Aleksityminen mies?
Luin juuri hiljattain julkaistun jutun iltapäivälehdestä, tällaisista miehistä (ja miksei myös naisista), jotka eivät tunnista ja/tai osaa käsitellä tunteita.
Minulla on tällainen mies. Olen miettinyt vaihtoehtoja, että onko hän tunteeton, narsisti, itsekeskeinen vai mitä. Tuo aleksitymia selittää paljon, mutta minulle se silti valitettavasti näyttäytyy itsekeskeisyytenä ja tunnekylmyytenä. Hän ei esimerkiksi koskaan huolestu voinnistani, kysy miten voin (sairastin vakavaa sairautta, jossa olisi voinut käydä huonostikin), ei reagoi avunpyyntöihini, ei (näytä) välittävän, vaikka tietää loukanneensa. Ei koskaan pyydä anteeksi ym.
Vuosien varrella olen paksuntanut nahkaani, enkä enää edes vaivaudu purkamaan tuntojani hänelle, vaan vetäydyn yksinäisyyteen parantelemaan itseni, niin kuin eläimet. Joskus, kun olen puhunut vaikka jostain asiasta, mikä mieltäni on painanut, hän ei edes ota katsekontaktia minuun ja voi hyvin olla vastaamatta yhtään mitään. Sanomatta sanaakaan. Joten keräilen itse itseni kasaan, ja yritän nostaa mielialani takaisin omalle positiiviselle tasolle, kunnes tulee taas se seuraava hetki, missä mies lyö sen omalla tökeröllä toiminnallaan maahan.
En edes tiedä, miksi tämän kirjoitin; ehkä halusin vain purkaa ajatuksiani ulos.
Kommentit (8)
Mulle suhteessa tärkein asia on tuntea oloni rakastetuksi. En viihtyisi päivääkään tuollaisen miehen kanssa. Ihan toisenlainen on kulkenut rinnalla nyt 20 v. Toivottavasti saat tuosta edes jotain, muuten ei oikein avaudu miksi pitäisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka ja jota vaan sietää.
Miksi sinä sen kanssa alunperinkään aloit seurustelemaan?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä sen kanssa alunperinkään aloit seurustelemaan?
Alussa kaikki on hienoa, ihanaa ja upeaa. Kaikki on hyvin, kun kaikki on hyvin. Yleensähän ihmisten puutteet alkaa nostella päätään suhteen ja elämäntilanteiden muuttuessa. Suhteen alussa ei asuta yhdessä välttämättä useampaan vuoteen. Eikä heti käydä läpi kriisejä. Kuherrusvaiheessa saatetaan tsempata ja sanoa/tehdä asioita, joita kuvittelee toisen odottavan sinulta.
Huomasin toki jo aika varhain, että mies ei osaa reagoida negatiivisiin tunteisiin muuta kuin mykkäkoululla.
Vierailija kirjoitti:
Erikoisen miehen sit valitsit!! MIKSI ? ?
Aika harva meistä valitsee vaikean. Yleensä totuus paljastuu vasta myöhemmin. Itse kuvittelin mieheni olevan vain jollakin tavalla ujo ja varovainen, eikä siksi ilmaissut tunteitaan. Myöhemmin minullekin selvisi aleksitymia. Näin sivullisen kannalta on ihan sama kokemus, jos toisella osapuolella ei ole sanoja tunteille tai jos ei ole edes tunteita. Kyllä tuo vihaiset ja ilkeät sanat löytää.
Oma eksäni oli tuollainen. Viimeinen niitti oli, kun olin vatsan alueen hätäleikkauksessa, eikä häntä näkynyt kotona moneen päivään. Menin taksilla kotiin sairaalasta ja jouduin heti ulkoiluttamaan teinikoiramme, missä sitten repesi tikkejä. Olin pitkään aika traumatisoitunut tuosta suhteesta enkä luottanut muihin kuin itseeni, onneksi nyt on mies jolla on jopa normaalia kehittyneempi tunne-elämä.
Vaihda. Yllätä hänet tällä ilmoituksella. Jos on aleksi, niin se todennäköisesti saa jotain fyysisiä oireita.
Itselläni oli tämmöinen miesystävä nuorempana. Muutimme yhteen aivan liian pian hänen saadessa työpaikan toiselta paikkakunnalta ja huomasin piirteen vasta sen jälkeen. Hän suhtautui ihan defensiivisesti kaikkiin mahdollisiin tunneilmauksiin. Kun itkin isoäitini kuolemaa, hän närkästyi. Samoin kävi, kun kuulin lähisukulaiseni viikon ikäisen vauvan kuolemasta. Kummassakaan tilanteessa en ollut edes hänen kanssaan suorassa kontaktissa, hän vain sattui olemaan samassa huoneessa. Luulen, että se ilmeisen avuton raivo, jota hän koki aina muiden ilmaistessa tunteitaan eli käyttäessä hänelle täysin käsittämätöntä kieltä, olikin ainoa tunne mitä hän koki. Hän peitteli sen muiden seurassa, mutta näytti sen kyllä minulle yhteenmuutomme jälkeen. Yritin joskus kuvailla tilanteita jollekin tutulle, mutta heidän silmissään hän oli hiljainen ja kunnollinen tyyppi, joka "välitti", koska oli suunnilleen luotettava. Olen joskus miettinyt, että minulla on ehkä ollut samantyyppisiä kavereita ja pari sukulaistanikin saattaa olla samanlaisia. Eli joko minä olen hakeutunut tällaisten seuraan tai tällaiset tuntevat jotain vetoa minua kohtaan.
Minun ja eksäni suhde päättyi suunnilleen yhteisellä sopimuksella, kun pitkä puhumattomuus lopulta johti jonkinlaiseen konfrontaatioon. Ikinä me emme oikeasti puhuneet asioita selviksi, mutta se olisi oikeasti edellyttänyt kolmatta osapuolta välittäjän tehtävään eikä hän ikinä olisi sellaiseen suostunut.
Erikoisen miehen sit valitsit!! MIKSI ? ?