Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka ei oikeasti kadu tekemiään valintoja, vaan suhtautuu ns. virheisiinkin rakentavasti?
27.04.2025 |
Olen tässä kuunnellut viime aikoina tosi paljon sellaista puhetta, että henkilö x katuu niin kovasti jotain esim parisuhdetta tms elämään suuresti negatiivisella tavalla vaikuttanutta valintaa.
Itsellä takana muutama todella iso huti valinta, joista jäänyt maksettavaa henkisesti ja fyysisesti. Silti ajattelen, että olen toiminut tilanteessa parhaaksi katsomallani tavalla, ja en olisi se kuka olen nyt ilman noita mutkia elämässäni. Olen niistä jopa kiitollinen, olen oppinut todella paljon. Niiden takia olen nyt parempi puoliso ja parempi äiti ja parempi ystävä, huomaavaisempi, empaattisempi, järkevämpi. Olen kasvanut valtavasti.
Aika usein kuulee sellaista puhetta, että niin ja niin paljon meni elämästä vuosia hukkaan, ja niitä valintoja kadutaan ja koetaan suurta epäonnistumista. Omaan päähän tuollainen ei vaan mahdu millään. En vaan tajua miksi pitäisi katua? Mistä tämä ero ajattelutavassa johtuu pohjimmiltaan? Mitä siellä on taustalla? Olenko vain jotenkin ymmärtämätön moukka?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä kadun joitain asioita elämäni varrelta. Esimerkiksi, että olin lukiossa niin laiska, että reputin kirjoituksissa. Tai yhtä huonoa asuntokauppaa. Näin, vaikka olen niistä huolimatta päässyt elämässäni eteenpäin ja itse asiassa pärjännyt paremmin kuin nuorena olisin uskonut.
Tietenkin elämässä tulee tehtyä virheitä, ja ne aikansa harmittaa. Ehdottoman tärkeää on laittaa ne eletyn elämän piikkiin ja mennä eteenpäin. Pyörittelemällä päässään huonoja valintoja, ne ei siitä enää miksikään muutu saati parane. Tehty mikä tehty. Ehkä tosiaan silloin ei ollut parempaa tietoa eikä parempaa osaamista?
Toinen tärkeä juttu, on analysoida tapahtunut itsensä kanssa objektiivisesti niin, että ymmärtää missä minä tein virheen. Niin ettei toista samaa virhettä, vaan ottaa opikseen. Varsinkin ihmissuhteissa. Ettei vaan tyydy selitykseen, että se toinen oli hullu idiootti, ja asia selvisi vasta myöhemmin. Vaan käy läpi omat sokeat pisteensä tai oman huonon käytöksensä. Miten en tee tätä enää uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin elämässä tulee tehtyä virheitä, ja ne aikansa harmittaa. Ehdottoman tärkeää on laittaa ne eletyn elämän piikkiin ja mennä eteenpäin. Pyörittelemällä päässään huonoja valintoja, ne ei siitä enää miksikään muutu saati parane. Tehty mikä tehty. Ehkä tosiaan silloin ei ollut parempaa tietoa eikä parempaa osaamista?
Toinen tärkeä juttu, on analysoida tapahtunut itsensä kanssa objektiivisesti niin, että ymmärtää missä minä tein virheen. Niin ettei toista samaa virhettä, vaan ottaa opikseen. Varsinkin ihmissuhteissa. Ettei vaan tyydy selitykseen, että se toinen oli hullu idiootti, ja asia selvisi vasta myöhemmin. Vaan käy läpi omat sokeat pisteensä tai oman huonon käytöksensä. Miten en tee tätä enää uudelleen.
Viisaita sanoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kadun vain nuoruuden järjetöntä parisuhdetta, mutta ei se minun nykyiseen elämääni mitenkään vaikuta. Paitsi hetkellisesti jyrpii, kun tyyppi tulee mieleen.
Itse en jaksa kuunnella noita katkeria valituksia enää ollenkaan. Tuntuu aivan suoranaiselta elämän hukkaamiselta se jos mikä.