Lue keskustelun säännöt.
Kuinka te muut yksinhuoltajat selviätte arjessa?
01.05.2025 |
Olen yhden lapsen yksinhuoltaja. Tukiverkkoa ei valitettavasti ole, sillä vanhemmat ovat kuolleet ja muut sukulaiset asuvat kaukana. Olen opiskellut itselleni uutta ammattia viimeiset pari vuotta ja kauhulla odotan miten arki sujuu kun työelämä alkaa. Lapsi toki kasvaa kokoajan, mutta viimeisimmät työharjoittelut oli melkoista tarpomista, kun lapsi sairastelee jatkuvasti. Lääkärissä käyty kyllä ym, mutta päiväkodista haalii kaikki taudit tietty. Toisinaan arki tuntuu hyvin yksinäiseltä ja haastavaltakin samaan aikaan. Harrastuksia tai muuta ei ole, sillä mihin sen lapsen siksi aikaa laittaisi?
Kommentit (39)
Hyvin. Paremmin kuin jonkun miehen kanssa, epäilen että sellainen olisi vain lisännyt taakkaa. Lapsi ei sairastellut kuin n 2x per vuosi, vaikka oli tarhoissa ja koulussa. Ihmettelen eniten sitä miten paljon nykylapset sairastaa. Jossain täytyy olla joku vikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyvätuloinen kahden teinin yh-äiti. Hyvät tulot ja kouluikäiset lapset ovat helpomman arjen tae. Tosin melkoinen työmaa silti suhteessa lasten isän nollapanostukseen.
Vuodet vierivät lopulta todella nopeasti ja rahatilanne ym helpottavat varmasti. Sitten kun on vuosikaudet oppinut säästeliääksi, niin parempien tulojen kohdalla jemmarahaa tulee hurjaa vauhtia!
t. nyt jo 23-vuotiaan totaaliyh
Tommosta se juuri on. Helpottaa kun lapsi on niin iso, noin 15v, että ihan oikeasti pärjää ja haluaa olla irti vanhemmasta. Siihen asti se on rämpimistä eteenpäin epätoivoinen hetki kerrallaan.
Helpota arki mahdollisimman helpoksi. Kaikki keinot käyttöön ja muista että mikään ei ole pakollista, vaikka kauhea sosiaalinen paine on harrastuksiin, hienouksiin, reissuihin yms.
En tiedä!!! 😭😭😭 Puurokin jo loppui, mitä tässä tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totaaliyksinhuoltajana olen kasvattanut lapset, maksanut asuntolainan, käynyt töissä ja opiskellut.
Luultavasti verissäni virtaa ison talon emännän geeniperimä.
Mikä estää osallistumasta perhekerhoihin , yksinhuoltajatapaamisiin ja kerhoihin, äiti-lapsi jumppaan , muskariin ym? Myös päiväkodista voi löytyä tukiverkkoa ja ystäviä jos osallistut vanhempainyhdistyksen toimintaan. Paikkakunnaltasi voi hyvinkin löytyä toinen yh-mamma joka mielihyvin vastavuoroisesti auttelee ja tukee sinua jopa ystävystyminen on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden lapsen yksinhuoltajana kanssa neuvon, että kaikki arjen helpotukset käyttöön lapsen ollessa pieni. Kaikki mitä rahalla saa ja mihin rahat suinkin riittää. Se maksaa itsensä takaisin perheen mielenterveydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vuodet vierivät lopulta todella nopeasti ja rahatilanne ym helpottavat varmasti. Sitten kun on vuosikaudet oppinut säästeliääksi, niin parempien tulojen kohdalla jemmarahaa tulee hurjaa vauhtia!
t. nyt jo 23-vuotiaan totaaliyh
Yh:takin huvittavampi uhriutumistitteli on totaaliyh 😂 keksiikö joku vielä siitäkin kovemman tason?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osallistumme viikottain.. Kuitenkaan mitään ystävyyttä ym ryhmätoimintojen ulkopuolelle ei ole syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Totaaliyksinhuoltajana olen kasvattanut lapset, maksanut asuntolainan, käynyt töissä ja opiskellut.
Luultavasti verissäni virtaa ison talon emännän geeniperimä.
TOTAALIYKSINHUOLTAJA
NYT ON TOTAALISTA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totaaliyksinhuoltajana olen kasvattanut lapset, maksanut asuntolainan, käynyt töissä ja opiskellut.
Luultavasti verissäni virtaa ison talon emännän geeniperimä.
Voitit! Olet paras! Sait nyt kirkkaimman kruunun, ole hyvä!
Selvisin sillä, että minulla oli turvaverkkoa. Se helpotti henkisesti. Ennakointi, hyvä kotivara (pakkasessa aina vähintään viikoksi valmista ruokaa), pesuaineita yms kuukauden varalle. Näin, jos sairastui ei tarvinnut mennä kauppaan, apteekkiin yms. Omaa aikaa otin työelämässä siten, että olin osittaisella hoitovapaalla. Yhden päivän lapsi oli hoidossa, joskin lyhyemmän päivän, ja minä kävin lenkillä, kuntosalilla, kielikurssilla. Lääkärit, pankkiasiat ja kaiken muun hoidin myös tuona päivänä. Tulot olivat pienet, mutta verotuksen jälkeen tasaantui.
Jos viikonloppuisin tuntui pää räjähtävän oman hetken puutteesta, niin ilahdutin lasta menemällä Ikeaan. Syötiin yhdessä lounas, sitten lapsi pääsi tunniksi leikkihuoneeseen, ja minä kahville kirjan kanssa. Lopuksi saattoi mukelo saada vielä jätskin. Ota selvää, onko lähiostoskeskuksissa jotain lapsiparkkia.
