Lue keskustelun säännöt.
Mä en mei jaksaa lapsenhoitoa miehen kanssa!!
25.06.2011 |
Ihan hirveää, olimme lasten kanssa siskoni luona ja se oli kuin lomaa: täysi työ hoitaa vilkkaita lapsiamme, mutta oli toinen jämpti aikuinen auttamassa. Nyt kotona olen uuvuksissa taas samantien.. mies on niin vetelä, ei aseta kunnon rajoja uhmikselle eikä saa mitään tolkkua sen kanssa. Esim. aamupalalle lapsi ei edes tule isänsä kanssa, ja tänäänkin jäi lapselta aamiainen syömättä kun riekkui vaan. Joo, olisi pitänyt minun hoitaa, mutta syötin vauvaa, kun mies ei saa sitäkään syömään. Mies on hyvä leikittäjä ja ulkoiluttaja, mutta perushoito kusee. Eilen esim. uhmis karkasi makkarista kun isä nukutti, mies ei tehnyt elettäkään noustakseen sängystä lapsen perään. Odotin ja odotin vauva sylissä olkkarissa, lopulta menin sanomaan miehelle että mitä touhuat, mikset heti hae lasta takaisin. Tokaisi että "ei jaksa juosta.." Sitten lapsi kiljuu ja koettelee isää, hakee tältä rajoja, lopulta mies suuttuu ja karkaisee että "voi s-tana tätä meininkiä, on kuin sirkuksessa!". Olen puhunut hyvällä ja pahalla, rauhallisesti selittänyt miten toimia ja että pääsisi itsekin helpommalla kun olisi topakka. Mutta ei niin ei.. tuntuu että teen itse paljon enemmän työtä kun mies on paikalla, kun pitää olla aikuinen yksinään. Mä en jaksa!!! :(
Kommentit (4)
Ihan ensin: kasva itse aikuiseksi. Miehesi ei ole lapsesi eikä hänen tarvitse sinua totella. Toisaalta ei ole oikein, että sinä olet yksin lasten kanssa, mutta tuo vilkkaus-sana laittoi taas miettimään, että ei teillä ole ennenkään mitään rajoja ollut. Vilkas kun on aika usein laiskojen vanhempien tapa ilmaista, että meillä ei ole rajoja emmekä me etenkään lannista lasta.
Jos isä on nukuttamassa lasta, tehkööt sen tavallaan. Älä puutu siihen, vaikka mies jäisi nukkumaan ja lapsi tekisi omiaan. Se on miehen asia ja laita mies myös kantamaan siitä vastuunsa eli kun väsyuhma yltyy helvetiksi, lähde pienemmän kanssa pois ja jätä lapsi ja isä yhdessä kotiin.
Miehesi ei ikinä opi olemaan lasten kanssa, jos sinä olet äitinä miehellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on vain vilkas.
Teidän pitää keskustella yhteiset säännöt yhdessä. Ei niin että sinä vain jyräät omasi ja kohtelet miestäsi kuin lasta.
Monesti se uhmaikäisen liika kasvattaminen vain lisää sitä uhmakkuutta.
Lapsi ON vilkas. Myös pienempi. Tämä on laitettu jopa neuvolassa _odotusajasta_ lähtien merkille. Mutta kyllä, rajat rauhoittavat lasta. Vilkastakin ja etenkin sellaista.
Kommentoikaa! Pitääkö mun vaan olla kärsivällinen ja "sietää" että mies on tällainen, ehkä hieman avuton ja laiska myös ja olla iloinen että kuitenkin leikittää ja ulkoiluttaa. Vai mitä tässä tehtävä? Menee hermot kun siitä jotenkin paistaa se laiskuus/avuttomuus ja sen takia ei saa lapsia hoidettua kunnolla. 1v:kään ei syö koskaan isän kanssa kunnolla.