miten kotoa lähteminen jotenkin tähän tilanteeseen auttaisi? Tänäänkin kävin ulkona eikä siitä ollut tämän asian suhteen mitään hyötyä. Oon aina yhtä yksin, ja porukan keskellä se ois kaikista pahinta. Parempi vaikka se jonkun mainitsema kotona mädäntyminen.
Haluaisin oppia muuttamaan asennettani niin, että elämäni olisi ok sellaisena kuin se on!
Olen jo kiitollinen kaikista hyvistä asioista mitä mulla on, eikä sekään valitettavasti ole ongelmaa ratkaissut.
Ap
Tarvitset sitten ehkä vaan lisää mielekästä sisältöä. Se on jo yksi sisältö itsessään, että mietit mistä pidät ja mitä haluaisit lisää, ja teet näistä vaikka listaa tai jonkinlaista aarrekarttaa, mitä naiset toisinaan väsäilevät. Sitten voi aina hetki kerrallaan miettiä, että mitäpä seuraavaksi.
Esimerkiksi itse olen lukenut nuorena paljon, mutta aikuisiällä en ole enää löytänyt kuin hyvin vähän kirjallisuutta, joka ei tuntuisia absoluuttisen huonolta. Minulla on tapana vuoden vaihteessa aina suunnitella ja toivoa seuraavaa vuotta varten, ja olin kirjoittanut nyt listalleni, että haluan lukea yhden hyvän kirjan. Enkä edes uskonut, että tämä on mahdollista, koska kirjat ovat sisällöllisesti tuntuneet niin paskalta lähes vuosikymmenen.
Käyn silti toisinaan kirjastossa kääntymässä ja selailemassa, sillä kivoja paikkoja muutenkin. No, huomioni kiinnittyi esille asetettuun kirjaan ja selailin sitä, ja se vaikuttikin melko laadukkaalta. Sain kirjani, vaikken edes uskonut löytäväni sellaista, kun aidosti vaan toivoin, että haluaisin silti lukea hyvän kirjan.
Ehkäpä sinullakin on jotakin tällaisia blokkeja, negatiivisia uskomuksia ja ajatuksia, jotka estävät sinua saamasta sitä, mitä oikeasti haluat. Mieti sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos. Tuo viimeisin viesti sai mut miettimään ja varsinkin toivomaan, että elämässä ois vielä jotain hyvää mullekin olemassa. Kunhan osaisin löytää sen.
Ap
Missä päin asut? Ehkä täältä joku voi lähteä kävelylle kanssasi.
Kiva idea. Mutta mua hävettäis liikaa tavata joku, joka on lukenut tän mun avautumisen
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos lähden kotoa käymään jossain, tulen yhtä yksinäisenä takaisin. Korkeintaan siinä välissä on ollut niitä pinnallisia kontakteja yhden tai useamman ihmisen kanssa esim. harrastuksessa. Mutta ei me harrastuksen ulkopuolella olla missään tekemisissä (ja samaa olen kuullut tutuiltani). Niillä muilla vaikuttaa olevan jo kaikkea ihan tarpeeksi omissa elämässään. Niin en ymmärrä, miten kotoa lähteminen jotenkin tähän tilanteeseen auttaisi? Tänäänkin kävin ulkona eikä siitä ollut tämän asian suhteen mitään hyötyä. Oon aina yhtä yksin, ja porukan keskellä se ois kaikista pahinta. Parempi vaikka se jonkun mainitsema kotona mädäntyminen.
Haluaisin oppia muuttamaan asennettani niin, että elämäni olisi ok sellaisena kuin se on!
Olen jo kiitollinen kaikista hyvistä asioista mitä mulla on, eikä sekään valitettavasti ole ongelmaa ratkaissut.
Ap
Mulla on yksinäisyys alkanut lamauttaa jo niin etten saa oikein leffalippuja käytettyä enkä uimahallin sarjakorttia. Mikään ei innosta menemään sinne missä on muita.
Samoin olin innokas lenkkeilijä vielä jokin aika sitten mutta nyt tuokaan ei oikein enää vedä. Energiani oli talven matala, nukuin enemmän, en sentään ole lihonut mutta muuten olen aika välinpitämätön kaikkea ulkonäön kohentamista kohtaan. Ihan samantekevältä tuntuu. Alkoa myös kuluu vkl kun se turruttaa.
Elämä on ollut jollain tapaa tämän tyyppistä lähes aina, mutta nyt tuntuu vielä erityisesti jokin mielen vähyys korostuvan. Luottamukseni lähes kaikkeen on vähissä, uutisia en juuri seuraa, keskustelut jankkaavat usein paikallaan, järjettömästi puhetta kaikkialla mutta vähän mitään todellista toimintaa muutoksen eteen. Inhottaa myös kaikki se ohjaileva tuputus mihin törmään kaikkialla.
Kaikki tämä mitan täyttyminen taas edesauttaa omaa vetäytymistäni. Joitakin lohtuja on, mutta ei todellista ratkaisua omaan tarkoitukseen.
Hirveän paljoon voin samaistua sun viestissä (tuo edellinen, lainaus ei toimi)! Alkosta tosin en ole löytänyt mitään helpotusta, niin sitä en käytä. Oispa kiva jos joku meidän kaltaisessa tilanteessa ollut ois löytänyt tiensä ulos sieltä ja osuis vielä tänne kertomaan, miten sen teki!
Ap
Hanki lemmikki? Saat merkityksellisyyttä sitä kautta.