Ankeriassota

Ankeriassota

Ankeriassota (makedoniaksi:  , engl. Eel War) oli fiktiivinen ja humoristinen konflikti, joka käytiin vuosina 19271929 Pohjois-Makedonian alueella, erityisesti Ohrid-järven ympäristössä. Konflikti syntyi ankeriaiden outojen käyttäytymismuutosten ja paikallisen juutalaisen tiedemiehen Moishe Goldblumin tieteellisten kokeiden seurauksena.

Tausta

1920-luvun lopulla Ohrid-järven kalastajayhteisö kohtasi kriisin: ankeriaat, järven tärkein saalislaji, alkoivat käyttäytyä epänormaalisti. Ne lakkasivat vaeltamasta ja kerääntyivät lämpimiin, mataliin vesialueisiin. Paikalliset syyttivät tapahtumasta juutalaista tiedemiestä Moishe Goldblumia, joka oli perustanut salaisen laboratorion järven luolastoon tutkiakseen ankeriaiden vaistoja ja suunnistuskykyä.

Goldblumin tutkimusryhmän epäiltiin "sähkömagneettisesti aivopesevän" ankeriaita, vaikka todisteita ei ollut. Kalastajat, joiden elinkeino oli vaarassa, vaativat toimenpiteitä.

Konfliktin kulku

1927: Ohridin kaupunginvaltuusto julistaa symbolisen "sodan ankeriaita ja niiden suojelijoita vastaan".

1928:

Vedenalaisia ansoja asetetaan järveen.

Kalastajat järjestävät "ankeriaiden karkotuspäiviä", joissa soitetaan haitaria rannalla ankeriaiden pelottamiseksi.

Goldblumin laboratorioon hyökätään. Koe-ankeriaat karkaavat ja hyökkäävät juhannusjuhlassa vieraita kohti. Tapaus tunnetaan nimellä "Ohridin suuri liukas yö".

1929: Kansainvälinen tieteellinen komissio saapuu Ohridiin. Johtajanaan tohtori Hilda Netfish, joka todistaa, että ankeriaiden käyttäytymismuutos johtui luonnollisista magneettikentän vaihteluista, ei Goldblumin kokeista.

Sodan loppu ja seuraukset

Konflikti päätettiin virallisesti vuonna 1929 Ohridin rauhansopimuksella. Goldblum vapautettiin kaikista syytteistä ja sai tunnustusta tutkimuksistaan.

Jälkiseuraukset:

Vuosittainen Ankeriaspäivä (Juni 12.), jolloin ihmiset pukeutuvat ankeriaiksi ja järjestävät vesi-ilotteluja.

Goldblumin julkaisema muistelmateos: "Minä ja Ankeriaat: Tiede, joka meinasi syödä minut."

Pohjois-Makedonian kouluissa opetetaan tarinaa osana kansanperinnettä ja huumorikasvatusta.