Vuosikaudet olen elellyt säästeliäästi jotta raha-asiat eivät yoisi stressiä. Tavoitteenani on, että tilillä on puolen vuoden pakolliset kulut.
Sinulle suosittelisin, että ota selvää pienperheyhdistyksen, seurakunnan ja mll:n järjestämistä yksinhuoltajien kerhoista, retkistä ja tapahtumista. Minulle oli hyvä, kun tutustuin muutamaan yksinhuoltajana. Vuorotellen välillä hoidettiin lapsia, haettiin päiväkodeista yms.
Käytiin myös ihan tavallisissa perhekerhoissa yms. Mun kavereilla ei ollut lapsia, ja koin, että on hyvä, että on vertaiskavereitakin olivat he sitten yksinhuoltajia tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osallistumme viikottain.. Kuitenkaan mitään ystävyyttä ym ryhmätoimintojen ulkopuolelle ei ole syntynyt.
Aina ei synny. Tärkeää on kuitenkin, että tuonkin hetken saa aikuisseuraa, jos sitä kaipaa.
Olen totaalisinkku, mutta aion hommata totaalivaimon. Sitten otamme totaaliasuntolainan ja hankimme totaalivauvan. Sen jälkeen totaalieroamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodet vierivät lopulta todella nopeasti ja rahatilanne ym helpottavat varmasti. Sitten kun on vuosikaudet oppinut säästeliääksi, niin parempien tulojen kohdalla jemmarahaa tulee hurjaa vauhtia!
t. nyt jo 23-vuotiaan totaaliyh
Yh:takin huvittavampi uhriutumistitteli on totaaliyh 😂 keksiikö joku vielä siitäkin kovemman tason?
Totaalisen Totaali yh.
Vierailija kirjoitti:
Totaaliyksinhuoltajana olen kasvattanut lapset, maksanut asuntolainan, käynyt töissä ja opiskellut.
Luultavasti verissäni virtaa ison talon emännän geeniperimä.
Sama täällä. Ja oli suht helppoa, kun lapsi oli pieni. Todelliset ongelmat alkoivat, kun tytöstä tuli teini, ja isä muisti taas isyytensä ja alkoi häiriköimään lapsen kautta. Mutta ihme ja kumma niistäkin on selviydytty. Lapsi saatu aikuiseksi, ammattiansa vastaavaan työhön, ja lastenlapsiakin uskalsi tehdä. Etten kait minä sitten ihan p*ska äiti ollut.
Vierailija kirjoitti:
Selvisin sillä, että minulla oli turvaverkkoa. Se helpotti henkisesti. Ennakointi, hyvä kotivara (pakkasessa aina vähintään viikoksi valmista ruokaa), pesuaineita yms kuukauden varalle. Näin, jos sairastui ei tarvinnut mennä kauppaan, apteekkiin yms. Omaa aikaa otin työelämässä siten, että olin osittaisella hoitovapaalla. Yhden päivän lapsi oli hoidossa, joskin lyhyemmän päivän, ja minä kävin lenkillä, kuntosalilla, kielikurssilla. Lääkärit, pankkiasiat ja kaiken muun hoidin myös tuona päivänä. Tulot olivat pienet, mutta verotuksen jälkeen tasaantui.
Jos viikonloppuisin tuntui pää räjähtävän oman hetken puutteesta, niin ilahdutin lasta menemällä Ikeaan. Syötiin yhdessä lounas, sitten lapsi pääsi tunniksi leikkihuoneeseen, ja minä kahville kirjan kanssa. Lopuksi saattoi mukelo saada vielä jätskin. Ota selvää, onko lähiostoskeskuksissa jotain lapsiparkkia.
Vuosikaudet olen elellyt säästeliäästi&nb
Mulla oli vaativa ura yksinhuoltajuuden rinnalla. Aivan p*ska kombo, kun koko ajan tunsit alisuoriutuvasi sekä töissä että kotona. En todellakaan olisi voinut kuvitella jääväni yhtään millekään vapaalle. Tein monesti töitä vielä vapaa-ajallakin. Lapsikin muistellut sitä nyt vuosia myöhemmin.
Mutta asunnon ainoana maksajana ei ollut paljon vaihtoehtoja. Tai olisihan sitä voinut heittäytyä yhteiskunnan elätiksikin, mutta sisu ei vaan antanut periksi. Venyin ehkä liikaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvisin sillä, että minulla oli turvaverkkoa. Se helpotti henkisesti. Ennakointi, hyvä kotivara (pakkasessa aina vähintään viikoksi valmista ruokaa), pesuaineita yms kuukauden varalle. Näin, jos sairastui ei tarvinnut mennä kauppaan, apteekkiin yms. Omaa aikaa otin työelämässä siten, että olin osittaisella hoitovapaalla. Yhden päivän lapsi oli hoidossa, joskin lyhyemmän päivän, ja minä kävin lenkillä, kuntosalilla, kielikurssilla. Lääkärit, pankkiasiat ja kaiken muun hoidin myös tuona päivänä. Tulot olivat pienet, mutta verotuksen jälkeen tasaantui.
Jos viikonloppuisin tuntui pää räjähtävän oman hetken puutteesta, niin ilahdutin lasta menemällä Ikeaan. Syötiin yhdessä lounas, sitten lapsi pääsi tunniksi leikkihuoneeseen, ja minä kahville kirjan kanssa. Lopuksi saattoi mukelo saada vielä jätskin. Ota selvää, onko lähiostoskeskuksissa jotain lapsiparkkia.
Minkälaisen palkinnon haluat?
Veronmaksajana odotan innolla sitä että pääset työelämään eikä minun tarvitse elättää sinua ja lastasi. Tsemppiä!