Lue keskustelun säännöt.
Pystyisitkö antamaan anteeksi? Tai edes unohtamaan?
31.05.2011 |
Minulla on n.7 kiloa yli suositellun jos painoindeksiä tuijottaa. Olen jo hoikistunut lähes 5 kilon verran ja mieheni tietää sen.
Minulta on vedetty maha auki 2 kertaa 5kk sisällä ja olen ollut huonossa kunnossa, liikkuminen ei ole onnistunut, joten painonpudotus on ollut aiemmin melko mahdotonta. Nuorin lapsemme on 5kk:n ikäinen.
Mieheni tietää, että paino on minulle arka asia. Ikää minulla on 30v.
Olen harkinnut eroa mieheni muuten niin välinpitämättömän ym. asenteen vuoksi jota en jaksa enään. Eilen mies yritti puhua vielä liittomme puolesta, mutta yhdessä vaiheessa sitten sen sanoi: Olet vitun ruma läski. =(
Tämä sen jälkeen kun oli kysynyt syytä siihen mikä piirre hänessä on se mikä saa mut ajattelemaan eroa ja pyynnöstä kerroin hänen olevan perus äksy ja valittava.
Tuo on niin ja pitää paikkansa.
Jos joku nyt kommentoi, että ehkä hänenkin kommentti pitää paikkansa mieheni omasta mielestään, mutta se ei asiaa paranna yhtään. Miten voisin antaa hänen enään koskettaa kun tiedän mitä minusta ajattelee?
Kommentit (13)
Nyt en ymmärrä. En ole häneltä kysynyt mitään enkä pyytänyt kommenttia mistään vaan hän paukautti tuon ihan spontaanisti.
En ole painostani ääneen hölissyt kun sen verran, että mies tietää yritykseni hoikistua ja tietää olla tuputtamatta herkkuja.
Enemmän mulla on tekemistä noiden isojen haavojen kanssa, jotka on mahassa. Silti olen kiitollinen siitä, että olen edes hengissä kun meinasin kuolla. Siksikin ihmettelen mieheni kommenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että hän yritti nyt vaan viiltää syvimmästä kohtaa, mistä pystyy sinua loukkaamaan. Tietää, että painosi on sulle arka asia ja halusi satuttaa sua. Miten keskustelu eteni tuosta? Peruiko sanojaan, onko pyytänyt anteeksi?
Onhan se kieltämättä eri asia mainita luonteenpiirre, joka toisessa nyppii, kuin mennä noin syvälle henkilökohtaisuuksiin, olet aiheesta loukkaantunut. Mutta yritä uskoa siihen, että sitä mies sillä hetkellä juuri halusikin. Pitäisi kyllä löytyä äijästä munaa pyytää anteeksikin.
Kyllä viiltäisi syvältä itseänikin, vaikka ylipainoa ei olekaan. Tulisi väistämättä tunne, että noinko mies minut näkee oikeasti. Ymmärräthän kuitenkin, että 7 kg yli suositellun ylirajan EI ole paljon! Sinulla on nyt terveytesi ajateltavana ja pieni lapsenne, on ihan jees että yrität pudottaa painoasi jos se tuntuu sinulle tärkeältä, mutta kyllä nuo pari muuta seikkaa ajavat väistämättä sen edelle, ja mies on yksinkertaisesti ääliö, jos ei tajua. Vaikka luulen, että oikeasti tajuaa.
Luulen, että mä vetäytyisin tuossa tilanteessa hieman. En näyttäisi, kuinka kovasti sattuu, vaan ylpistyisin, ja saattaisin heittäytyä jopa hieman perusnaisellisesti marttyyriksikin. :p Saisin ainakin lisää pontta laihduttaa - en siksi, että lopultakin kelpaisin miehelle, vaan näpäyttääkseni. Aloittaisin uuden liikuntaharrastuksen ja jättäisin lapsen miehelle. Saisit omaa aikaa ja itseäsi ainakin virkeämmäksi, ehkä jopa hoikemmaksikin? Joku kevyt liikuntaharrastus, uiminen, kävelylenkit tms.?
Joka tapauksessa, sinä olet varmasti hyvä ja kaunis noin. Älä anna sen miehen latistaa, hän halusi vain loukata - onnistui, eikä se ole mikään syy sanoa pahasti, mutta yritä päästä sen yli. Halaus. :)
hän ilmaisi asian kuin 14-v teini. Olisi voinut rakentavammankin kommentin esittää, jos sitä nyt yleensä piti esittää. Pyysikö edes anteeksi? Et sinäkään sanonut, että olet vitun äksy ja ärsyttävä...
