Oletteko masennuksesta parantuessa muuttuneet?

ettei ulkonäköasiat juurikaan kiinnosta masuentuneena yms..

ennen olin ns. kiltti tyttö.

masennus muutti minut ja nykyään en anna kenenkään tai minkään jyrätä itseäni. olen tässä asiassa mennyt vähän liiallisuuksiin, jyrään itse muita.

ap

Elämänarvoni muuttuivat täysin. Olen nykyään perhekeskeisempi ja humaanimpi kuin ennen. Ns. menestys ja raha eivät enää kiinnosta. Muotikin tuntuu typerältä. Kauniista vaatteista tosin pidän edelleen, mutta harkitsen tarkemmin ostoksiani.

Siis sekä siihen masentuneeseen itseeni että sitä edelleiseen itseeni nähden.



Masentuneena on ihan normaalia olla kiinnostumatta monista ennen niin tärkeistä asioista, mutta sanoisin, että sairaus myös muuttaa ihmistä, sekä parempaan että huonompaan.



Mä voin sanoa, että musta on tullut masennuksen jälkeen vetäytyneempi ja vähemmän sosiaalinen, mutta toisaalta olen oppinut iloitsemaan elämän pienistä asioista. Mulla parantuminen lähti kunnon alkuun nimenomaan siitä, kun tajusin, että mun on myös itse muutettava elämääni siihen suuntaan, johon haluan. Aloin siis muuttaa asennettani positiivisemmaksi.



Suosittelen, että muistat tämän mun kertomuksen siinä vaiheessa, kun alkaa helpottaa. Kun ahdistus antaa vähän periksi, pitää väkisin alkaa huomata luonnon kauneus ja ympärillä olevat mukavat ihmiset. Koska aina voi iloita vaikka 2 sekuntia jostain pienestä asiasta, vaikka elämä olisi aivan totaalisen perseestä. Kannattaa myös siinä vaiheessa, kun voimia on enemmän, tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa, esim. lähteä johonkin, vaikka Tallinnaan tai ihan johonkin toiseen kaupunkiin Suomessa. Sillä saa rikottua sitä masentuneen rutiinia.