Iso asunto oli äitini, iso mökkitila isäni. Nimeenomaan isäni vanhemmat halusivat aikanaan, että avioehto tehtiin. No nyt:

Äitini otti eron kun jäi 65-vuotiaana eläkkeelle (kun isäni ei osannut muuta kuin käskeä, valittaa, maata lepotuolissaan). Äiti myi asuntonsa ja osti pienemmän (makuuhuone, olohuone-keittiö, kylppäri, eteinen jossa reilusti komeroita) ja on onnellinen. Ja nyt on huuto suuri, kun kukaan meistä lapsista - puolisoinemme - emme halua mökille tekemään kaikkea sitä mitä äiti ennen teki: siivouksen, kokkauksen, pyykkäämisen, pihan hoidon, rannan hoidon, mummien ja muiden isän sukulaisten hakemisen, viemisen, ostokset. . . Miten itsekkäitä jotkut vanhat miehet voivat ollakaan?