Niin useimmilla meistä raadollisista ihmisistä on riidellessä valtava tarve/pyrkimys loukata toista osapuolta niin verisesti kuin ikinä voi. -JA ihminenhän on siinä halutessaan aivan valtavan hyvä; jotenkin vaistonvaraisesti löytää sen kaikkein arimman kohdan johon sohaista loukkaamistarkoituksessa.
En mitenkään puolustele miehesi sanoja; varmasti tosi vaikea tilanne sinulle ja tulee varmasti monta kertaa myöhemminkin mieleen, että ihan sama mitä miehesi nyt sanoo, niin pohjimmiltaan pitää rumana ja läskinä. Se ei kuitenkaan ole totta! Missään tapauksessa.
Itse ainakin olen sanonut omalle miehelleni riidellessämme ihan mitä sattuu :( ja minkä takana en oikeesti ole ollenkaan valmis seisomaan. Jos nämä sammakot saisin takaisin tai ainakin uusien pomppimisen estettyä, tekisin aika paljon.
Tsemppiä sinulle!
mutta pitääkö sitä olla yli-ihminen ja haluta parantua ylinopeasti?Kyllä luonto hoitaa hommansa.Anna aikaa itsellesi!! Ehkäpä pieni maltillisuus olisi paikallaan eikä ruoskia itseään?
Se paino kyllä menee ajan kanssa alas!
Jos miehesi asenne johtuu siitä, että hän on väsynyt ja tuntee avuttomuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla taitaa olla samanlainen mies. Viime riitamme yhteydessä huusi minulle "vitun paskahuora"! Jäin suu auki tuijottamaan, että niinkö ajattelet lapsesi äidistä ja vaimostasi. Tosi asiassa mieheni tarpeeksi suututtuaan vaan latoo rumimmat tietämänsä sanat eikä tavallaan tarkoita niitä kuitenkaan. Inhottavaa, mutta minkäs teet...
vitun ruma läski?
ei sille ulkonäölleen mitään voi.läskeilleen voi kyllä.rumuudelle ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitävät varmasti paikkansa, silti vaikeaa painaa villasella.
Kyllä hän koitti pyörtää puheensa, mutta jotenkin menin niin hämilleni, että en tiennyt mitä sanoa.
En voi sanoa, että ei haittaa tai, että saa anteeksi kun en ole varma pystynkö ja asia kyllä haittaa.
Ei ole ensimmäinen sammakko mitä päästelee vaan olen kuullut nyt niin hirveitä kommentteja viimeisen 2 vuoden aikana, että ero tuntuu todennäköiseltä, ei mun tartte kaikkea niellä.
Varmasti tuntee olonsa avuttomaksikin kun tietää mun pohtivan eroa. Vannottaa rakkauttaan nyt kovin, mutta en vaan pysty kaikkea unohtamaan eikä tänne riittäisi edes tila kertoa.
Kiitokset ihanista kommenteista ja sinullekin joka pyysit minun antamaan itselleni aikaa ja armoa.
AP
Niin jospa mieheni mielestä olen, sepä se kun nyt en voi tietää. Pystyisitkö siis itse unohtamaan ja kykenisitkö jatkamaan suhdetta jos tietäisit toisen olevan sitä mieltä?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm...tais tulla jotenkin hämysti tuo oma ylläoleva teksti väärään ketjuun,no toivottavasti sopi etes jotenkin aihepiiriin ;D
En pystyisi todennäköisesti antamaan anteeksi. Meillä on liitossa takana hirveitäkin aikoja, on ollut valehtelua, pettämistä, vaikka mitä. Mutta koskaan ei ole tuotu esille sitä että se johtuisi jotenkin toisen osapuolen puutteellisuudesta, kumpikin tiedostaa että ne ongelmat on oman pään sisällä. En pystyisi koskaan unohtamaan jos mieheni sanoisi minulle että olen vitun ruma, läski tai huora. Anteeksi voisin mahdollisesti antaa jos mieheni sitä polvillaan rukoilisi ja hyvittäisi sitä tavalla joka osoittaisi että hän oikeasti ymmärtää ja katuu mitä teki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykopaatti on pikkasen eri juttu mitä tässä joku puhuu, jos psykopatiaa on ihka aidosti oikeasti kohdannut, psykopaatti "tuhoaa" täysin toisen henkilön, laitetaampa eri kategoriaan kuitenin emotionaalisesti köyhemmät ihmiset kuin psykopatia.
Sulla taitaa olla itsetunnon kanssa tehtävää. Miksi vedät miehen mukaan omaan säälissä rypemiseesi. Luuletko, että se mies haluaa jotain sun painosta muka kommentoida, kun itse suret sitä koko ajan. Ja mitä siihen nyt oikein pitäisi sanoa? Sanoo hän niin tai näin, niin se on mielestäsi aina väärinpäin.